Rutherfordium
|
|||||
| Yleistä | |||||
| Nimi | Rutherfordium | ||||
| Tunnus | Rf | ||||
| Järjestysluku | 104 | ||||
| Luokka | siirtymämetalli | ||||
| Lohko | d-lohko | ||||
| Ryhmä | 4. siirtymäalkuaine | ||||
| Jakso | 7 | ||||
| Löytövuosi | 1964 | ||||
| Atomiominaisuudet | |||||
| Atomipaino | 261,1087 amu | ||||
| Orbitaalirakenne | [Rn]5f146d27s2 | ||||
| Elektroneja elektronikuorilla | 2, 8, 18, 32, 32, 10, 2 | ||||
| Fysikaaliset ominaisuudet | |||||
| Olomuoto | oletettavasti kiinteä | ||||
| Muuta | |||||
| Ominaislämpökapasiteetti | luotettavaa dataa ei saatavissa kJ/kg K
|
||||
| Tiedot normaalilämpötilassa ja -paineessa | |||||
Rutherfordium on alkuaine, jonka kemiallinen merkki on Rf, järjestysluku 104 ja CAS-numero 53850-36-5. Rutherfordium on erittäin radioaktiivinen ja sen vakaimman isotoopin (265Rf) puoliintumisaika on vain 13 tuntia.[1] Rutherfordiumilla ei siksi ole käyttökohteita ja siitä tiedetään vain vähän. Ominaisuuksiltaan sen uskotaan muistuttavan zirkoniumia ja hafniumia.
Historia[muokkaa]
Rutherfordiumia valmistettiin ensimmäisen kerran vuonna 1964 Dubnassa Neuvostoliitossa. Yhdysvalloissa, Kalifornian yliopistossa rutherfordiumia valmistettiin vuonna 1969. Tästä aiheutui nimeämiskiista: Neuvostotutkijat ehdottivat nimeksi dubniumia (Db), koska alkuaine löydettiin Dubnassa, ja myös Kurchatoviumia (Kt) Igor Kurtšatovin mukaan. Tämä ei sopinut yhdysvaltalaisille, koska Kurtšatov oli ollut kehittämässä Neuvostoliiton ydinpommia. Neuvostoliitossa ja itäblokissa nimeä (Курчатовий) käytettiin kuitenkin yleisesti. Kalifornialaistutkijat ehdottivat nimeä rutherfordium, uusiseelantilaisen kemistin, Ernest Rutherfordin mukaan. IUPAC ratkaisi kiistan ja antoi väliaikaiseksi nimeksi Unnilquadium (Unq), ja antamalla neuvostotutkijoiden nimetä samalla lailla kiistelty alkuaine dubnium. Rutherfordium sai nykyisen nimensä vuonna 1997 39. IUPACin yleiskokouksessa Genevessä.[2]
Lähteet[muokkaa]
- ↑ Audi, G., Bersillon, O., Blachot, J. & Wapstra, A.H. (2003): The Nubase2003 evaluation of nuclear and decay properties. Nuc. Phys. A 729, s. 3–128.
- ↑ http://encarta.msn.com/encyclopedia_761579891/rutherfordium.html
Aiheesta muualla[muokkaa]
