Väinö Maukonen
Usko Väinö Maukonen (5. huhtikuuta 1877 Liperi – 4. lokakuuta 1929 New York) oli suomalainen kelloseppä.[1]
Väinö Maukosen vanhemmat olivat opettaja Johannes Maukonen ja Maria Lovisa Auranen ja puoliso vuodesta 1907 Fanny Fribom. Maukonen alkoi kellosepän oppiin jo 12-vuotiaana Turussa. Sieltä hän siirtyi Loimaalle ja myöhemmin Tampereelle ja edelleen Helsinkiin. Ensimmäisen kerran Maukonen sai palkinnon valmistamastaan kellosta Pariisin maailmannäyttelyssä vuonna 1900. Hän siirtyi 1905 työskentelmään Hampuriin W. Bröckingin liikkeeseen, teki opintomatkan Lontooseen ja oltuaan vielä töissä Pariisissa ja Berliinissä palasi Helsinkiin K. Kallion kelloliikkeeseen 1906. Kokeiltuaan lyhyen aikaa oman kelloliikkeen pitämistä Maukonen meni Pietariin August Erikssonin palvelukseen. Maukonen asui ja työskenteli vuodesta 1916 pääasiassa Yhdysvalloissa.[1] Hän lahjoitti 1927 tasavallan presidentin linnaan laivakronometrin, jonka hän oli valmistanut.[2]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Väinö Maukonen Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
|
