Väinö Hyvärinen

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Väinö Emil Hyvärinen (1. elokuuta 1894 Impilahti28. toukokuuta 1960) oli suomalainen jääkärivänrikki. Hänen vanhempansa olivat vaatturi Juho Hyvärinen ja Maria Hjelt. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1923 Hanna Minkkulaisen kanssa.[1][2]

Opinnot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hyvärinen kävi kansakoulun ja sotilaspedagogisen kurssin vuonna 1925 sekä Taistelukoulun jalkaväkilinjan vuonna 1930.[1][2]

Jääkärikausi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hyvärinen työskenteli räätälinä ennen liittymistään vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan jääkäripataljoona 27:n konekiväärikomppaniaan 5. tammikuuta 1916, josta hänet siirrettiin 21. toukokuuta 1916 sairaalassa olevana pataljoonan täydennysjoukkoon. Takaisin komppaniaansa hän palasi 30. heinäkuuta 1916. Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joella, Riianlahdella ja Aa-joella. Rintamakomennuksensa jälkeen hänet komennettiin etappitehtäviin Saaren- ja Hiidenmaalle syksyllä 1917.[1][2]

Suomen sisällissota[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Katso myös: Suomen sisällissota

Hyvärinen astui Suomen armeijan palvelukseen 7. helmikuuta 1918 varavääpeliksi ylennettynä ja saapui takaisin Suomeen 18. helmikuuta 1918 aselaivoja seuranneen komennuskunnan mukana Vaasaan. Hänet määrättiin sisällissotaa käyvään valkoiseen armeijaan joukkueenjohtajaksi 5. maaliskuuta 1918 ensin Karjalan armeijakunnan 4. pataljoonaan, josta hänet myöhemmin siirrettiin 1. Karjalan rykmentin konekivääriosastoon. Hän otti osaa sisällissodan taisteluihin Valkjärvellä, Muolaalla, Tarpilassa, Uudellakirkolla ja Perkjärvellä.[1][2]

Sisällissodan jälkeinen aika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hyvärinen palveli sisällissodan jälkeen koulutusaliupseerina Sortavalan alipäällystö- ja konekiväärikursseilla 16. kesäkuuta 1918 – 16. elokuuta 1918 välisen ajan ja siirtyi sen jälkeen Itä-Suomen jalkaväkirykmentti n:o 5:een, mistä muodostettiin myöhemmin ensin Pohjois-Savon ja sitten Pohjan rykmentti. Hänet sijoitettiin rykmentissä 1. lokakuuta 1922 alkaen 2. konekiväärikomppanian vääpeliksi.[1][2]

Talvi- ja jatkosota[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hyvärinen osallistui talvisotaan vääpelinä 3. Prikaatin 3. konekiväärikomppaniassa ja osallistui taisteluihin Nurmijärvellä, Kilteellä, Munasuolla, Muolaanjärvellä ja Kämärässä. Välirauhan aikana hänet siirrettiin Pohjois-Savon suojeluskuntapiiriin alisotilasohjaajaksi ja vuodesta 1942 alkaen huoltoupseeriksi ja adjutantiksi. Sotien jälkeen hänet siirrettiin lakkautuspalkalle suojeluskuntajärjestön lakkauttamisen seurauksena ja hän muutti Mikkelin Vuolingolle viljelemään maata.[2]

Luottamustoimet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hyvärinen toimi Pohjan Rykmentin sotaoikeuden jäsenenä vuosina 1939–1940 ja Pohjois-Savon suojeluskuntapiirin kenttäoikeuden jäsenenä vuosina 1941–1942.[1][2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Puolustusministeriön Sotahistoriallisen toimiston julkaisuja IV, Suomen jääkärien elämäkerrasto, WSOY Porvoo 1938.
  • Sotatieteen Laitoksen Julkaisuja XIV, Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975, Vaasa 1975 ISBN 951-99046-8-9.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f Suomen jääkärien elämäkerrasto 1938
  2. a b c d e f g Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975