Nobelium
Wikipedia
|
|||||
| Yleistä | |||||
| Nimi | Nobelium | ||||
| Tunnus | No | ||||
| Järjestysluku | 102 | ||||
| Luokka | aktinoidi | ||||
| Lohko | f-lohko | ||||
| Ryhmä | - | ||||
| Jakso | 7 | ||||
| Väri | luultavasti hopeanvalkoinen tai metallinharmaa | ||||
| Löytövuosi | 1957 | ||||
| Atomiominaisuudet | |||||
| Atomipaino | 259,1009 amu | ||||
| Atomisäde, mitattu (laskennallinen) | 285 pm | ||||
| Orbitaalirakenne | [Rn] 5f147s2 | ||||
| Elektroneja elektronikuorilla | 2, 8, 18, 32, 32, 8, 2 | ||||
| Hapetusluvut | +3, +2 | ||||
| Fysikaaliset ominaisuudet | |||||
| Olomuoto | kiinteä | ||||
| Sulamispiste | 1100 K (827 °C) | ||||
| Muuta | |||||
| Elektronegatiivisuus | 1,3 (Paulingin asteikko) | ||||
| Ominaislämpökapasiteetti | luotettavaa dataa ei saatavissa kJ/kg K
|
||||
| Tiedot normaalilämpötilassa ja -paineessa | |||||
Nobelium (joskus myös unnilbium, lat. nobelium) on keinotekoisesti valmistettu alkuaine, jonka kemiallinen merkki on No, järjestysluku 102 ja CAS-numero 10028-14-5. Alkuaine saatiin ensi kertaa muodostumaan kokeessa, jossa pommitettiin curiumatomeja hiili-ioneilla vuonna 1958. Nobeliumia on tuotettu vain hyvin pieniä määriä, eikä edes sen väristä olla varmoja; luultavasti se on hopeanvalkoinen tai metallinharmaa. Nobeliumin moolimassa on 259 u ja sulamispiste n. 1100 K. Nobeliumin vakaimman isotoopin, No-259:n, puoliintumisaika on 58 min. Kaikkiaan isotooppeja on löydetty 13. Jaksollisessa järjestelmässä nobelium sijaitsee mendeleviumin ja lawrenciumin välissä. Nimensä nobelium on saanut Alfred Nobelin mukaan.
