Väinö Kelhä

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Väinö Kelhä
Väinö Kelhä ja Cassini-lennolle suunniteltu IBS-ionisuihkupektrometri.
Väinö Kelhä ja Cassini-lennolle suunniteltu IBS-ionisuihkupektrometri.
Henkilötiedot
Syntynyt 1940
Oulu
Kansalaisuus Suomen lippu suomalainen
Koulutus ja ura
Tutkinnot Teknillinen korkeakoulu
Instituutti VTT, Teknillinen korkeakoulu
Tutkimusalue avaruustekniikka
Tunnetut työt Suomalaisen avaruuslaitetekniikan koulutuksen pioneeri

Väinö Kelhä (s. 1940 Oulu[1]) on suomalainen avaruustekniikan tutkimuksen emeritusprofessori, joka on alansa uranuurtajia Suomessa[1].

Kelhä toimi urallaan VTT:n tutkijana 1964–1988, VTT:n instrumentti- ja avaruustekniikan laboratorion johtajana 1989–1996 ja VTT:n avaruustekniikan tutkimusprofessorina 1988–2004, sekä TKK:n sivutoimisena fysiikan erikoisopettajana ja sovelletun fysiikan dosenttina vuodesta 1968 alkaen[1]. Vuonna 1987 Kelhästä tuli TKK:n avaruustekniikan erikoisopettaja[2]. Kaudella 2001–2004 hän koordinoi Suomen Akatemian ja Tekesin yhteistä avaruustutkimusohjelmaa Antaresia[3].

Kelhä aloitti uransa tutkimalla magnetismin sovelluksia kaivannaisteollisuuden tarpeisiin. Hän kehitti useita instrumentteja magneettisten ominaisuuksien (hystereesin ja suskeptibiliteetin) mittaamiseen. Kelhä kehitti myös mittaustekniikkaa röntgentopografisiin tutkimuksiin synkrotronisäteilyä käyttämällä.

Avaruustekniikassa hän osallistui monien avaruuslaitteiden suunnitteluun ja valmistukseen: ASPERA-spektrometrin rakentaminen Phobos Mars-luotaimeen, ERNE- ja SWAN-instrumentit SOHO-satelliitilla tehtävään aurinkotutkimukseen, IBS-, ACT- ja TT-laitteet Cassini-luotaimella tehtävään Saturnuksen tutkimiseen, ja GOMOS-otsonimonitori ENVISAT-satelliitilla tehtävään yläilmakehän tutkimiseen. Hän osallistui myös satelliittien soveltamiseen luonnononnettomuuksien havainnointiin (mm. metsäpalohälytykset).

Kelhä toimi Suomen avaruusasiain neuvottelukunnan asiantuntijana 1995–2004, YK:n luonnononnettomuuskomitean tiedeneuvoston jäsenenä 1990–1997 sekä Euroopan avaruusjärjestön ESA:n tiedeneuvoston ja automaatiokomitean jäsenenä 1990–2004.

Ura kotimaassa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Magnetismin ja mittaustekniikan sovelluksia 1968–1994
  • Teknillisen Korkeakoulun (TKK) fysiikan erikoisopettaja ja sovelletun fysiikan dosentti 1968–2004
  • TKK:n avaruuslaitetekniikan erikoisopettaja 1987–1990
  • Magneettisesti suojatun huoneen rakentaminen Otaniemeen 1974–1982
  • Synkrotronisäteilyn soveltaminen röntgentopografiaan 1975–1986
  • Avaruuslaitetekniikan kehittäminen 1985–2004
  • Avaruustekniikan soveltaminen merijään ja luonnonvarojen kartoitukseen, luonnon-onnettomuuksiin ja metsäpaloihin 1990–2003
  • Avaruusasiain neuvottelukunnan jäsen ja asiantuntija 1986–2004
  • Kansallisen Space-2000 teknologiaohjelman johtoryhmän jäsen 1995–2000
  • Suomen avaruusstrategian suunnittelu 1987–2004
  • Kansallisen avaruustutkimusohjelman Antares koordinaattori 2001–2004
  • Helsingin Käräjäoikeuden tekniikan alan asiantuntija 1972–2010

Kansainvälinen toiminta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Euroopan avaruusjärjestön (ESA) asiantuntija ja ESA:n tiedeohjelmaneuvoston SPC:n jäsen 1989–1997
  • VTT:n ESA-toiminnan koordinaattori 1986–2004
  • Suomi-Neuvostoliitto-Venäjä -tieteellisen yhteistyökomitean avaruustyöryhmän jäsen 1987–2004
  • YK:n tieteellisen luonnononnettomuuskomitean IDNDR:n jäsen, YK:n pääsihteerin nimityksestä 26.10.1990–23.1.1997
  • Suomi-Kiina-avaruusyhteistyö kaukokartoituksessa 1992–1998
  • Avaruuslaitteiden (aurinko- ja planeettaluotaimien, hiukkasdetektorien ja pyörityskoneistojen) ASPERA/Phobos, ERNE/SOHO, SWAN/SOHO, GOMOS/Envisat-1, IBS/Cassini, ACT/Cassini, SIXA/SRG, Mars Netlander ja TWINS-spektrometrien suunnittelu ja rakentaminen Venäjän, ESA:n ja NASA:n avaruustutkimusohjelmiin 1985–2004
  • Suomi-USA-yhteistyö: Saturnus-ohjelman Cassini-Huygens-tutkimusryhmän jäsen 1988–2010

