Tämä on hyvä artikkeli.

Islanti

Wikipediasta
Tämä on arkistoitu versio sivusta sellaisena, kuin se oli 6. helmikuuta 2011 kello 15.25 käyttäjän Tappinen (keskustelu | muokkaukset) muokkauksen jälkeen. Sivu saattaa erota merkittävästi tuoreimmasta versiosta.
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Tämä artikkeli kertoo valtiosta. Sen suurimmasta saaresta kertoo Islannin saari.
Ísland
Islanti
Islannin lippu Islannin vaakuna
lippu vaakuna

Islannin sijainti

Valtiomuoto tasavalta
Presidentti
Pääministeri		 Ólafur Ragnar Grímsson
Jóhanna Sigurðardóttir
Pääkaupunki Reykjavík (120 000 as.)
64°08′00″N, 21°56′00″W
Muita kaupunkeja Kópavogur (30 000 as.)
Hafnarfjörður (25 000 as.)
Akureyri (17 300 as.)
Reykjanesbær (14 000 as.)
Pinta-ala
– yhteensä 103 000[1] (sijalla 107)
– josta sisävesiä 2,7 %
Väkiluku (2010) 306 694[1] (sijalla 178)
– väestötiheys 3,2
– väestönkasvu 0,741 %[1] (2010)
Viralliset kielet islannin kieli
Valuutta Islannin kruunu (ISK)
BKT (2009)
– yhteensä 12,5 miljardia USD (PPI)[1]  (sijalla 142)
– per asukas 39 600 USD
HDI (2019) 0,949[2] (sijalla 4)
Elinkeinorakenne (BKT:sta)
– maatalous 5,2[1]
– teollisuus 24[1]
– palvelut 70,8[1]
Aikavyöhyke +0
– kesäaika ei käytössä
Itsenäisyys
Itsenäistyi:
Tasavalta:
1. joulukuuta 1918
17. kesäkuuta 1944
Lyhenne IS
– ajoneuvot: IS
– lentokoneet: TF
Kansainvälinen
suuntanumero		 +354
Tunnuslause —
Kansallislaulu ”Lofsöngur”

Islanti (isl. Ísland) on pieni saarivaltio Atlantin valtameren pohjoisosassa, välittömästi pohjoisen napapiirin eteläpuolella. Islanti on pinta-alaltaan noin kolmasosan Suomesta ja väkiluvultaan selvästi pienin Pohjoismaa. Noin kolmannes väestöstä asuu pääkaupunki Reykjavíkissa, joka on maailman pohjoisin itsenäisen valtion pääkaupunki.

Saarella on aktiivista vulkaanista toimintaa: geysireitä, kuumia lähteitä ja toistuvia tulivuorenpurkauksia. Sen luonto on karu ja omaleimainen. Islannin kieli on säilynyt vuosisatojen ajan niin muuttumattomana, että nykyislantilaiset osaavat lukea keskiaikaisia tarinoita.

Vuoden 2008 talousromahduksen jälkeen maa sai Kansainväliseltä valuuttarahastolta IMF:ltä hätäapua. Vuonna 2010 se aloitti neuvottelut EU-jäsenyydestä.

Historia

Pääartikkeli: Islannin historia

Saaren asuttaminen

Islannin saari syntyi noin 25 miljoonaa vuotta sitten vedenalaisten tulivuortenpurkausten seurauksena. Skandinaavit saapuivat saarelle ilmeisesti 840-luvulla. Epävarmojen tietojen mukaan Islannissa olisi ollut iiriläisiä munkkeja ennen skandinaavien saapumista. Iiriläinen lähde vuodelta 825 kertoo, että eräät munkit olivat viettäneet kesän Thulessa, jonka kuvaus vastaa Islantia. Vuosina 1120–1130 kirjoitettu Islantilaisten kirja kertoo, että pakanallisten skandinaavien saapuessa kelttiläiset munkit pakenivat. Arkeologisia todisteita skandinaaveja edeltäneestä asutuksesta ei kuitenkaan ole löytynyt.[3][4]

Islannin löytäjäksi keskiaikaiset lähteet esittävät useita ehdokkaita: usein kunnia annetaan norjalaiselle Ingólfr Arnarsonille ja hänen Leif-veljelleen. Merkittävä uudisasutusaalto Norjasta Islantiin ajoittuu 800-luvun loppupuolelle. Osa skandinaaveista lienee oleskellut ensin Britanniassa, mikä voisi selittää sen, että osalla Maan haltuun ottajien kirjassa mainituista ”alkuasuttajista” on kelttiläiset nimet. Maastamuuton syynä oli kirjallisten lähteiden mukaan Harald Kaunotukan tyrannia, mutta nykyisin muuton katsotaan alkaneen jo ennen kuin Kaunotukka nousi valtaan, ja uudisasutuksen syynä on katsottu olevan pikemminkin vallan ja omaisuuden keskittyminen Norjassa. Vuoden 1095 väestölaskennan perusteella Islannin väkiluku oli tuolloin arviolta 40 000–100 000.[3]

Islannin keskiaikainen itsenäisyys

Koko Islannin yhteiset käräjät, maailman vanhimmaksi yhä toimivaksi kansanedustuslaitokseksi kutsuttu Allting, perustettiin vuonna 930. Vuonna 1000 Allting päätti, että Islanti omaksuu kristinuskon.[5] Allting ei pystynyt päättämään, onko kristinuskon viimeinen tuomio ragnarökiä parempi, mutta lopulta sen puheenjohtaja eli lainlukija teki päätöksen kristinuskon hyväksi. Islannissa oli ollut jo pitkään ennen vuotta 1000 kristittyjä ja Norjan kuningas Olavi Pyhän miehet olivat tehneet käännytystyötä maassa.[6]

