Lauri Hyvämäki

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Lauri Hyvämäki

Lauri Elias Gottlieb Hyvämäki (vuoteen 1934 Hymander; 10. elokuuta 1913 Vimpeli15. tammikuuta 1980 Helsinki)[1] oli suomalainen historiantutkija. Hyvämäki tutki erityisesti Suomen 1800-luvun lopun poliittista historiaa, mutta julkisuudessa hänet tunnettiin paremmin suomalaisen 1900-luvun oikeistoradikalismin tutkijana ja sodan jälkeisiin vuosiin liittyvästä teoksistaan Vaaran vuodet 1944–48 sekä Lista 1:n vangeista kertoneesta teoksesta.

Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kansakoulunopettajan poika Lauri Hyvämäki kirjoitti ylioppilaaksi 1932, valmistui filosofian kandidaatiksi 1937 ja toimi Osuuskauppalehden toimitussihteerinä 1937–1952. Opiskeluaikanaan Akateemiseen Karjala-Seuraan valajäsenenä kuulunut Hyvämäki myös kirjoitti AKS:n ensimmäisen historiikin, joka ilmestyi 1937. Talvisodassa hän loukkaantui vakavasti ja vammautui pysyvästi.[1]

Vuonna 1946 Hyvämäki organisoi Punaisen Valpon vastaisen antikommunistisen lentolehtiskampanjan. Vuosina 1953–1954 hän kirjoitti kuuluisimman teoksensa Vaaran vuodet 1944–48 elinkeinoelämän perustaman kommunismin vastaisen Suomalaisen Yhteiskunnan Tuki -säätiön palkkaamana. Historiankirjoituksessa sodan jälkeisistä vuosista käytetty käsite ”vaaran vuodet” on syntynyt juuri tästä teoksesta. Hyvämäki työskenteli Taloudellisen tiedotustoimiston toimittajana 1954–1958, mutta jättäytyi vapaaksi tutkijaksi vuonna 1958 ja väitteli tohtoriksi 1964.[1]

Hyvämäki oli Helsingin yliopiston assistenttina 1962–1967 ja poliittisen historian dosenttina 1965–1974. Suomen 1800-luvun lopun historiaa koskeneiden tutkimusten jälkeen hän aikoi perehtyä suomalaiseen oikeistoradikalismiin, mutta sai valmiiksi ainoastaan tutkielman Sinistä ja mustaa. Työ keskeytyi, kun hänet nimitettiin poliittisen historian apulaisprofessoriksi vuosiksi 1974–1977. Hyvämäki toimi myös oppiaineen vt. professorina 1966–1967 ja 1976–1977, mutta hävisi vakinaisen professuurin Keijo Korhoselle. Hän sai kuitenkin professorin arvonimen 1979.[1] Lisäksi Hyvämäki oli Valtion yhteiskuntatieteellisen toimikunnan vanhempana tutkijana 1967–1974 ja Suomalainen Suomi -lehden päätoimittajana 1966–1968.

Teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Akateeminen Karjala-seura 1922–1937. Akateeminen Karjala-seura, Helsinki 1937
  • Yhteiskirjapaino osakeyhtiö 1912–1952. Helsinki 1952
  • Vaaran vuodet 1944–48. Otava 1954, 2. painos 1955, 3. painos 1957
  • Lista n:o 1 : kertomus pitkästä odotuksesta. Miehikkälän miehet, Tampere 1957
  • Ennen routaa : esseitä ja tutkielmia 1880-luvusta. Otava 1960
  • Suomalaiset ja suurpolitiikka : Venäjän diplomatia Suomen sanomalehdistön kuvastimessa 1878–1890, väitöskirja. WSOY 1964
  • Oman ajan historia ja politiikan tutkimus, omistetaan professori L. A. Puntilalle hänen 60-vuotispäivänään 24.8.1967, toimituskunta Lauri Hyvämäki, Pertti Pesonen, Seikko Eskola ja Erkki Salonen. Otava 1967
  • Sinistä ja mustaa : Tutkielma Suomen oikeistoradikalismista. Otava 1971
  • Valtioneuvoston historia 1917–1966 osa 2: Ministeristöjen historia 1939–1966, kirjoittajat Hannu Soikkanen, Lauri Hyvämäki, Jaakko Hissa. Valtioneuvosto, Helsinki 1977
  • Lista 1:n vangit : vaaran vuosina 1944-48 sotarikoksista vangittujen suomalaisten sotilaiden tarina, toimittanut Hannu Rautkallio. Weilin + Göös 1983

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d Mikko Uola: Hyvämäki, Lauri (1913–1980) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 8.6.2004. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]