Ytterbium

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Hakusana ”Yb” ohjaa tänne. Maalaiskunnasta Venäjällä katso Yb (Syktyvdinin piiri).
TuliumYtterbiumLutetium
-

Yb

No  
 
 
Yb-TableImage.png
Yleistä
Nimi Ytterbium
Tunnus Yb
Järjestysluku 70
Luokka lantanoidi
Lohko f-lohko
Ryhmä -
Jakso 6
Tiheys 6,90×103 kg/m3
Väri hopeanvalkoinen
Löytövuosi, löytäjä 1878, Jean de Marignac
Atomiominaisuudet
Atomipaino 173,054[1] amu
Atomisäde, mitattu (laskennallinen) 175 (222) pm
Orbitaalirakenne [Xe] 4f146s2
Elektroneja elektronikuorilla 2, 8, 18, 32, 8, 2
Hapetusluvut +III
Kiderakenne pintakeskinen kuutiollinen (face centered cubic, FCC)
Fysikaaliset ominaisuudet
Olomuoto kiinteä
Sulamispiste 1097 K (824 °C)
Kiehumispiste 1469 K (1196 °C)
Höyrystymislämpö 159 kJ/mol
Sulamislämpö 7,66 kJ/mol
Äänen nopeus 1590 m/s 293 K:ssa
Muuta
Elektronegatiivisuus 1,1 (Paulingin asteikko)
Ominaislämpökapasiteetti 0,155 kJ/kg K


Tiedot normaalilämpötilassa ja -paineessa

Ytterbium (lat. ytterbium) on alkuaine, jonka kemiallinen merkki on Yb ja CAS-numero 7440-64-4. Aineen eristi sveitsiläinen Jean de Marignac vuonna 1878. Se sai nimensä ruotsalaisen kylän, Ytterbyn mukaan. Ytterbium kuuluu harvinaisiin maametalleihin. Se on kiiltävä, hopeanvalkea ja pehmeä metalli.[2]

Ytterbiumia

Harvinaisella ytterbiumilla ei juuri ole kaupallisia käyttötarkoituksia sen korkean hinnan, ja vaikean hyödyntämisen takia. Sitä voidaan käyttää teräksen ominaisuuksien parantamiseen ja muissa metalliseoksissa.[3] Ytterbium liukenee laimeisiin happoihin ja reagoi veden kanssa. Luonnossa sitä on muiden harvinaisten maametallien kanssa ja tärkein on monatsiitti. Lisäksi sitä on myös muun muassa gadoliniitti- ja samarskiittimineraaleissa.[2] Yhdisteissään ytterbium on +II:n tai tavallisena +III:n arvoinen. Yksi tonni maata sisältää noin 2,6 grammaa ytterbiumia, ja se on yleisyydeltään 51. alkuaine. Se kuuluu harvinaisiin maametalleihin, eli lantanoideihin, ja jaksollisen järjestelmän 3. sivuryhmään.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Michael T. Wieser & Tyler B. Coplen: Atomic Weights of the Elements 2009 (IUPAC technical report). Pure and Applied Chemistry, 2011, 83. vsk, nro 2. IUPAC. Artikkelin verkkoversio Viitattu 16.4.2011. (englanniksi)
  2. a b E.M.Karamäki: Epäorgaaniset kemikaalit, s. 98. Kustannusliike Tietoteos, 1983. ISBN 951-9035-61-3.
  3. Marko Hamilo: Ruotsalainen syrjäkylä tarjosi nimiä alkuaineille 21.3.2006. Helsingin sanomat. Viitattu 8.7.2010.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Ytterbium.