Itsenäisessä Islannissa oli alkeellinen itsehallintojärjestelmä. Se perustui vapaiden talonpoikien tekemiin sopimuksiin, joiden rikkomista saattoi seurata lainsuojattomuus tai verikosto. 1200-luvulla eräät johtavat suvut pyrkivät haalimaan vallan itselleen, mikä johti väkivaltaisuuksiin. Vuosien 1220–1260 välistä aikaa kutsutaan ”Sturlungien ajaksi” erään johtavan suvun mukaan. Sturlungien saagat kuvaavat ajan katkeria valtataisteluita. 1200-luvulla kukoistanut, eurooppalaistenkin mittapuiden mukaan ainutlaatuinen saagakirjallisuus on Islannin arvokkaimpana pidetty kulttuuriperintö.[7][8]

Norjan vallan aika

Vuosina 1262–1264 sisällissotiin väsyneet islantilaiset hyväksyivät sen, että Haakon IV liitti saaren Norjaan ja maassa alettiin soveltaa norjalaista laki- ja hallintojärjestelmää. Siihen päättyi omalaatuinen viikinkiaikainen yhteiskunnallinen kokeilu.[3]

1300-luvulla alkanut pieni jääkausi, joka hävitti Grönlannin skandinaaviasutuksen kokonaan 1400-luvun aikana, oli kova isku myös Islannille[9]. Rutto levisi Islannissa vuosina 1402–1404 ja 1494–1495. Se tappoi arviolta puolet saaren väestöstä.[10] Vielä 1700-luvun lopussa Islannin väkiluku oli selvästi pienempi kuin 1300-luvun alussa.[11] Islanti pysyi Norjan kruununsiirtomaana vuoteen 1814, jolloin Tanskan ja Norjan kuningaskunnat erotettiin ja Islanti jäi Tanskan alaisuuteen.[10]

Tanskan vallan aika

Merkityksensä menettänyt parlamentti oli lakkautettu 1800-luvun alussa, mutta se perustettiin uudelleen 1843. Vuonna 1873 Islanti sai perustuslain ja 1874 rajoitetun itsehallinnon, 1904 itsehallinnon ja 1. joulukuuta 1918 saaresta tuli virallisesti itsenäinen kuningaskunta personaaliunionissa Tanskan kanssa. Yhteys Tanskaan katkesi toisessa maailmansodassa: Saksa miehitti Tanskan ja liittoutuneet puolestaan Islannin. Sodan jälkeen maasta tuli itsenäinen tasavalta vuoden 1944 kansanäänestyksen jälkeen.[10]

Islannin uusi itsenäisyys

Toisen maailmansodan aikana Islanti oli ensin brittien miehittämä ja sittemmin puolustusliitossa Yhdysvaltojen kanssa. Sodan jälkeen maa liittyi Natoon. Islanti ei perustanut omaa armeijaa.

Aluevesilaajennusten aiheuttama kiista Yhdistyneen kuningaskunnan kanssa johti maiden välirikkoon 1950-luvun alussa. Britannia asetti Islannin kalan kauppasaartoon. Vuosina 1956–1960 31 prosenttia Islannin viennistä vietiin Neuvostoliittoon ja SEV-maihin. Islanti sai kaupan vastineeksi öljyä, autoja ja koneita. Pienimuotoisempi talouden kriisi sattui, kun Islannin kauppa Afrikkaan keskeytyi Biafran sodan vuoksi.[12]

1990-luvulta alkaen Islannin taloutta liberalisoitiin voimakkaasti oikeistolaisen Itsenäisyyspuolueen pääministeri Davíð Oddssonin johdolla. Hänestä tuli Islannin pitkäaikaisin pääministeri vuosiksi 1991–2004. Vaikka kalastus pysyi merkittävimpänä talouden alana, joka tuo nykyään 70 prosenttia vientituloista,[13] islantilaiset rahoituslaitokset investoivat merkittävästi Britanniaan ja Pohjoismaihin.

Yhdysvaltain NATO-joukot poistuivat Keflavíkin tukikohdasta syyskuussa 2006.[10]

Islannin talous romahti vuonna 2008. Suuri osa maan pankeista meni konkurssiin tai kansallistettiin talouskuplan puhkeamisen seurauksena. Maan talous oli vuosien ajan perustunut ylisuurelle riskiluotottamiselle, talouskeinottelulle, jonka seurauksena Islannin valtio päätyi lähelle vararikkoa.[14] Marraskuussa 2008 Kansainvälinen valuuttarahasto myönsi Islannille 2,1 miljardin Yhdysvaltojen dollarin lainan.[10]

Joulukuussa 2009 Allting hyväksyi 3,8 miljardin euron korvaukset Britannille ja Alankomaille Icesave-pankin kaatuessa menetetyistä varoista. Korvaukset kaatuivat presidentti Ólafur Ragnar Grímssonin maaliskuussa 2010 järjestämässä kansanäänestyksessä.[15] Joulukuussa 2010 hyväksyttiin uusi sopimus, jonka mukaan Islanti korvaa varat vuosien 2016–2046 välillä noin kolmen prosentin korolla.[16]

Politiikka

Allting on Islannin parlamentti.

Islanti on tasavalta. Presidentillä on hyvin vähän valtaa.[5] Vasemmistolainen Ólafur Ragnar Grímsson valittiin presidentiksi kesäkuun 1996 vaaleissa, ja uudelleen vuosina 2000, 2004 ja 2008. Islannin parlamentissa alþingissa (allting eli yleiskäräjät) on 63 jäsentä, jotka valitaan nelivuotiskaudeksi.[17] Vuoteen 1991 parlamentti jakautui ylä- ja alahuoneeseen.