Julkaisuja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Kelhä, V.: 'Avaruustiede ja tekniikka' oppikrjassa Automaatio – Helppoa Elämää, Opetushallitus, Helsinki 2008, ISBN-952-13-3475-7
  2. Kelhä, V. et al.: "Composition and dynamics of plasma in Saturn's magnetosphere", Science, 307, 1262-1266, 2005.
  3. Kelhä, V.: Antares final programme report: Antares – Finnish Research Programme for Space Research. Tekes, 2004. ISBN 951-715-518-2.
  4. Kelhä, V. et al.: 'Cassini plasma spectrometer investigation', Space Science Reviews, Space Sci. Rev., 114, 1-112 (2004)
  5. Kelhä, V. et al.: 'Combining AVHRR and ATSR satellite sensor data for operational boreal forest fire detection', International Journal of Remote Sensing, 2003, vol. 24, no. 8, pp. 1691-1708
  6. Kelhä, V.: Pieni Avaruuskirja. Ajatus Kirjat, 2000. ISBN 951-566-030-0.
  7. Kelhä, V. et al.: Remote sensing satellites and the IDNDR: limitations and prospects. VTT, 1995. ISBN 951-38-4842-6.
  8. Kelhä, V. et al.: ”Early warning for fire and other envirommental hazards”, in the IDNDR Early Warning Programme: Guiding Principles for Effective Early Warning, pp C1…35, Potsdam Germany April 1999.
  9. Kelhä, V. et al.: “Cassini plasma spectrometer investigation- measurement techniques in space plasmas: particles", AGU Geophysical Monograph 102, pp. 237-242, 1998.
  10. Kelhä, V.: "Automatic forest fire alert by satellite", International Forest Fire News, No 18- January 1998, pp 63-65
  11. Valtonen E., Kelhä, V. et al.: "Energetic and relativistic nuclei and electron experiment of the SOHO mission", Nuclear Instruments & Methods in Physics Research A 391 (1997) p. 249-268
  12. Young, D. T., Kelhä, V. et al.: "Cassini plasma spectrometer investigation", In the proceedings of Cassini/Huygens: A Mission to the Saturnian Systems, SPIE- The International Society for Optical Engineering, 1996, Vol 2803, pp 118-128.
  13. Torsti, J. & Kelhä, V. et al.: "Energetic particle experiment ERNE", Solar Physics, vol 162, Nos 1-2, (pp. 503-531), 1995 Kluwer Academic Publishers, London 1995
  14. Bertaux, Jean-Loup & Kelhä, V. et al.: "SWAN: a study of solar wind anisotropies on SOHO with lyman alpha sky mapping", Solar Physics, vol 162, Nos 1-2, 1995 , pp. 403-439, Kluwer Academic Publishers, Belgium 1995
  15. Kelhä, V. & Kurki, J.: Avaruustoiminnan teknologiamahdollisuudet. VTT, 1993. ISBN 951-38-4332-7.
  16. Torsti, J., Kelhä, V. et al.: "Scientific performance of ERNE sensors", Advanced Space Research, vol. 11 (-1991), no 1, pp 401-4
  17. Tuomi T., Kelhä V. ja Blomberg M.: "Real-time video imaging of synchrotron x-ray topographs: moving multiple diffraction stripes"., Nuclear Instruments and Methods 208 (1983), pp. 697...700.
  18. Kelhä, V. & Peltonen, R.: "The influence of magnetisation on eddy current inspection of ferromagnetic tubes"., Acta Polytech. Scand., Ph 138 (1983) pp. 76...79.
  19. Kelhä, V. & Peltonen, R.: Magnetoinnin vaikutus ferromagneettisten putkien pyörrevirtatarkastukseen. VTT, 1983. ISBN 951-38-1761-X.
  20. Tuomi, T., Kelhä, V., et al.: "Multistereo synchrotron x-ray topography"., Z. Natur-forsh. 37a,(1982) 607...610.
  21. Kelhä, V. et al.: "Design, construction and performance of a large-volume magnetic shield"., IEEE Tran-s. Magn., vol. MAG-18 (1982) no. 1, pp. 260...270.
  22. Kelhä, V. et al.: "Instrumentation for measuring the magnetic lung contamination of steel welders"., Ann. occup. Hyg. vol. 23 (1980), p. 175...184

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Paajanen, Manu: Millainen on Suomen avaruusohjelma?. (Kelhän haastattelu) Iltalehti, 29.10.2001. Artikkelin verkkoversio Viitattu 13.8.2008.
  2. Lahdenperä, Johan: Unelmana Suomen oma satelliitti Helsingin Sanomat. 19.1.2001. Viitattu 13.8.2008.
  3. Suomen Akatemian ja Tekesin yhteinen avaruustutkimusohjelma ANTARES arvioitu 12.11.2004. Euroopan avaruusjärjestö ESA. Viitattu 13.8.2008.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]