Väinö Rauhala
Väinö Rauhala (12. lokakuuta 1883 Vimpeli – 26. joulukuuta 1945) oli suomalainen kanttori-urkuri ja säveltäjä.[1][2]
Väinö Rauhala valmistui kanttori-urkuriksi 1905. Hän toimi kanttorina Pyhämaalla Rohdaisten kappeliseurakunnassa 1905–1908, Akaassa ja viimeksi Mäntässä. Rauhala toimi muutamia vuosia myös henkivakuutustarkastajana sekä henkivakuutusyhtiö Suomen Lahden konttorin hoitajana ja henkivakuutusyhtiö Salaman Viipurin konttorin hoitajana. Hän oli myös Mäntän Säästöpankin kamreerina.[1][2]
Rauhalan sävellyksistä tunnetuin oli kantaatti Tuhlaajapoika kuorolle, soololle ja uruille.[2] Hän toimi vuonna 1925 perustetun Mäntän Kirkkokuoron ensimmäisenä johtajana. Kuoro esiintyi muun muassa Mäntän kirkon vihkiäisissä vuonna 1928.[3]
Diplomaatti ja Presidentinlinnan pitkäaikainen linnanvouti Arimo Raeste, ent. Rauhala oli Väinö Rauhalan poika.[4]
Sävellyksiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Tuhlaajapoika: kantaatti sekakuorolle, naiskuorolle, tenori- ja barytonisooloille urkujen säestyksellä; san. Hilja Haahti, säv. Väinö Rauhala. Mäntän kirkko, Mänttä 1926, R. E. Westerlund, Helsinki 1930, Olan, Tampere 1934, Säveltäjä, Mänttä 1937, Warkaus 1941, Musiikki Fazer, Helsinki 1978, 1987
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Pyhärannan seurakunnan kanttorit
- ↑ a b c Henkilötietoja, Aamulehti, 13.10.1933, nro 275, s. 4, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
- ↑ Mäntän Kirkkokuoron historiaa
- ↑ Tommi Pitkänen : Kirja-arvio : Arimo Raeste: "Paroni von Raesteen ihmeelliset seikkailut