Konservatiivinen Itsenäisyyspuolue (Sjálfstæðisflokkurinn) ja keskustalais-agraarinen Edistyspuolue (Framsóknarflokkurinn) hallitsivat maata vuodesta 1991. 10. toukokuuta 2003 järjestetyissä parlamenttivaaleissa hallituskoalitio menetti neljä paikkaa, mutta säilytti enemmistön. 12. toukokuuta 2007 vaaleissa Itsenäisyyspuolue sai kolme lisäpaikkaa, mutta Edistyspuolue menetti viisi ja sai seitsemän paikkaa.[18] Sen jälkeen Itsenäisyyspuolue jatkoi hallitusyhteistyötä Sosiaalidemokraattisen liiton kanssa. Hallitus joutui eroamaan talouskriisin takia 26. tammikuuta 2009.

Helmikuun 1. päivänä 2009 toimintansa aloitti uusi hallitus, joka on sosiaalidemokraattien ja vasemmistovihreiden muodostama vähemmistöhallitus. Pääministeriksi nimitettiin edellisen hallituksen sosiaaliministeri Jóhanna Sigurðardóttir, josta tuli maan ensimmäinen naispääministeri ja samalla maailman ensimmäinen avoimesti homoseksuaali pääministeri.[19]

Parlamenttivaaleissa huhtikuussa 2009 Sosialidemokraattinen puolue sai voiton ja annetuista äänistä 29,8 prosenttia. Sosialidemokraattien liittolaiset vasemmistovihreät saivat 21,7 prosenttia. Parlamentin 63 paikasta puolueet saivat yhteensä 34 paikkaa.[20]

16. heinäkuuta 2009 Islannin parlamentti päätti hakea Euroopan unionin jäsenyyttä.[21] Muodolliset neuvottelut alkoivat heinäkuussa 2010.[10]

Hallinnollinen jako

Islannin hallinnolliset alueet

Islanti jakaantuu kahdeksaan alueeseen (landsvæði).[22]

Islannin alueet
N:o Hallintoalue Sijainti Pinta-ala
(km2)[23] 		Väkiluku
(1.1.2010)[23]
1. Höfuðborgarsvæðið pääkaupunki 1 062 200 907
2. Suðurnes niemi etelässä 829 21 359
3. Vesturland länsiosa 9 554 15 370
4. Vestfirðir läntiset vuonot 9 409 7 362
5. Norðurland vestra luoteisosa 12 737 7,394
6. Norðurland eystra koillisosa 21 968 28 900
7. Austurland itäosa 22 721 12 459
8. Suðurland eteläosa 24 526 23 879

Maantiede

Pääartikkeli: Islannin maantiede
Pääartikkeli: Islannin tulivuoret
Atlantin keskiselänne kulkee Islannin halki.

Islannin valtio koostuu pääsaaren lisäksi lukuisista vähäisistä pikkusaarista ja luodoista.[24] Niistä suurimmat ovat Heimaey (noin 13 neliökilometriä), Hrisey (7,52 km2) ja Grimsey (4,6 km2). Näiden lisäksi vain neljä muuta on yli kahden neliökilometrin kokoisia.[25] Pääsaaren pinta-ala on 101 826 km2 ja koko valtion noin 103 000 km2.[26]

Islanti sijaitsee Euroopan ja Pohjois-Amerikan mannerlaattojen välisellä saumalla. Tämän vuoksi Islannissa on suuri määrä tulivuoria, ja siellä tapahtuu myös paljon maanjäristyksiä. Islannin lounaispuolella sijaitsevien Vestmannasaarien eteläpuolelle syntyi 1960-luvulla vedenalaisten tulivuorenpurkausten seurauksena Surtseyn saari. Saari on ollut syntymisestään asti rauhoitettu, jotta tieteilijät voivat tutkia, kuinka kasvit ja eläimet valtaavat täysin uuden maa-alueen.[27] Tulivuori Hekla purkautui viimeksi vuonna 2000.[28] Sittemmin myös Eyjafjallajökull-jäätikön alla oleva samanniminen tulivuori rupesi purkautumaan vuoden 2010 alkupuolella. Purkauksen aiheuttama tuhkapilvi sotki lentoliikennettä koko Euroopassa.[10]

Islannissa on paljon jokia, vesiputouksia ja sijaintinsa ansiosta myös paljon kuumia lähteitä, joilla tuotetaan geotermistä energiaa. Islannin suurin suihkuttava kuuma lähde on Geysir, joka on antanut nimensä moneen kieleen tarkoittaen suihkuttavaa kuumaa lähdettä. Islannissa on myös paljon jäätiköitä, ja noin 11,5 prosenttia maan pinta-alasta onkin jään peitossa. Euroopan suurin jäätikkö on Etelä-Islannissa sijaitseva Vatnajökull.[29]

Korkeimmat vuoret ovat yli 2 000 metriä korkeita, ja maan korkein kohta on Vatnajökullin jäätiköllä sijaitseva Hvannadalshnúkur (2 110 m). Maan rannikko on melkein joka puolelta muodostunut monista vuonoista ja poukamista. Monin paikoin kallioseinämät kohoavat jyrkkinä suoraan merestä. Toisaalla taas kilometrien pituiset hietikot eli somerikot tai kivikot reunustavat merenrantaa. Rantaviivaa on kaiken kaikkiaan 4 970 kilometriä.[1]

Kasvillisuus

Islannissa jäljellä olevaa metsää.

