SOHO

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli käsittelee observatoriota. Muita merkityksiä on lueteltu täsmennyssivulla.
SOHO (piirros).

SOHO (Solar and Heliospheric Observatory) on ESA:n ja NASAn avaruusobservatorio, joka tutkii Aurinkoa Maan ja Aurinkon välissä L1-lagrangen pisteessä. Se laukaistiin 1. joulukuuta 1995 NASA:n Atlas II-kantoraketilla Kennedyn avaruuskeskuksesta Floridasta. Vuoden 2015 lopussa se tutkii edelleen Aurinkoa, ja ESA on pidentänyt projektia joulukuuhun 2016 asti.[1]

SOHOssa on 12 mittalaitetta, joilla tutkitaan Aurinkoa. Kiinnostuksen kohteita ovat muun muassa auringon sisäosat ja seismologia, purkaukset ja niiden aikaansaamat partikkelit, pilkut, korona ja aurinkotuuli sekä sen käyttäytyminen avaruudessa.

Auringon tarkkailun ohella SOHO:a on käytetty myös muiden muassa komeettojen havaitsemiseen. SOHOn instrumenteilla on löydetty lähes 3000 komeettaa ja pystytty selvittämään niiden rakennetta ja koostumusta kuten vesipitoisuutta. Esimerkiksi Auringon hyvin läheltä ohittanutta komeetta ISONia voitiin seurata sillä yötä päivää.[2] Tieteellisen toiminnan lisäksi SOHOa käytetään avaruussään ennustamiseen.

SOHOn havaintojen perusteella on tehty yli 5000 tiedejulkaisua. SOHOn havaintojen myötä yleiskuva Auringosta staattisena objektina muuttui, kun sen dynaaminen luonne paljastui. [3]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1998 SOHO kääntyi ohjelmistovirheen vuoksi väärään asentoon ja yhteys siihen katkesi.[4] Observatorio saatiin kuitenkin neljän kuukauden päästä takaisin toimintaan.[4]

Avaruusalus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

SOHO on 3-akselistabiloitu avaruusalus. Se kiertää Aurinkoa 1,5 miljoonaa kilometriä lähempänä kuin Maa sijaiten Maa-Aurinko-akselilla olevassa ns. L1-Lagrangen pisteessä halo-kiertoradalla. Täten se ei ole Maan satelliitti vaan avaruusluotain, joka kiertää Aurinkoa.

SOHO painoi laukaistaessa 1850 kg, josta hyötykuormaa on 650 kg. Avaruusaluksen laatikkomaisen rungon koko on 3,7 m * 2,4 m * 2,3 m. Se koostuu hyötykuormamoduulista (PLM, payload module), joka sisältää kaikki tieteelliset laitteet, ja ”huolto”moduulista (SVM, service module), joka sisältää aluksen muut järjestelmät mukaan lukien kärkiväliltään 9.3 m olevat aurinkopanelit.

Mittalaitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

SOHO:ssa on 12 eri mittalaitetta:

  • CDS (Coronal Diagnostic Spectrometer), Rutherford Appleton Laboratory, Englanti
  • CELIAS (Charge, Element, and Isotope Analysis System), Bernin yliopisto, Sveitsi
  • COSTEP (Comprehensive Suprathermal and Energetic Particle Analyzer), Kielin yliopisto, Saksa
  • EIT (Extreme ultraviolet Imaging Telescope), NASA, Goddard Space Flight Center
  • ERNE (Energetic and Relativistic Nuclei and Electron experiment), Turun yliopisto
  • GOLF (Global Oscillations at Low Frequencies), Institut d'Astrophysique Spatiale, Ranska
  • LASCO (Large Angle and Spectrometric Coronagraph), Naval Research Laboratory, Yhdysvallat, ja Max Planck Instituutti, Saksa
  • MDI/SOI (Michelson Doppler Imager/Solar Oscillations Investigation), Stanfordin yliopisto, Yhdysvallat
  • SUMER (Solar Ultraviolet Measurements of Emitted Radiation), NASA GSFC, USA, ja Max Planck instituutti, Saksa
  • SWAN (Solar Wind Anisotropies), Suomi (Ilmatieteen laitos) ja Ranska (Service d'Aéronomie)
  • UVCS (Ultraviolet Coronagraph Spectrometer), Harvard-Smithsonian instituutti, USA
  • VIRGO (Variability of Solar Irradiance and Gravity Oscillations), Hollanti ja ESA

ERNE-partikkeli-instrumentti on Turun yliopiston ja SWAN-aurinkotuuli-instrumentti on Ilmatieteen laitoksen Ranskan kanssa yhteistyössä toteuttama.[2] Niiden valmistajia olivat muiden muassa VTT ja Patria. ERNE ja ranskalais-suomalainen SWAN olivat Suomen avaruusteollisuuden alkuajan suurponnistuksia.

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta SOHO.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]