Tulium
|
|||||
| Yleistä | |||||
| Nimi | Tulium | ||||
| Tunnus | Tm | ||||
| Järjestysluku | 69 | ||||
| Luokka | lantanoidi | ||||
| Lohko | f | ||||
| Ryhmä | - | ||||
| Jakso | 6 | ||||
| Tiheys | 9,321×103 kg/m3 | ||||
| Väri | kiiltävän hopeanvalkoinen | ||||
| Löytövuosi, löytäjä | 1879, Per Teodor Cleve | ||||
| Atomiominaisuudet | |||||
| Atomipaino | 168,93421[1] amu | ||||
| Atomisäde, mitattu (laskennallinen) | 175 (222) pm | ||||
| Orbitaalirakenne | [Xe]4f136s2 | ||||
| Elektroneja elektronikuorilla | 2, 8, 18, 31, 8, 2 | ||||
| Hapetusluvut | +III | ||||
| Kiderakenne | heksagonaalinen | ||||
| Fysikaaliset ominaisuudet | |||||
| Olomuoto | kiinteä | ||||
| Sulamispiste | 1818 K (1545 °C) | ||||
| Kiehumispiste | 2223 K (1950 °C) | ||||
| Moolitilavuus | 19,1×10−6 m3/mol | ||||
| Höyrystymislämpö | 247 kJ/mol | ||||
| Sulamislämpö | 16,84 kJ/mol | ||||
| Muuta | |||||
| Elektronegatiivisuus | 1,25 (Paulingin asteikko) | ||||
| Ominaislämpökapasiteetti | 0,160 kJ/kg K | ||||
| Sähkönjohtavuus | 1,5×106 S/m | ||||
| Lämmönjohtavuus | 16,9 W/(m×K) | ||||
| Tiedot normaalilämpötilassa ja -paineessa | |||||
Tulium (lat. thulium) on alkuaine, jonka kemiallinen merkki on Tm ja järjestysluku 69 sekä CAS-numero 7440-30-4. Se on maapallon harvinaisin lantanoideihin, eli harvinaisiin maametalleihin luokiteltu aine. Väriltään se on kiiltävän hopeanvalkoinen. Tulium on hyvin venyvä ja helposti muokattavissa. Luonnossa tulium esiintyy vain vakaana isotooppina Tm-169.
Tuliumin harvinaisuudesta johtuvat kalliit tuotantokustannukset rajoittavat sen käyttöä, joten sillä ei ole merkittäviä käyttökohteita.
Sisällysluettelo |
Historia [muokkaa]
Ruotsalainen kemisti Per Teodor Cleve löysi tuliumin vuonna 1879 etsimällä epäpuhtauksia muiden harvinaisten maametallien oksideista. Cleve poisti ensin kaikki tunnetut epäpuhtaudet erbiumista (Er2O3) ja lisäkäsittelyllä sai eristettyä kaksi uutta ainetta, ruskean ja vihreän. Ruskea aine oli holmiumin, ja vihreä tuliumin oksidi. Cleve nimitti oksidimuotoiset aineet holmiaksi ja thuliaksi. Thulia sai nimensä Thulesta, muinaisesta roomalaisesta nimestä myyttiselle pohjoiselle maalle.
Esiintyminen [muokkaa]
Tuliumia ei löydy maasta puhtaassa muodossaan, vaan ainoastaan pienissä määrissä mineraaleissa muiden harvinaisten maametallien joukossa. Pääasiassa sitä eristetään jokihiekkojen monatsiittimalmista (~0,007 % tuliumia) ioninvaihdolla. Metalli voidaan eristää pelkistämällä sen oksidi lantaanimetallilla tai kalsiumilla.
Lähteet [muokkaa]
- ↑ Michael T. Wieser & Tyler B. Coplen: Atomic Weights of the Elements 2009 (IUPAC technical report). Pure and Applied Chemistry, 2011, 83. vsk, nro 2. IUPAC. Artikkelin verkkoversio Viitattu 16.4.2011. (englanniksi)