Vain neljännes Islannin pinta-alasta on kasvillisuuden peittämää. Eroosio on voimakasta, ja sitä vastaan kamppailu on tärkeä osa luonnonsuojelua. Islannin lukuisat tulivuorenpurkaukset, merituuli ja lampaiden laiduntaminen ovat osaltaan aiheuttaneet sen, että Islannin luonto on karu ja autio. Maassa kasvaa kuitenkin lukuisia erilaisia kasveja; villejä lajeja tunnetaan useita satoja. Enimmäkseen ne ovat matalakasvuisia arktisten alueiden kasveja. Kaikkiaan putkilokasvilajeja tunnetaan 470, joista heinäkasvien lajeja on 53.[30]

Islannissa tiedetään kasvaneen runsaasti metsää, mutta alkuperäiset metsät on saaren asuttamisen jälkeen hakattu lähes kokonaan, eikä tilalle ole kasvanut ilmaston kylmenemisen tähden uutta. Laaksoissa kasvaa kuitenkin tunturikoivu-, pihlaja- vaivaiskoivu- ja pajupensastoja. Heinä- ja saranurmet sekä varpunummet ovat hyvin yleisiä, ja kosteuden takia soitakin on muodostunut joillekin seuduille. Ne ovat lähinnä aapasoita palsakumpuineen ja kasvavat yleensä tupasvillaa. Sitkeitä kukkamättäitä tapaa keskellä hiekkaerämaita ja laavakenttiä. Sammalet ja vaivaiskoivut peittävät usein vanhaa laavaa ja pehittävät muuten karua ympäristöä. Islanninjäkälää kasvaa laajoina mattoina, ja sitä on käytetty pula-aikoina ravinnoksi. Rannikoilla kasvaa oransseina läikkinä haavankeltajäkälää. Rantavesien leväkasvillisuus on rehevää. Yleisiä lajeja ovat ruskeanvioletti irlanninsammal ja vihreä rakkolevän sukulainen Fucus distichus.[31]

Islannissa on käynnissä laajoja metsittämishankkeita. Metsitys on kuitenkin vaikeaa, sillä lähes kaikkialla vapaana laiduntavat lampaat syövät istutetut taimet. Siksi metsitettyjä alueita on jouduttu aitaamaan. Lisäksi metsien kasvu on varsin hidasta. Islantilaiset ovat kuitenkin päättäneet metsittää noin viisi prosenttia alavista maista vuoteen 2040 mennessä. Metsityksessä käytettäviä puulajeja ovat lähinnä tunturikoivu ja pihlaja, jotka kasvavat alueella luonnostaankin. Sitkankuusia on istutettu maan etelä- ja länsiosaan jo ennen toista maailmansotaa, ja siperianlehtikuusi menestyy myös kuivemmassa itäosassa. [32]

Eläimistö

Lunni.

Kun Islanti asutettiin, maassa ei ollut muita suurikokoisia maanisäkkäitä kuin naali eli napakettu.[33] Naalit ovat edelleen yleisiä ja aiheuttavat säännöllisesti tuhoja lammaslaumoissa. Ihmisen mukana saarelle tulivat rotat ja hiiret. Norjasta tuotiin poroja, joiden jälkeläiset elävät nykyisin vapaina Itä-Islannin ylängöillä. Minkkien tarhauksen seurauksena karanneita minkkejä levisi luontoon. Islannin vesillä uiskentelee valaita ja hylkeitä. Nykyisin lajit eivät enää ole vaarassa kuolla sukupuuttoon. Hylkeitä metsästetään niiden turkin takia etenkin elo- syys- ja lokakuussa, mutta metsästys on sallittua koko vuoden.[34] Yleisimmät kotieläimet ovat naudat, lampaat ja hevoset. Lisäksi maaseudulla pidetään monia muita kotieläimiä.

Islannin varsinaisen eläimistön muodostavat linnut, joita on tavattu ainakin 300 lajia. Merilinnut, vesilinnut ja kahlaajat ovat yleisimmät kotimaiset linturyhmät. Tyypillisiä merilintuja ovat myrskylintu, lapintiira, lunni, pohjankiisla, ruokki ja suula. Islanti on Euroopan vesi- ja merilintujen tärkein pesimäalue. Hyönteislajeja Islannissa on rekisteröity noin 800 lajia. Kovakuoriaiset ja ampiaiset ovat yleisiä. Perhosista Islannissa esiintyy vain koi- ja yöperhosia. Islannin joissa esiintyy lohta, ja nieriä, harjus ja purotaimen viihtyvät järvissä ja puroissa.[35] Kaksi muuta Islannin sisävesillä elävää kalalajia ovat ankerias ja iso rautakala. Mikään näistä kaloista ei oikeastaan ole sisävesikala, vaan ne ovat merikaloja, jotka ovat vain sopeutuneet makean veden olosuhteisiin.[36]

Islanninhevosia.

Runsas plankton Islannin vesillä tarjoaa merieläimistölle ruokaisat olosuhteet. Suolaisen veden kaloja on havaittu kaikkiaan 293 kalalajia. Tärkeimpiä syvämeren kaloja ovat turska, kolja, punasimppu ja seiti. Pintaveden kaloista tärkeimpiä ovat silli ja villakuore. Niiden saalis vaihtelee vuodesta toiseen.[37] Ravut, hummerit, kampasimpukat ja islanninsimpukat ovat tärkeimmät äyriäiset ja simpukat. Piikkinahkaisista pyydetään merimakkaroita ja merisiilejä.[38]

Islannissa on kehittynyt oma hevosrotu, islanninhevonen. Hevosella on ollut koko historiansa ajan suuri merkitys saaren asukkaille. Islanninhevonen on ollut ihmisille hyödyllinen jo satoja vuosia. Hevoset kuuluvat tärkeänä osana islantilaiseen maisemaan ja maaseudulla ne laiduntavat vapaasti suurina laumoina. Islantiin ei saa tuoda hevosia ulkomailta, sillä islantilaiset haluavat säilyttää rodun puhtaana, mutta niitä saa viedä pois – islanninhevosia onkin viety laajalti ympäri maailmaa.[39]

