Seikko Eskola

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Seikko Eskola vuonna 1978.

Seikko Aarne Väinämö Eskola (s. 13. syyskuuta 1933 Riihimäki) on suomalainen professori, historiantutkija ja päätoimittaja.[1]

Eskola väitteli valtiotieteen tohtoriksi Helsingissä 1965. Hän toimi Tampereen yliopiston yleisen historian apulaisprofessorina 1974–1997.[2] Hän oli Helsingin yliopiston yleisen historian dosenttina 1981–1998[3] ja aikakauslehti Kanavan päätoimittajana 1973–1996.[4]

Eskola on ollut myös kirkolliskokouksen jäsenenä ja maallikkojäsenenä osallistunut kirkkohallituksen toimintaan varapuheenjohtajana ja ollut Kirkon tutkimuskeskuksen johtokunnan puheenjohtaja.[2] Lisäksi hän vaikutti pitkään, vuosina 1966–1983, Yleisradion ohjelma- ja hallintoneuvostossa.[5]

Vuonna 1999 Eskolalle myönnettiin valtion journalistipalkinto.[6] Hänelle on myönnetty myös P. E. Svinhufvudin muistosäätiön kirjallisuuspalkinto. [7]

Teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Suomen kysymys ja Ruotsin mielipide: Ensimmäisen maailmansodan puhkeamisesta Venäjän maaliskuun vallankumoukseen. Väitöskirja. Helsingin yliopisto 1965
  • Korkeakoulukysymys, toimittanut Matti Haavio; toimituskunta Seikko Eskola ym. WSOY 1965
  • Oman ajan historia ja politiikan tutkimus, omistetaan professori L. A. Puntilalle hänen 60-vuotispäivänään 24.8.1967, toimituskunta Lauri Hyvämäki, Pertti Pesonen, Seikko Eskola ja Erkki Salonen. Otava 1967
  • Kreikka, Englanti ja Yhdysvallat 1944–1953. Tampereen yliopisto, Historian laitos. Monistesarja A 3. Tampere 1971
  • Yhdysvaltain lehdistö ja Suomen kriisi: Keväästä 1941 Pearl Harboriin. Tutkimus kansainvälisestä tiedonvälityksestä ja mielipiteenmuodostuksesta. Historiallisia tutkimuksia 92. Suomen historiallinen seura, Helsinki 1973
  • Tiedettä, taidetta, aatetta: Suomen kulttuurirahasto Suomen kulttuurissa. Otava 1991
  • Optiovoitto koko kansalle: Hyvinvointiyhteiskunnan tulevaisuus, kirjoittajat Seikko Eskola ym. Gummerus 1998
  • P. E. Svinhufvud ja nykyaika. Historian ystäväin liiton ja P. E. Svinhufvudin muistosäätiön julkaisuja. Helsinki 1998
  • Risto Rytin jälkimaine, kirjoittajat Seikko Eskola ym, toimittanut Jukka-Pekka Pietiäinen. Risto Ryti -seuran julkaisuja. Edita, Helsinki 2003
  • Historian kuolema ja kulttuurien taistelu: Kirjoituksia historiasta ja nykyajasta. Edita, Helsinki 2006
  • Suomen hurja vuosi 1917 Ruotsin peilissä. Edita Kleio 2010
  • Ristivetoa kirkon parlamentissa: Maallikkona kirkolliskokouksessa. Edita, Helsinki 2012
  • Demokratia diktaattorien varjossa: Suomen vaikea 1940-luku eurooppalaisin silmin. Atena, Helsinki 2014

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Paavilainen, Ulla (päätoim.): Kuka kukin on: Henkilötietoja nykypolven suomalaisista 2015, s. 108. Helsinki: Otava, 2014. ISBN 978-951-1-28228-0.
  2. a b HY: Teologisen tiedekunnan kevään 2011 promootiossa vihitään 11 kunniatohtoria – Soile Isokoskesta kunniatohtori. Lehdistötiedote. Viitattu 13.7.2013
  3. Helsingin yliopiston opettaja- ja virkamiesluettelo 1918–2000. Viitattu 13.7.2013.
  4. Opetusministeriö. Viitattu 13.7.2013. [vanhentunut linkki]
  5. Ellonen, Leena (toim.): Suomen professorit 1640–2007, s. 114–115. Helsinki: Professoriliitto, 2008. ISBN 978-952-99281-1-8.
  6. Neljälle journalistipalkinnot. Opetusministeriö 25.5.1999. .[vanhentunut linkki]
  7. Teos vaaran vuosien uutisoinnista toi Seikko Eskolalle Svinhufvudin kirjallisuuspalkinnon Helsingin Sanomat. 17.12.2014. Viitattu 25.8.2017.