Ytterbium
Sivulta puuttuu
|
|||||
| Yleistä | |||||
| Nimi | Ytterbium | ||||
| Tunnus | Yb | ||||
| Järjestysluku | 70 | ||||
| Luokka | lantanoidi | ||||
| Lohko | f-lohko | ||||
| Ryhmä | - | ||||
| Jakso | 6 | ||||
| Tiheys | 6,90×103 kg/m3 | ||||
| Väri | hopeanvalkoinen | ||||
| Löytövuosi, löytäjä | 1878, Jean de Marignac | ||||
| Atomiominaisuudet | |||||
| Atomipaino | 173,054[1] amu | ||||
| Atomisäde, mitattu (laskennallinen) | 175 (222) pm | ||||
| Orbitaalirakenne | [Xe] 4f146s2 | ||||
| Elektroneja elektronikuorilla | 2, 8, 18, 32, 8, 2 | ||||
| Hapetusluvut | +3 | ||||
| Kiderakenne | pintakeskinen kuutiollinen (face centered cubic, FCC) | ||||
| Fysikaaliset ominaisuudet | |||||
| Olomuoto | kiinteä | ||||
| Sulamispiste | 1097 K (824 °C) | ||||
| Kiehumispiste | 1469 K (1196 °C) | ||||
| Höyrystymislämpö | 159 kJ/mol | ||||
| Sulamislämpö | 7,66 kJ/mol | ||||
| Äänen nopeus | 1590 m/s 293 K:ssa | ||||
| Muuta | |||||
| Elektronegatiivisuus | 1,1 (Paulingin asteikko) | ||||
| Ominaislämpökapasiteetti | 0,155 kJ/kg K
|
||||
| Tiedot normaalipaineessa | |||||
Ytterbium (lat. ytterbium) on alkuaine, jonka kemiallinen merkki on Yb ja CAS-numero 7440-64-4. Aineen eristi sveitsiläinen Jean de Marignac vuonna 1878. Se sai nimensä ruotsalaisen kylän, Ytterbyn mukaan. Ytterbium kuuluu harvinaisiin maametalleihin. Se on kiiltävä, hopeanvalkea ja pehmeä metalli.[2]
Harvinaisella ytterbiumilla ei juuri ole kaupallisia käyttötarkoituksia sen korkean hinnan, ja vaikean hyödyntämisen takia. Sitä voidaan käyttää teräksen ominaisuuksien parantamiseen ja muissa metalliseoksissa.[3] Ytterbium liukenee laimeisiin happoihin ja reagoi veden kanssa. Luonnossa sitä on muiden harvinaisten maametallien kanssa ja tärkein on monatsiitti. Lisäksi sitä on myös muun muassa gadoliniitti- ja samarskiittimineraaleissa.[2] Yhdisteissään ytterbium on +II:n tai tavallisena +III:n arvoinen. Yksi tonni maata sisältää noin 2,6 grammaa ytterbiumia, ja se on yleisyydeltään 51. alkuaine. Se kuuluu harvinaisiin maametalleihin, eli lantanoideihin, ja jaksollisen järjestelmän 3. sivuryhmään.
[muokkaa] Lähteet
- ↑ Michael T. Wieser & Tyler B. Coplen: Atomic Weights of the Elements 2009 (IUPAC technical report). Pure and Applied Chemistry, 2011, 83. vsk, nro 2. IUPAC. Artikkelin verkkoversio Viitattu 16.4.2011. (englanniksi)
- ↑ a b E.M.Karamäki: Epäorgaaniset kemikaalit, s. 98. Kustannusliike Tietoteos, 1983. ISBN 951-9035-61-3.
- ↑ Marko Hamilo: Ruotsalainen syrjäkylä tarjosi nimiä alkuaineille 21.3.2006. Helsingin sanomat. Viitattu 8.7.2010.