Ilmasto

Islannin ilmasto on Golfvirran ansiosta leuto ympäri vuoden. Lämpötila laskee Etelä-Islannissa talvella alimmillaan noin −10 °C-asteeseen, Pohjois-Islannissa taas noin −15 °C. Heinäkuun lämpimimmän päivän ylin lämpötila on etelässä korkeintaan +21 °C ja pohjoisessa korkeintaan +18,0 °C. Tyypillinen kesäpäivän lämpötila heinäkuun alusta elokuun puoleenväliin on eteläosissa noin +16 °C ja pari astetta alempi pohjoisessa. Hellettä ei esiinny Islannissa koskaan. Sää on hyvin vaihtelevaa vuoden ympäri, tietyistä eri vuodenajoille tyypillisistä säännönmukaisuuksista huolimatta.[40]

Ilmastokaavioita Islannista
(sademäärä sinisellä, keskilämpötila punaisella)
Vestmannaeyjar maan eteläosasta
Akureyri maan pohjoisosasta

Islannin sademäärä vaihtelee voimakkaasti alueen mukaan. Etelä-Islanti on sateisinta aluetta. Siellä sateisin aika on lokakuulta maaliskuulle, jolloin jokaisena kuukautena sataa noin 100 mm vettä, loka-marraskuulla jopa 120 mm. Kuivinta aikaa on loppukevät, jolloin touko-kesäkuussa kummassakin sataa noin 60 mm. Pohjois-islanti on kuivempaa aluetta kuin etelä. Siellä sateet ovat jakautuneet samalla tavoin kuin etelässä, mutta määrät ovat pienempiä. Pohjois-Islannissa sataa noin 400 mm vuodessa, etelässä jopa 1 200 mm.[41]

Matkailu

Gullfoss on turistien suosima matkailukohde

Islannilla on Unescon maailmanperintöluettelossa on kaksi kohdetta: Surtseyn saari ja Þingvellirin kansallispuisto.[42] Maassa on kaksi muutakin kansallispuistoa: Snæfellsjökullin kansallispuisto tulivuoren ja jäätikön välissä, ja Vatnajökullin kansallispuisto, johon kuuluvat Vatnajökullin jäätikön lisäksi Islannin korkein yksittäinen vuori, Snæfell, Skaftafell ja Jökulsárgljufur–rotko.[43]

Monet Islannin tärkeimmistä matkailunähtävyyksistä ovat luontokohteita, kuten esimerkiksi Gullfoss, Vatnajökull, ja Haukadalur ja sen geysirit. Muita suosittuja kohteita ovat Heimaeyn sauvakirkko ja Blue Lagoonin ulkouimala.

Talous

Reykjavík on Islannin pääkaupunki ja maan talouselämän keskus.

Kalastus on hyvin tärkeässä asemassa Islannin talouselämässä, ja kala on maan merkittävin vientituote. Kalastus tuo 40 prosenttia vientituloista, yli 12 prosenttia bruttokansantuotteesta ja työllistää 7 prosenttia työvoimasta. Islannin talous on kuitenkin herkkä sen tärkeimpien vientituotteiden, kuten kalan ja kalatuotteiden ja alumiinin, maailmanhintojen heilahteluille.[1]

Korkeuserojen, sademäärän ja vulkanismin ansiosta geotermistä energiaa ja vesivoimaa on reilusti yli oman tarpeen. Maan energiaomavaraisuus on 60 prosenttia.[5] Vesivoimaa käytetään erityisesti alumiinin tuotantoon. Islanti on tuliperäistä aluetta, joten geotermistä energiaa käytetään paljon lämmitykseen, erityisesti kasvihuoneviljelyyn. Turismi on tärkeä elinkeino Islannissa.

Lokakuussa 2008 Islanti oli suuressa talouskriisissä. Valtio otti haltuunsa maan kolme pankkia, ja maa haki ja sai Kansainväliseltä valuuttarahastolta IMF:ltä hätäapua ensimmäisenä länsimaana sitten vuoden 1978. Apua myönnettiin 2,1 miljardia dollaria. Vuoden 2010 alussa sekä presidentti että kansa vastustivat suunnitelmaa maksaa Hollannille ja Britannialle varat, joilla nämä olivat korvanneet omien kansalaistensa menetyksiä islantilaispankkien romahduksessa.[10]

Vuoden 2009 lopulla Islannin työttömyysprosentti oli 8,2. Vuoden 2009 inflaatio oli 12 prosenttia ja bruttokansantuote pieneni 6,6 prosenttia.[1]

Liikenne

Yksityisautoilu on Islannissa suosittua, ja maassa oli vuonna 2009 auto jokaista 1,6 asukasta kohti.[44] Maan ympäri kiertää 1 339 kilometriä pitkä kehätie eli Hringvegur, joka valmistui vuonna 1974.[45] Kaikkiaan maanteitä on yhteensä 12 869 kilometriä, ja niistä vajaat 4 500 kilometriä on päällystetty. Maassa on 99 lentokenttää, joista 6 on asfalttipäällysteisiä. Suurimmat lentokentät ovat Keflavík, Reykjavík ja Akureyri. Lentoliikenne on asukaslukuun nähden tiheää. Moottoriteitä ei Islannissa ole kuten ei myöskään rautateitä. Tärkeimmät satamat ovat Grundartangi, Hafnarfjörður ja Reykjavík.[1]

Väestö

Hallgrímurin kirkko Reykjavíkissa on Islannin suurin rakennus.

