Arnaldur Indriðason

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Arnaldur Indriðason

Arnaldur Indriðason (s. 28. tammikuuta 1961) on islantilainen kirjailija[1], historiantutkija, elokuvakriitikko ja toimittaja. Arnaldurin ensimmäinen kirjansa Synir duftsins (Huumelapset) ilmestyi vuonna 1997, jonka jälkeen hän on kirjoittanut dekkarin joka vuosi. Huumemaailmaan liittyy myös toinen, vuonna 1998 ilmestynyt romaani Dauðarósir (Kuoleman ruusut).lähde?

Vuonna 1999 Arnaldur kirjoitti jännitystarinan Napóleonsskjöl (Napoleonin asiakirjat), jota hän itse kutsuu kansainväliseksi trilleriksi. Vuonna 2000 ilmestynyt Mýrin (Räme) on ensimmäinen suomeksi käännetty islantilainen dekkari. Kirjasta on tehty myös elokuva Rikospaikka Jar City (2006).lähde?

Arnaldurin kirjoja on käännetty ainakin saksaksi, ranskaksi, englanniksi, italiaksi, espanjaksi, ruotsiksi, norjaksi, tanskaksi ja suomeksi. Kirjailija sai kahtena vuonna peräkkäin parhaan pohjoismaisen rikosromaanin Lasiavain-palkinnon – vuosina 2002 ja 2003. Teoksestaan Grafarþögn (2001, suom. Haudanhiljaisuus, 2004) hänelle myönnettiin Britannian rikoskirjailijoiden yhdistyksen Kultainen tikari (CWA Gold Dagger) -palkinto vuonna 2005. Samana vuonna hän sai myös Ruotsin dekkariakatemian Martin Beck -palkinnon teoksestaan Röddin (2003, suom. Ääni kuin enkelin, 2006).lähde?

Arnaldur Indriðasonin isä on kirjailija Indriði G. Þorsteinsson.[2] Arnaldur Indriðason asuu Reykjavíkissa vaimonsa ja kolmen lapsensa kanssa.lähde?

Tuotanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Komisario Erlendur -sarja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Islanniksi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Synir duftsins, 1997
  • Dauðarósir, 1998
  • Mýrin, 2000
  • Grafarþögn, 2001
  • Röddin, 2003
  • Kleifarvatn, 2004
  • Vetrarborgin, 2005
  • Harðskafi, 2007
  • Mýrka, 2008
  • Svörtuloft, 2009
  • Furðustrandir, 2010
  • Einvígið, 2011
  • Reykjavíkurnætur, 2012
  • Skuggasund, 2013
  • Kamp Knox, 2014
  • Þýska húsið 2015
  • Petsamo (kirja)|Petsamo 2016
  • Myrkrið veit 2017
  • Stúlkan hjá brúnni 2018
  • Tregasteinn 2019
  • Þagnarmúr 2020

Suomennetut osat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Räme (Mýrin), 2003
  • Haudanhiljaista (GrafarÞögn), suom. Seija Holopainen. Blue Moon, 2004 – Blue Moon, 2020 ISBN 978-952-7252-21-5
  • Ääni kuin enkelin (Röddin), 2006
  • Mies järvessä (Kleifarvatn), 2007
  • Talvikaupunki (Vetrarborgin), 2008
  • Hyytävä kylmyys (Harðskafi), 2009
  • Sameissa vesissä (Myrká), suom. Seija Holopainen, 2010 – Blue Moon, 2020 ISBN 978-952-7252-22-2
  • Jyrkänteen reunalla (Svörtuloft), 2011
  • Menneet ja kadonneet (Furðustrandir), 2012
  • Mestaruusottelu (Einvígið), 2013
  • Reykjavikin yöt (Reykjavíkurnætur), 2014
  • Varjojen kujat (Skuggasund), 2015
  • Muistin piinaamat (Kamp Knox), suom. Seija Holopainen. Blue Moon, 2016 ISBN 978-952-5410-89-1
  • Petsamo (Petsamo), suom. Tapio Koivukari. Blue Moon, 2018 ISBN 978-952-7252-06-2
  • Saksalainen talo (Þýska húsið), suom. Seija Holopainen. Blue Moon, 2018 ISBN 978-952-7252-03-1
  • Jäämies (Myrkrið veit), suom. Tapio Koivukari. Blue Moon, 2020 ISBN 978-952-7252-57-4

Muut rikosromaanit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Napóleonsskjöl, 1999
  • Betty, 2003
  • Konungsbók, 2006

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Rämö, Satu: Islannin suosituin rikoskirjailija: Islannista on ulkomailla yllättävän viaton kuva Suomen Kuvalehti. 6.9.2009. Viitattu 31.1.2011.
  2. Indriði G. Þorsteinsson, press.is, viitattu 9.5.2021 (islanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]