Lutetium
|
|||||
| Yleistä | |||||
| Nimi | Lutetium | ||||
| Tunnus | Lu | ||||
| Järjestysluku | 71 | ||||
| Luokka | lantanoidi | ||||
| Lohko | d-lohko | ||||
| Ryhmä | - | ||||
| Jakso | 6 | ||||
| Tiheys | 9,841×103 kg/m3 | ||||
| Väri | hopeisen valkea | ||||
| Löytövuosi, löytäjä | 1907, G. Urbain ja C. A. von Welsbach | ||||
| Atomiominaisuudet | |||||
| Atomipaino | 174,9668[1] amu | ||||
| Atomisäde, mitattu (laskennallinen) | 175 (217) pm | ||||
| Kovalenttisäde | 160 pm | ||||
| Orbitaalirakenne | [Xe] 4f145d16s2 | ||||
| Elektroneja elektronikuorilla | 2, 8, 18, 32, 9, 2 | ||||
| Hapetusluvut | +III | ||||
| Kiderakenne | heksagonaalinen tiivispakkaus (HCP) | ||||
| Fysikaaliset ominaisuudet | |||||
| Olomuoto | kiinteä | ||||
| Sulamispiste | 1925 K (1652 °C) | ||||
| Kiehumispiste | 3675 K (3402 °C) | ||||
| Höyrystymislämpö | 414 kJ/mol | ||||
| Sulamislämpö | 22 kJ/mol | ||||
| Muuta | |||||
| Elektronegatiivisuus | 1,27 (Paulingin asteikko) | ||||
| Ominaislämpökapasiteetti | 0,154 kJ/kg K
|
||||
| Tiedot normaalilämpötilassa ja -paineessa | |||||
Lutetium (lat. lutetium) on alkuaine, jonka kemiallinen merkki on Lu ja järjestysluku 71 sekä CAS-numero 7439-94-3. Lutetium esiintyy tavallisesti yttriumin kanssa ja sitä käytetään joskus metalliseoksissa ja katalyyttinä. Lutetiumilla ei ole biologista merkitystä, eikä se ole kovin myrkyllistä. Ihmisessä sitä esiintyy pieniä määriä.[2]
Lutetium on hopeanvalkoinen korroosion kestävä kolmiarvoinen metalli, joka on suhteellisten vakaa ilmassa ja on harvinaisista maametalleista raskain ja kovin. Alkuainetta on hyvin kallista tuottaa suuria määriä ja siksi sen kaupallinen käyttö on vähäistä.[3] Sitä tuotetaan vuosittain vain noin 10 tonnia ja se on maailman kalleinta metallia: sen kilohinta on (2006) yli 60 000 €, kun platinan on noin 30 000 € ja kullan 15 000 €[2]. Sitä voidaan käyttää katalyyttinä muun muassa öljyteollisuudessa ja erilaisiin tutkimustarkoituksiin.
Lutetiumin, joka on saanut nimensä Pariisin latinalaisen nimen "Lutetia" mukaan, keksivät vuonna 1907 toisistaan riippumattomasti ranskalainen Pariisin Sorbonnen yliopiston kemisti Georges Urbain, itävaltalainen mineralogi, paroni Carl Auer von Welsbach ja yhdysvaltalainen kemisti Charles James.
Lutetium-pöly on palo- ja räjähdysherkkää.
Lähteet [muokkaa]
- ↑ Michael T. Wieser & Tyler B. Coplen: Atomic Weights of the Elements 2009 (IUPAC technical report). Pure and Applied Chemistry, 2011, 83. vsk, nro 2. IUPAC. Artikkelin verkkoversio Viitattu 16.4.2011. (englanniksi)
- ↑ a b Marko Hamilo: Pariisin nimikkoaine on metalleista kallein 14.3.2006. Helsingin sanomat. Viitattu 8.7.2010.
- ↑ E.M.Karamäki: Epäorgaaniset kemikaalit, s. 98. Kustannusliike Tietoteos, 1983. ISBN 951-9035-61-3.
Aiheesta muualla [muokkaa]
