Väinämö
| Väinämö | |
|---|---|
| Nimipäivä | |
| – suomenkielinen | 17. helmikuuta |
| – ruotsinkielinen | – |
| – ortodoksinen | – |
| Muunnelmia | Väinö |
| Vastineita eri kielissä | – |
| Nimen alkuperä | Väinämöinen |
Väinämö on suomalainen miehen etunimi ja myös suomalainen sukunimi.
Väinämö on lyhentymä Kalevalan pääsankarin Väinämöisen nimestä, jonka kantasanana on ollut 'väinä' (leveä, syvä, tyynesti virtaava joki).
Suomen almanakassa nimi on ollut vuodesta 1929 lähtien.
Digi- ja väestötietoviraston tietojen mukaan Suomessa on 1900-luvun alusta helmikuuhun 2025 mennessä 1 844 miestä saanut nimekseen Väinämö.[1] Ensimmäiseksi etunimeksi sitä kuitenkaan ei ole annettu kenellekään ainakaan vuoden 1965 jälkeen.[2]
Tunnettuja Väinämöitä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Seikko Aarne Väinämö Eskola (s. 1933), historiantutkija, professori ja päätoimittaja
- Pertti Väinämö Hemánus (1934–2012), tiedotusopin professori
- Väinämö Killinen (1888–1941), arkkitehti ja insinöörikapteeni
- Väinämö Lauttajärvi (1882–1938), kansakoulunopettaja ja kotiseuturunoilija
- Rauno Väinämö Lehtinen (1932–2006), kapellimestari, muusikko ja säveltäjä
- Sauli Väinämö Niinistö (s. 1948), Suomen tasavallan presidentti 2012–2024
- Aaro Veli Väinämö Niinistö (s. 2018), presidentti Sauli Niinistön ja Jenni Haukion poika
- Pekka Väinämö Pirilä (1945–2015), energiatalouden professori
Väinämö sukunimenä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Panu Väinämö, vesipalloilija
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Lempiäinen, Pentti: Suuri etunimikirja. (3. tarkistettu painos) Helsinki: WSOY, 2004. ISBN 951-0-29400-4
- Vilkuna, Kustaa: Etunimet. (Toimittanut Pirjo Mikkonen. 4. uudistettu laitos) Helsingissä: Otava, 2005. ISBN 951-1-18892-5
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Nimipalvelu, etunimihaku Digi- ja väestötietovirasto. Viitattu 17.2.2025.
- ↑ Tällaisia ovat suomalaiset Miehet. Iltalehti, 29.1.2016.