Väinö Myllyrinne

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Väinö Myllyrinne (oikealla) kättelemässä.

Väinö Myllyrinne (27. helmikuuta 1909 Helsinki13. huhtikuuta 1963 Helsinki) oli suomalainen mies, joka on tunnettu suuren kokonsa ansiosta. Hän oli 246 – 251,4 senttimetriä pitkä, joskin tiedot vaihtelevat. Yleisemmin hänen pituutensa kerrotaan olleen 248 senttimetriä. Itse hän sanoi pituutensa olleen esiintymisaikoina 247 senttimetriä. Hän oli aikanaan Suomen ja Euroopan pisin mies sekä jonkin aikaa myös maailman pisin.

Myllyrinteen paino oli 175–180 kg. Syli oli 275-senttinen. Hänen rinnanympäryksensä oli 170 cm: kengännumero oli 58, hatun numero 66 ja paidan numero 52.[1]

Sukutausta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Myllyrinteen suku oli kotoisin Satakunnasta, mutta hänen äitinsä Anna Maria Keränen oli syntyisin Paltamosta.[2] Paltamosta oli kotoisin myös Daniel Cajanus. Eräiden tietojen mukaan Daniel Cajanus olisi Suomen kaikkien aikojen pisin mies (247,5 cm).[3] Kainuusta, Puolangalta, on kotoisin myös 236-senttimetrinen Lauri Moilanen.[4]

Elämä ja ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lapsuudessaan Myllyrinne asui monissa eri paikoissa, koska hänen perheensä muutti usein. Armeijan käytyään hän asui Helsingissä.

Hämeenlinnassa sijaitsevassa Suomen Tykistömuseossa esitellään tämän kaikkien aikojen kookkaimman suomalaisen sotilaan uraa. Myllyrinne palveli Viipurissa raskaassa tykistörykmentissä. Mennessään sotaväkeen vuonna 1929 hän oli noin 220 senttimetriä pitkä ja hyvin vahva. Hän koki uuden kasvukauden vielä 40-vuotiaana. 1930-luvulla hän kiersi ympäri Eurooppaa showpainijana ja sirkusesiintyjänä, mutta palasi talvisodan syttyessä kotimaahan. Myllyrinne palveli talvi- ja jatkosodan aikana kotirintamalla, ainakin Miinapajalla Katajanokalla Helsingissä.

Vuodesta 1946 hän asui Järvenpäässä, missä hänellä oli pieni kanala, jota hän piti 10 vuotta. Lopun elämästään hän eli veljensä perheen yhtenä jäsenenä. Hänet on haudattu Järvenpäähän. Myllyrinteestä on vahanukke Järvenpään kirjastotalossa (harvoin esillä) sekä toinen Merikarvian Korsumuseossa.

Jälkimaine[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Väinö Myllyrinne äänestettiin vuonna 2004 YLE:n Suuret suomalaiset -äänestyksessä sijalle 12.[5]

Vuonna 2011 sai Visions du Reel -festivaaleilla ensi-iltansa Jani Peltosen ohjaama dokumenttielokuva Väinö Myllyrinteestä.[6]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Tuomas Riskala: Suomi-jätti valloitti maailmaa. Iltalehti, 2011, nro 7.5., s. 34.
  2. http://personal.inet.fi/koti/vaino.myllyrinne/index_tiedostot/Page616.htm - Väinö Myllyrinteen sukupuu
  3. Kyläkoski, Kaisa: Se pitkä suomalainen 20.1.2009. Viitattu 4.9.2014.
  4. Louis Moilanen Viitattu 4.9.2014.
  5. http://www.yle.fi/suuretsuomalaiset/100_suurinta/index.php?top100_id=0&nominee_id=0&place=0&gender=0&alive=0&province=0&send=N%E4yt%E4
  6. Tuomas Riskala: Suomi-jätti valloitti maailmaa. Iltalehti, 2011, nro 7.5., s. 34.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]