Islannissa asui vuoden 2008 helmikuussa noin 320 000 asukasta, ja niistä 201 000 (65 prosenttia) Suur-Reykjavíkin alueella. Maassa on 103 kuntaa, 23 historiallista maakuntaa (sýslur) ja 14 kaupunkia (kaupstaðir). Maa on jaettu kuuteen vaalipiiriin.[46] Vuonna 2006 väestöstä 81 prosenttia kuului Islannin luterilaiseen kirkkoon.[1]

Islannissa ei ole käytössä varsinaisia sukunimiä, vaan jälkimmäinen nimi on matronyymi tai patronyymi (esimerkiksi Þor Björgólfsson, Vigdis Finnbogadóttir).[47] Siksi islantilaiset järjestetään aakkosjärjestykseen etunimen mukaan. Maassa on sopivaa ja suositeltavaakin puhutella ihmisiä etunimellä muodollisissakin tilanteissa.[17]

Islantiin on viime aikoina muuttanut melko paljon maahanmuuttajia. Suurimmat ulkomaalaisryhmät Islannissa ovat puolalaiset (8 488), liettualaiset (1 332) ja saksalaiset (984). Yhteensä 33 678 henkilöä eli 13,5 prosenttia väestöstä on syntynyt ulkomailla.lähde?

Koulunkäynti on pakollista 7–16-vuotiaille. Sitä vanhemmille on vapaaehtoisia keskiasteen oppilaitoksia, joista monet ovat sisäoppilaitoksia. Maahan perustettiin pappisseminaari 1847, lääketieteen koulu 1876 ja lakikoulu 1908, ja nämä kolme yhdistyivät yliopistoksi 1911. Siihen lisättiin muita tiedekuntia myöhemmin.[48]

Kulttuuri

Pääartikkeli: Islannin kulttuuri

Kieli ja kirjallisuus

Islannissa puhutaan islantia, joka on nykyään puhutuista pohjoismaisista kielistä lähimpänä alkumuotoaan ja pysynyt suhteellisen muuttumattomana 1100-luvulta asti.[17]

Islantilaiset edda- ja skaldirunot edustavat komeinta keskiajan kirjallisuutta Euroopassa. Skaldirunous kertoi ruhtinaitten teoista. Runoilijat eli skaldit esittivät niitä hoveissa, pidoissa ja hautajaisissa. Mitallisesti taidokkaiden kertomarunojen lisäksi heidän toimenaan oli sepittää nopeasti myös lyhyitä runoja. Edda-kokoelmilla viitataan Runo-Eddaan ja Proosa-Eddaan, jotka kertovat vanhasta mytologiasta. Runo-Edda on kokoelma vanhoja, tuntemattomien tekijöiden kansanrunoja. Völsunga-saaga esittää proosamuodossa Runo-Eddan sankarilaulut. Proosa-Edda eli Snorren Edda on Snorri Sturlusonin 1200-luvulla kokoama oppikirja.[49][50]

Keskiaikaisen kertomakirjallisuuden keskeisen osan muodostavat saagat. Sukusaagat kertovat Islannin asuttamisesta, sukujen jäsenistä ja heidän vaiheistaan. Arvostetuimpia sukusaagoista ovat Njálin saaga ja Lohilaaksolaisten saaga. Muita ovat esimerkiksi Grœnlendinga-saaga ja Eiríkin saaga, jotka kertovat Grönlannin ja Vinlandin (Newfoundland) asuttamisesta. Parhailla saagoilla on suuri kirjallinen maine. Niiden kerronta on toteavaa, vuoropuhelut lyhyitä ja ytimekkyydessään vaikuttavia. Saagojen karuus ja dramaattisuus ovat antaneet aineksia Islannin uudemmalle kirjallisuudelle.[49][50]

1300-luvulta alkoi Islannin kirjallisuudessa hiljaisempi kausi, jolloin maassa ei syntynyt muuta merkittävää kirjallisuutta kuin 1600-luvun virsirunoutta. 1800-luvulta lähti uusi romanttisten runoilijoiden nousukausi, ja 1900-luvulla tulivat modernit romaanit. Kukoistuskausi huipentui, kun Halldór Laxnessille myönnettiin Nobelin kirjallisuuspalkinto 1955.[51] Uusimman polven kirjailijoita ovat esimerkiksi Arnaldur Indriðason, Einar Kárason, Einar Már Guðmundsson, Hallgrímur Helgason ja Þórarinn Eldjárn.[52]

Elokuva ja musiikki

Elokuvanteko alkoi Islannissa jo 1906. Varhaisvaiheessa maassa kävi lähinnä skandinaavisia filmiryhmiä kuvaamassa näytelmäelokuvia Islannin jylhissä maisemissa. Ainoa islantilaisin voimin tehty mykkä näytelmäelokuva valmistui 1923, mutta dokumentteja tehtiin paljon. Vuonna 1979 perustettiin Islannin elokuvasäätiö, ja kotimaisten elokuvien säännöllinen tuotanto alkoi. 1980-luvulta alkaen lähtien maassa on tuotettu noin kolme elokuvaa vuodessa. Tunnettuja islantilaisia elokuvaohjaajia ovat Friðrik Þór Friðriksson, jonka elokuva Luonnon lapset vuodelta 1991 oli Oscar-ehdokkaana, ja Rúnar Rúnarsson, jonka lyhytelokuva Síðasti bærinn oli ehdokkaana 2006.[53]

Islannin konservatorio on perustettu 1930 ja sinfoniaorkesteri 1950. Islannin kuuluisin pop-tähti on laulaja Björk.[54] Muita tunnettuja islantilaisia musiikin alalta ovat Sigur Rós, Jan Mayen, Mínus ja Múm. Television kautta tunnetuksi on tullut kaikkialla maailmassa Eurovision laulukilpailussakin mainetta kerännyt Silvía Night.

