Väinö Ikonen (opistonjohtaja)
Väinö Adolf Ikonen (7. lokakuuta 1882 Jyväskylän maalaiskunta – 16. tammikuuta 1951 Turku) oli suomalainen opettaja ja työväenopiston johtaja.[1][2]
Väinö Ikosen vanhemmat olivat räätäli Gustaf Adolf Ikonen (ent. Ikortti) ja Iida Maria Mäkinen. Hän pääsi ylioppilaaksi yksityistodistuksella Jyväskylän lyseosta 1904 ja valmistui Helsingin yliopistosta historiaa ja latinan kieltä opiskeltuaan filosofian kandidaatiksi 1909 ja filosofian maisteriksi 1919.[1][2]
Ikonen oli Loimaan yhteiskoulun johtajana 1910–1921 ja Turun suomalaisen työväenopiston johtajana 1921–1948. Ikonen toimi myös historian ja suomenkielen tuntiopettajana Turun oppikouluissa ja hän oli vuoden verran latinan kielen lehtorin viransijaisena Turun klassillisessa lyseossa.[1][2]
Ikonen kirjoitti sanomalehtiin muun muassa Turun historiasta ja muista historian aiheista. Vuonna 1936 hän julkaisi kulttuurihistoriallisen novellikokoelman Vanhaa Suomen Turkua, joka pohjautui laajaan 1600-luvun Turkua käsitelleeseen asiakirja-aineistoon.[2][3]
Väinö Ikonen oli naimisissa vuodesta 1907 Gunilla Hillbergin kanssa.[1]
Teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Vanhaa Suomen Turkua. WSOY 1936
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d Ylioppilasmatrikkeli 1904 : matrikkelinumero 29407
- ↑ a b c d 50-vuotias. Maist. Väinö Ikonen, Uusi Aura, 07.10.1932, nro 271, s. 6, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
- ↑ Kulttuuripakinaa 1600-luvun Turusta, Historiallinen Aikakauskirja, 01.01.1937, nro 2, s. 73, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot