Unbiheksium
| |||||
| Yleistä | |||||
| Nimi | Unbiheksium | ||||
| Tunnus | Ubh | ||||
| Järjestysluku | 126 | ||||
| Luokka | Superaktinoidi | ||||
| Lohko | g-lohko | ||||
| Ryhmä | 6 | ||||
| Jakso | 8 | ||||
| Löytövuosi | |||||
| Atomiominaisuudet | |||||
| Atomipaino (Ar) | ? | ||||
| Elektroneja elektronikuorilla | 2, 8, 18, 32, 34, 20, 9, 3 | ||||
| Fysikaaliset ominaisuudet | |||||
| Olomuoto | |||||
| Muuta | |||||
| Ominaislämpökapasiteetti | luotettavaa dataa ei saatavissa kJ/(kg K) | ||||
| CAS-numero | 54500-77-5 | ||||
| Tiedot normaalilämpötilassa ja -paineessa | |||||
Unbiheksium (lat. unbihexium) on IUPACin antama väliaikainen nimi löytymättömälle alkuaineelle, jonka symboli on Ubh ja järjestysluku 126. Alkuaineen ennakoidaan olevan stabiilisuuden saaren keskellä, mikä takia sen puoliintumisaika voi olla verrattain pitkä transuraaniksi. Useimmat transuraanien puoliintumisajat ovat vaihteluvälillä kymmenistä miljoonista vuosista sekunnin murto-osiin[1], joten tämän takia se on kerännyt huomiota tutkijoilta, jotka yrittävät syntetisoida sitä. Alkuaineen isotooppeja, joissa on 184 ja 196 neutronia, pidetään alkuaineen mahdollisesti vakaampina isotooppeina (310Ubh ja 322Ubh).[2]
Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Synteesi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ensimmäinen yrityksen syntetisoida alkuainetta tekivät René Bimbot ja John M. Alexander 1971 Cernissä lämminfuusioreaktiota hyödyntäen. Koe epäonnistui.[2]
Mahdollinen luonnollinen esiintyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuonna 1976 julkaistiin tutkimus, jossa ryhmä amerikkalaisia tutkijoita useista yliopistoista esitti, että primordiaaliset superraskaat alkuaineet, kuten livermorium, unbiquadium, unbiheksium ja unbiseptium, joiden puoliintumisajat ylittävät 500 miljoonaa vuotta[3], voisivat olla selittämättömien mineraalien säteilyvaurioiden kuten radiohalojen aiheuttaja.[4] Toiset väittivät, ettei näitä alkuaineita ollut havaittu, ja kyseenalaistivat primordiaalisten superraskaiden alkuaineiden ennustetut ominaisuudet.[5]
Primordiaalisten superraskaiden alkuaineiden mahdollinen esiintymineen maassa nykyään on epävarmaa. Vaikka niiden todistettaisiinkin aiheuttaneen säteilyvaurioita kauan sitten, ne ovat saattaneet hajota kokonaan.[6]
Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Seaborg, Glenn T.: ”Introduction”, transuranium element. Alkaen kohdasta, Sitaatti: ” All the transuranium elements are unstable…”. Encyclopædia Britannica. Encyclopædia Britannica Ultimate Reference Suite, 2015. ISBN 978-1625132963. (englanniksi)
- ↑ a b Emsley, John: Nature's Building Blocks: An A-Z Guide to the Elements, s. 592. New York, NY: Oxford University Press, 2011. ISBN 978-0-19-960563-7. (englanniksi)
- ↑ Sheline, R.K.: A Suggested Source of Element 126, s. 255 - 257. Zeitschrift für Physik A: Atoms and Nuclei, 1976. (englanniksi)
- ↑ Hoffman, D. C. - Ghiorso, A. & Seaborg, G. T.: The Transuranium People: The Inside Story, s. 413. World Scientific, 2000. (englanniksi)
- ↑ Hoffman, D. C. - Ghiorso, A. & Seaborg, G. T.: The Transuranium People: The Inside Story, s. 416 - 417. World Scientific, 2000. (englanniksi)
- ↑ Lachner, J. ym.: Nature's Building Blocks: An A–Z Guide to the Elements (New edition), s. 592. Oxford University Press., 2011. ISBN 978-0-19-960563-7. (englanniksi)