Reykjavíkissa järjestetään vuosittain RIFF-elokuvafestivaali ja jazzfestivaalit. Borgarfjörðurissä sijaitsevassa Reykholtissa on joka kesä klassisen musiikin festivaalit.[43]

Ruoka- ja tapakulttuuri

Pääartikkeli: Islantilainen keittiö

Kirjailija Halldór Laxnessin mukaan Islannissa ”elämä on suolakalaa”. Juhlissa syödään savustettua lammasta.[48] Perinteinen maitotuote skyr muistuttaa kermaista rahkaa. Keskitalven Þorrablót-juhlan aikaan syödään ”súrmatur” eli heran avulla säilöttyä ruokaa, verimakkaraa, kärvennettyjä lampaanpäitä ja säilöttyjä pässin kiveksiä, sekä erityisenä erikoisuutena hapatettua haita. Tislatun viinan eli brenniviinin kutsumanimi on ”musta kuolema”.[43]

Perinteinen islantilainen villapaita, jossa on raglanhihat ja sahalaitakuvio yläosassa ja hihoissa, on nimeltään lopapeysa.[43]

Uiminen on suosittua, ja uimaopetus on kuulunut koulujen ohjelmaan 60 vuoden ajan. Monet uima-altaat lämpiävät geotermisellä lämmöllä, ja niissä uidaan ulkoilmassa pakkasellakin.[55]

Tiedotusvälineet

Maassa on useita televisiokanavia: valtiollinen Sjónvarpið ja muutama kaupallinen, Stöð 2 ja SkjárEinn. Valtiollisen yleisradioyhtiön Ríkisútvarpiðin televisiokanava ja kaksi radiokanavaa rahoitetaan lupamaksuilla ja mainostuloilla. Sen tehtäväksi on asetettu islannin kielen ja kulttuurin edistäminen.[56] Lasten televisiosarja Lazy Town eli Latibær on levinnyt laajasti ulkomaillekin.[57]

Päivittäin ilmestyviä sanomalehtiä ovat Morgunblaðið, Fréttablaðið ja iltapäivälehti DV.[56] Lehtien ja kirjojen painosmäärät asukaslukuun suhteutettuina ovat maailman korkeimpia.[17]

Urheilu

Islanti vuoden 2010 käsipallon EM-kilpailuissa.

Islannin kansallislaji on glima-niminen, keskiajalta periytyvä painimuoto.[58] Islanti on osallistunut olympialaisiin vuodesta 1908. Sillä on tyypillisesti alle 10 urheilijan joukkue talviolympialaisissa, mutta kesäolympialaisissa se on osallistunut myös joukkuelajeihin jolloin olympiajoukkuekin on suurempi. Maa on saanut kaksi pronssia (Bjarni Friðriksson 1984 judosta, Vala Flosadóttir 2000 seiväshypystä) ja kaksi hopeamitalia (Vilhjálmur Einarsson 1956 kolmiloikasta ja käsipallojoukkue 2008).[59]

Islannin käsipallomaajoukkue on voittanut olympiahopeaa vuonna 2008 sekä EM-pronssia vuonna 2010.[59][60] Jalkapallo on myös hyvin suosittu urheilulaji Islannissa; maassa on yhteensä 21 508 rekisteröityä pelaajaa ja 145 seuraa. Miesten maajoukkue oli tammikuussa 2011 FIFA-rankingissa sijalla 113.[61] Eiður Guðjohnsen on maajoukkueen paras maalintekijä, ja pelaa Englannin valioliigassa.[62]

Islanti on saavuttanut menestystä myös voimamieskilpailuista. Magnús Ver Magnússon ja Jón Páll Sigmarsson voittivat kumpikin neljästi maailman vahvin mies -kilpailun.[63] Koripallossa maan ainoa NBA-pelaaja on Pétur Guðmundsson.[64]

