Väinö Muinonen

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Mitalit
Maa:  Suomi
Miesten yleisurheilu
EM-kilpailut
Kultaa Kultaa Pariisi 1938 maraton
Hopeaa Hopeaa Oslo 1946 maraton

Väinö Viktor Muinonen (30. joulukuuta 1898 Lauritsala[1]10. kesäkuuta 1978 Imatra) oli suomalainen kestävyysjuoksija, jonka päämatkana oli maraton. Hän voitti maratonin EM-kultaa vuonna 1938 ja hopeaa 1946. Maratonin Suomen mestaruuden Muinonen voitti vuosina 1937 ja 1940, ja oli hopealla vuonna 1946.[2]

Elämä ja ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Väinö Muinosen vanhemmat olivat työmies Viktor Muinonen ja Maria Nikulainen.[1] Muinosen äiti kuoli synnytyksessä, jonka jälkeen hän asui kasvattiäitinsä luona Lappeenrannassa 14-vuotiaaksi saakka. Kansakoulun jälkeen Muinonen oli maatyömiehenä ja aloitti urheilun 16-vuotiaana naapuritalossa asuneen Rudolf Muukkosen innostamana. Vuotta myöhemmin hän liittyi Lauritsalan Teräksen jäseneksi. Muinonen kilpaili vuoteen 1928 saakka lähinnä piiritasolla, koska köyhällä seuralla ei ollut varaa lähettää häntä kansallisiin kisoihin. Ainoa valtakunnallinen kilpailu oli vuonna 1923, jolloin Muinonen osallistui TUL:n mestaruuskilpailuihin Helsingissä sijoittuen 25 000 metrillä Olli Vänttisen ja Iivari Rötkön jälkeen kolmanneksi.[3]

Vuonna 1928 Muinonen siirtyi SVUL:n alaiseen porvariseuraan Vuoksenniskan Urheilijoihin, mutta ei raskaan sahatyönsä väsyttämänä kilpaillut kolmeen vuoteen. Vuonna 1931 Muinonen vaihtoi työpaikkaa Enso-Gutzeitin omistamalle Harakan sahalle Imatralle ja innostui jälleen harjoittelemaan Oiva Ekholmin kanssa. Vuonna 1935 Muinonen juoksi ensimmäisen maratoninsa ja vuotta myöhemmin hän sijoittui Ilmajoella järjestetyissä olympiakarsinnoissa toiseksi Mauno Tarkiaisen jälkeen uransa toisessa maratonissa.[3] Berliinin olympiamaratonilla 1936 Muinonen oli viides.[2]

Vuonna 1938 Muinonen voitti Pariisissa maratonin EM-kultaa tuloksella 2.37.28,8.[2] Talvisodassa panssarintorjuntamiehenä taistellut Muinonen voitti välirauhan aikana lokakuussa 1940 Bolognassa maratonin ajalla 2.39.0.[4] Sotien jälkeen vuonna 1946 Muinonen oli 47-vuotiaana Oslon EM-maratonilla hopealla Mikko Hietasen jälkeen tuloksella 2.26.08.[2] Vuonna 1949 Muinonen juoksi vielä 50-vuotiaana Turussa maratonin aikaan 2.36.23,0, sijoittuen kilpailun kahdeksanneksi. Aika oli vuoden maailmantilastossa 21:ksi paras.[5]

Yksityiselämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Muinosen puoliso oli Ida Sinkkonen, jonka kanssa hän avioitui vuonna 1923.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Poijärvi, L. Arvi P. ; Havu, Ilmari ; Jääskeläinen, Mauno (toim.): Kuka kukin on 1950 : henkilötietoja nykypolven suomalaisista, s. 478. Helsinki: Otava, 1949.
  2. a b c d Väinö Muinonen Tilastopaja (vaatii kirjautumisen, maksullinen palvelu). Viitattu 6.4.2006.
  3. a b Jukola, Martti: Pariisissa loppui Muinoselta matka kesken. Enso-Gutzeit Tornator, 1938, nro 6, s. 28–29. Kansalliskirjasto. Viitattu 2.9.2021.
  4. Muinonen voitti Bolognan maratonjuoksun. Helsingin Sanomat, 22.10.1940, s. 10. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 22.8.2018.
  5. World Marathon Rankings for 1949 16.1.2015. Association of Road Racing Statisticians. Viitattu 30.10.2016.