Berkelium

Curium ← Berkelium → Kalifornium Tb ↑ Bk ↓ -       Koko taulukko
Yleistä
Nimi	Berkelium
Tunnus	Bk
Järjestysluku	97
Luokka	aktinoidi
Lohko	f-lohko
Ryhmä	-
Jakso	7
Tiheys	(alfa) 14,78 (beeta) 13,25×103 kg/m3
Kovuus	- (Mohsin asteikko)
Väri	luultavasti hopeanvalkoinen tai metallinharmaa
Löytövuosi, löytäjä	1949, Glenn T. Seaborg, Stanley G. Thompson, Albert Ghiorson ja Kenneth Street, Jr
Atomiominaisuudet
Atomipaino	247,0703 amu
Atomisäde, mitattu (laskennallinen)	- pm
Kovalenttisäde	- pm
Van der Waalsin säde	- pm
Orbitaalirakenne	[Rn] 5f97s2
Elektroneja elektronikuorilla	2, 8, 18, 32, 27, 8, 2
Hapetusluvut	+IV, +III
Kiderakenne	heksagonaalinen tiivispakkaus
Fysikaaliset ominaisuudet
Olomuoto	kiinteä
Sulamispiste	1259 K (986 °C)
Kiehumispiste	- K (- °C)
Moolitilavuus	-×10−6 m3/mol
Höyrystymislämpö	- kJ/mol
Sulamislämpö	- kJ/mol
Höyrynpaine	- Pa - K:ssa
Äänen nopeus	- m/s - K:ssa
Muuta
Elektronegatiivisuus	1,3 (Paulingin asteikko)
Ominaislämpökapasiteetti	luotettavaa dataa ei saatavissa kJ/kg K
Sähkönjohtavuus	- S/m
Lämmönjohtavuus	- W/(m×K)
Tiedot normaalilämpötilassa ja -paineessa

Berkelium (lat. berkelium) on keinotekoinen alkuaine, jonka kemiallinen merkki on Bk, järjestysluku 97 ja CAS-numero 7440-40-6. Berkelium on erittäin radioaktiivinen aktinoideihin kuuluva metallinen alkuaine, jonka pysyvin isotooppi on Bk-247 (puoliintumisaika on 1 380 vuotta).

Valomikroskooppikuva berkeliummtallin pinnasta

Berkelium on saanut nimensä kalifornialaisen Berkeleyn kaupungin mukaan. Glenn T. Seaborg, Stanley G. Thompson, Albert Ghiorso ja Kenneth Street, Jr valmistivat berkeliumia ensimmäisen kerran joulukuussa 1949 Kalifornian yliopistossa, Berkeleyssä.

Mitattavia määriä berkeliumia on valmistettu isotooppina Bk-249 (puoliintumisaika 314 d), joka on tehnyt mahdolliseksi sen joidenkin ominaisuuksien määrittelyn.

Aiheesta muualla

• Helsingin Sanomien juttu berkeliumista
• The Isotopes Project Home Page: Luettelo berkeliumin isotoopeista (englanniksi)