Curium
|
|||||
| Yleistä | |||||
| Nimi | Curium | ||||
| Tunnus | Cm | ||||
| Järjestysluku | 96 | ||||
| Luokka | aktinoidi | ||||
| Lohko | f-lohko | ||||
| Ryhmä | - | ||||
| Jakso | 7 | ||||
| Tiheys | 13,51×103 kg/m3 | ||||
| Löytövuosi, löytäjä | 1944, Glenn T. Seaborg, R. A. James, L. O. Morgan ja A. Ghiorso | ||||
| Atomiominaisuudet | |||||
| Atomipaino | 247,0703 amu | ||||
| Orbitaalirakenne | [Rn] 5f76d17s2 | ||||
| Elektroneja elektronikuorilla | 2, 8, 18, 32, 25, 9, 2 | ||||
| Hapetusluvut | +III | ||||
| Kiderakenne | heksagonaalinen tiivispakkaus | ||||
| Fysikaaliset ominaisuudet | |||||
| Olomuoto | kiinteä | ||||
| Sulamispiste | 1613 K (1340 °C) | ||||
| Kiehumispiste | 3383 K (3110 °C) | ||||
| Muuta | |||||
| Elektronegatiivisuus | 1,3 (Paulingin asteikko) | ||||
| Ominaislämpökapasiteetti | luotettavaa dataa ei saatavissa kJ/kg K
|
||||
| Tiedot normaalilämpötilassa ja -paineessa | |||||
Curium (lat. curium) on keinotekoisesti valmistettu alkuaine, jonka kemiallinen merkki on Cm, järjestysluku on 96 ja CAS-numero 7440-51-9. Curium on erittäin radioaktiivinen alkuaine, jonka tiheys on 13,5 g/cm3. Sulamispiste on 1613 K (1340 C) ja kiehumispiste on 3383 K (3110 C). Pysyvimmän isotoopin (247Cm) puoliintumisaika on noin 15,6 miljoonaa vuotta.[1]
Curium-242 isotooppi on käyttökelpoinen kannettavana energianlähteenä, koska se voi synnyttää lämpöenergiaa noin kolme wattia grammaa kohti.[2] Sitä käytetään sydämentahdistimissa, navigaatiopoijuissa ja avaruustutkimuksessa.
Curiumia valmistivat ensimmäisenä Glenn T. Seaborg, R.A. James, L.O. Morgan ja A. Ghiorso vuonna 1944 pommittaessaan plutoniumia alfahiukkasilla. Nimen curium sai Marie ja Pierre Curiesta.[2]
Lähteet [muokkaa]
- ↑ Audi, G., Bersillon, O., Blachot, J. & Wapstra, A.H. (2003): The Nubase2003 evaluation of nuclear and decay properties. Nuc. Phys. A 729, s. 3–128.
- ↑ a b Marko Hamilo: Marie Curie, aina ensimmäinen nainen Helsingin Sanomat 20.9.2005 (alkuainesarjan artikkeli curiumista). Viitattu 14.7.2010.
Aiheesta muualla [muokkaa]
