Tulium

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
erbiumTuliumYtterbium


Tm

Md  
 
 
Tm-TableImage.png
Yleistä
Nimi Tulium
Tunnus Tm
Järjestysluku 69
Luokka lantanoidi
Lohko f
Ryhmä -
Jakso 6
Tiheys 9,321×103 kg/m3
Väri kiiltävän hopeanvalkoinen
Löytövuosi, löytäjä 1879, Per Teodor Cleve
Atomiominaisuudet
Atomipaino 168,93421[1] amu
Atomisäde, mitattu (laskennallinen) 175 (222) pm
Orbitaalirakenne [Xe]4f136s2
Elektroneja elektronikuorilla 2, 8, 18, 31, 8, 2
Hapetusluvut +III
Kiderakenne heksagonaalinen
Fysikaaliset ominaisuudet
Olomuoto kiinteä
Sulamispiste 1818 K (1545 °C)
Kiehumispiste 2223 K (1950 °C)
Moolitilavuus 19,1×10−6 m3/mol
Höyrystymislämpö 247 kJ/mol
Sulamislämpö 16,84 kJ/mol
Muuta
Elektronegatiivisuus 1,25 (Paulingin asteikko)
Ominaislämpökapasiteetti 0,160 kJ/kg K
Sähkönjohtavuus 1,5×106 S/m
Lämmönjohtavuus 16,9 W/(m×K)
Tiedot normaalilämpötilassa ja -paineessa
Tulium

Tulium (lat. thulium) on alkuaine, jonka kemiallinen merkki on Tm ja järjestysluku 69 sekä CAS-numero 7440-30-4. Se on maapallon harvinaisin lantanoideihin, eli harvinaisiin maametalleihin luokiteltu aine. Väriltään se on kiiltävän hopeanvalkoinen. Tulium on hyvin venyvä ja helposti muokattavissa. Luonnossa tulium esiintyy vain vakaana isotooppina Tm-169.

Tuliumin harvinaisuudesta johtuvat kalliit tuotantokustannukset rajoittavat sen käyttöä, joten sillä ei ole merkittäviä käyttökohteita.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ruotsalainen kemisti Per Teodor Cleve löysi tuliumin vuonna 1879 etsimällä epäpuhtauksia muiden harvinaisten maametallien oksideista. Cleve poisti ensin kaikki tunnetut epäpuhtaudet erbiumista (Er2O3) ja lisäkäsittelyllä sai eristettyä kaksi uutta ainetta, ruskean ja vihreän. Ruskea aine oli holmiumin, ja vihreä tuliumin oksidi. Cleve nimitti oksidimuotoiset aineet holmiaksi ja thuliaksi. Thulia sai nimensä Thulesta, muinaisesta roomalaisesta nimestä myyttiselle pohjoiselle maalle.

Esiintyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tuliumia ei löydy maasta puhtaassa muodossaan, vaan ainoastaan pienissä määrissä mineraaleissa muiden harvinaisten maametallien joukossa. Pääasiassa sitä eristetään jokihiekkojen monatsiittimalmista (~0,007 % tuliumia) ioninvaihdolla. Metalli voidaan eristää pelkistämällä sen oksidi lantaanimetallilla tai kalsiumilla.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Michael T. Wieser & Tyler B. Coplen: Atomic Weights of the Elements 2009 (IUPAC technical report). Pure and Applied Chemistry, 2011, 83. vsk, nro 2. IUPAC. Artikkelin verkkoversio Viitattu 16.4.2011. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Tulium.