Lähteet

Viitteet

  1. ↑ a b c d e f g h i j k l Iceland The World Factbook. Washington, DC: Central Intelligence Agency. (englanniksi)
  2. ↑ Human Development Report 2020. UNDP.org (englanniksi)
  3. ↑ a b c Richard Hall: Matka viikinkien maailmaan. Multikustannus, 2007. ISBN 978-952-468-154-4
  4. ↑ Iceland History Smithsonian National Museum of Natural History. Viitattu 30.1.2011 (englanniksi)
  5. ↑ a b c Suuri tietosanakirja, s. 275. WSOY, 2001. ISBN 951-0-26053-3.
  6. ↑ Iceland.org: Katsaus Islannin historiaan Islannin suurlähetystö. Viitattu 14.12.2008.
  7. ↑ History Iceland Tourist Board. Viitattu 30.1.2011. (englanniksi)
  8. ↑ Textual sources of pre-Christian Germanic/Norse pagan religion European Heritage (englanniksi)
  9. ↑ Mandia, Scott A.: The Little Ice Age in Europe Suffolk County Community College. Viitattu 14.11.2008. (englanniksi)
  10. ↑ a b c d e f g h Timeline : Iceland BBC News. Viitattu 28.4.2010.
  11. ↑ Mandia, Scott A.: Decline of the Vikings in Iceland Suffolk County Community College. Viitattu 14.11.2008. (englanniksi)
  12. ↑ Trade and Economy Islannin Washingtonin-suurlähetystö. Viitattu 14.11.2008. (englanniksi)
  13. ↑ Iceland – Economy The World Factbook. 6.11.2008. CIA. Viitattu 14.11.2008. (englanniksi)
  14. ↑ Islannin pääministeri: Valtiota uhkaa vararikko 6.10.2008. HS.fi. Viitattu 18.4.2010.
  15. ↑ Islantilaiset hylkäsivät Icesave-korvaukset YLE 08.03.2010
  16. ↑ Hollanti: Icesave-korvauksista sopu YLE 09.12.2010
  17. ↑ a b c d Background Note: Iceland US Department of State
  18. ↑ Islannin hallituskoalition kohtalo epävarma HS.fi. 13.5.2007. Sanoma. Viitattu 14.11.2008.
  19. ↑ Islanti sai Sigurdardottirista uuden pääministerin 1.2.2009. YLE Uutiset. Viitattu 1.2.2009.
  20. ↑ Sosialidemokraatit voittivat Islannin vaalit Yle.fi. Viitattu 26.4.2009.
  21. ↑ Islanti päätti hakea EU-jäsenyyttä 15.7.2009. MTV3.fi. Viitattu 18.4.2010.
  22. ↑ Iceland Regions Statoids.com. Viitattu 29.1.2011. (englanniksi)
  23. ↑ a b Thomas Brinkhoff: Iceland:Regions (Statistics Iceland) Citypopulation. Viitattu 18.10.2010. (englanniksi)
  24. ↑ Icelands Geography Iceland Guest. Viitattu 5.2.2011. (englanniksi)
  25. ↑ 10 of Iceland's Largest Islands Extreme Island. Viitattu 5.2.2011. (englanniksi)
  26. ↑ About Iceland Iceland 4 You. Viitattu 5.2.2011. (englanniksi)
  27. ↑ Surtsey Unesco world heritage. Viitattu 29.1.2011 (englanniksi)
  28. ↑ A Volcanic Eruption in Hekla, February 26, 2000 Icelandic Meteorological Office, Physics Department
  29. ↑ Vatnajokull Glacier Iceland on the web
  30. ↑ Flora of Iceland Nordic Adventure Travel
  31. ↑ Evans, s. 47.
  32. ↑ Evans, s. 48–49.
  33. ↑ Cathy Harlow: Iceland, 3. edition, s. 32. Hunter Publishing, Inc, 2004. ISBN 9781843061342. Google Book (limited preview). (englanniksi)
  34. ↑ Seal Hunting in Iceland Adventure
  35. ↑ Evans, s. 51
  36. ↑ Diadromous Fish Icelandic Fisheries. Viitattu 29.1.2011 (englanniksi)
  37. ↑ Fisheries Iceland Tourist Board. Viitattu 30.1.2011. (englanniksi)
  38. ↑ Invertebrates Iceland Fisheries. Viitattu 29.1.2011 (englanniksi)
  39. ↑ The Icelandic Horse Félag hrossabænda - Horse Breeders Association Iceland. Viitattu 17.10.2010. (englanniksi)
  40. ↑ Islanti Pohjoismaiden Suomen instituutti. Viitattu 14.11.2008.
  41. ↑ Climate of Iceland Colonial Voyage
  42. ↑ Properties inscribed on the World Heritage List Unesco. Viitattu 14.4.2010. (englanniksi)
  43. ↑ a b c d Islanti Visit Iceland
  44. ↑ Inhabitants per passenger car Statistics Iceland
  45. ↑ Evans, s. 92.
  46. ↑ General Aspects of the Electoral System Election Resources on the Internet
  47. ↑ Information on Icelandic Surnames Ministry of Justice
  48. ↑ a b Iceland Countries and their cultures
  49. ↑ a b The Edda & the Sagas of the Icelanders Icelandic literature
  50. ↑ a b Artikkeli Islannin kirjallisuus teoksessa Suomalainen tietosanakirja 3, hil–kanan. Espoo: Weilin + Göös, 1990. ISBN 951-35-4647-0.
  51. ↑ Literature The Official Gateway to Iceland. Iceland Tourist Board. Viitattu 29.1.2011. (englanniksi)
  52. ↑ Perustietoa Islannista Islannin suurlähetystö. Viitattu 31.1.2011.
  53. ↑ A Brief Historical Overview of Icelandic Films Iceland Cinema Now. Viitattu 29.1.2011 (englanniksi)
  54. ↑ Performing Arts Iceland Tourist Board. Viitattu 30.1.2011. (englanniksi)
  55. ↑ Swimming in Iceland - Swimming pools in Iceland Randburg. Viitattu 29.1.2011 (englanniksi)
  56. ↑ a b Iceland Country Profile BBC News
  57. ↑ Production Lazy Town (englanniksi)
  58. ↑ What is Glima? wisegeek.co. Viitattu 29.1.2011. (englanniksi)
  59. ↑ a b Iceland in Olympics Sports-Reference. Viitattu 29.1.2011. (englanniksi)
  60. ↑ Handball Men: European Championships 2010 in Austria Sports123. Viitattu 29.1.2011. (englanniksi)
  61. ↑ Iceland: Country Information FIFA. Viitattu 29.1.2011. (englanniksi)
  62. ↑ Eiður Smári Guðjohnsen KSI (islanniksi)
  63. ↑ World's Strongest Man Index btinternet.com. Viitattu 30.1.2011. (englanniksi)
  64. ↑ Ófeigur Jónsson, Óskar: Pétur Guðmundsson fimmtugur í dag Visir. Viitattu 30.1.2011. (islanniksi)

Aiheesta muualla

Itsenäiset valtiot
Kiistanalaiset valtiot
1Lasketaan kuuluvaksi myös Aasiaan.
Jäsenvaltiot
Rakenne
Kahdenväliset suhteet
Tunnukset

Malline:Link FA Malline:Link GA Malline:Link FA Malline:Link FA Malline:Link FA Malline:Link GA Malline:Link GA Malline:Link GA

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Islanti&oldid=9764973”