Väinö Tupala

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Juho Väinö Tupala (24. tammikuuta 1888 Koski Hl11. marraskuuta 1932 Helsinki) oli suomalainen opettaja, kansanopiston johtaja ja raittiusliikkeen aktivisti.[1][2][3]

Väinö Tupala valmistui kansakoulunopettajaksi Sortavalan opettajaseminaarista vuonna 1910 ja opiskeli myöhemmin Helsingin yliopistossa. Hän toimi muun muassa johtajaopettajana Orimattilan Virenojan kansakoulussa 1911–1925 ja Pohjois-Karjalan kansanopiston johtajana 1929–1930. Tupala oli sosialiministeriön raittiusosaston neuvojana 1919–1921 ja 1923–1929. Hän toimi myös Suomen opettajain raittiusliiton sihteerinä 1925–1927. Orimattilassa asuessaan Tupala oli mukana Lahden seudun raittius- ja nuorisoseuratoiminnassa.[2][4]

Väinö Tupala kuoli marraskuussa 1932 44-vuotiaana. Hänet on haudattu Helsingin pohjoiselle hautausmaalle.[4][3]

  • Raittiusopetustunteja. 1-2. Helsinki 1926
  • Raittiusopetustunteja. 3-5. Helsinki 1927
  • Raittiusopetustunteja. 7-9. Helsinki 1927
  • Raittiusopetustunteja. 10-12. Helsinki 1928
  • Raittiusoppi: kansakouluja sekä kansakoulun jatko-opetusta varten. Otava 1928
  1. Kuolinilmoitus, Helsingin Sanomat, 15.11.1932, nro 311, s. 1, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
  2. a b Väinö Tupala, Karjalainen, 17.11.1932, nro 130, s. 2, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
  3. a b Hautahaku.fi : Tupala Juho Väinö
  4. a b Opettaja Väinö Tupala, Kylväjä, 01.12.1932, nro 24, s. 13, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot