Zirkonium
|
|||||
| Yleistä | |||||
| Nimi | Zirkonium | ||||
| Tunnus | Zr | ||||
| Järjestysluku | 40 | ||||
| Luokka | Metalli | ||||
| Lohko | d | ||||
| Ryhmä | 4, siirtymäalkuaine | ||||
| Jakso | 5 | ||||
| Tiheys | 6,52×103 kg/m3 | ||||
| Väri | Hopean valkoinen | ||||
| Löytövuosi, löytäjä | 1789, Martin Heinrich Klaproth | ||||
| Atomiominaisuudet | |||||
| Atomipaino | 91,224[1] amu | ||||
| Atomisäde, mitattu (laskennallinen) | 155 (206) pm | ||||
| Kovalenttisäde | 148 pm | ||||
| Orbitaalirakenne | [Sr] 4d2 | ||||
| Elektroneja elektronikuorilla | 2, 8, 18, 10, 2 | ||||
| Hapetusluvut | +II, +III, +IV | ||||
| Kiderakenne | heksagonaalinen tiivispakkaus | ||||
| Fysikaaliset ominaisuudet | |||||
| Olomuoto | Kiinteä | ||||
| Sulamispiste | 2125,15 K (1852 °C) | ||||
| Kiehumispiste | 4650,15 K (4377 °C) | ||||
| Moolitilavuus | 14,02×10−6×10−6 m3/mol | ||||
| Höyrystymislämpö | 58,2 kJ/mol | ||||
| Sulamislämpö | 16,9 kJ/mol | ||||
| Höyrynpaine | 0,00168 Pa 2125 K:ssa | ||||
| Äänen nopeus | 3800 m/s 293,15 K:ssa | ||||
| Muuta | |||||
| Elektronegatiivisuus | 1,4 (Paulingin asteikko) | ||||
| Ominaislämpökapasiteetti | 0,278 kJ/kg K | ||||
| Lämmönjohtavuus | 22,7 W/(m×K) | ||||
| CAS-numero | 7440-67-7 | ||||
| Tiedot normaalilämpötilassa ja -paineessa | |||||
Zirkonium (lat. zirconium) on alkuaine, jonka järjestysluku on 40, kemiallinen merkki Zr ja CAS-numero 7440-67-7. Zirkonium on harmahtava metalli, joka on terästä kevyempää ja yhtä kovaa kuin kupari. Zirkonium on hankalasti erotettavissa hafniumista.
Sisällysluettelo |
Esiintyneisyys [muokkaa]
Zirkonium on hyvin yleinen alkuaine. Sitä on löydetty erityisesti Yhdysvalloista, Australiasta, Brasiliasta, Etelä-Afrikasta ja Sri Lankasta. Zirkoniumia arvellaan olevan Maapallolla kaksi kertaa enemmän kuin kuparia tai sinkkiä ja jopa kymmenen kertaa enemmän kuin lyijyä.[2]
Käyttö [muokkaa]
Zirkonium on poikkeuksellisen korroosionkestävää, minkä vuoksi sitä käytetään vaativissa erikoistarkoituksissa kuten ydinvoimaloissa polttoainesauvojen materiaalina, happoisissa olosuhteissa missä tavallinen haponkestävä teräs ei kestä ja kirurgisissa instrumenteissa.[2]
Zirkonium on pehmeähkö aine ja koneistettavuus on hyvä. Ominaisuutena on vain että se saattaa syttyä palamaan.
Zirkoniumoksidia käytetään muun muassa maalien pigmenttinä. Lasiteollisuudessa zirkoniumoksidia käytetään hyvin laajasti lasin valontaiton parantamiseksi. Zirkoniumoksidia käytetään myös tulenkestävien materiaalien valmistamiseen. Nokia julkisti vuonna 2012 Lumia 920 mallinimellä tunnetun matkapuhelimen, jossa edeltävän Lumia 900-mallin kromiset osat oli korvattu zirkoniumilla naarmuuntumisen välttämiseksi.[2]
Zirkoniumin mineraali, zirkoni, muistuttaa hyvin paljon timanttia. Koruksi käytettävän zirkonin väriä voidaan muuttaa keinotekoisesti radioaktiivisella käsittelyllä.[2]
Historia [muokkaa]
Berliiniläinen apteekkari Martin Heinrich Klaproth löysi zirkoniumin Sri Lankassa vuonna 1789. Vasta 35 vuotta myöhemmin ruotsalainen kemisti Jöns Jacob Berzelius onnistui valmistamaan epäpuhdasta zirkoniumia. Hän pelkisti kaliumheksafluorozirkonaattia kaliumin kanssa. Nykyisin pelkistys tehdään magnesiumilla.[2]
Zirkoniumin nimi juontuu arabian sanasta zargus, "kullanvärinen".[2]
Lähteet [muokkaa]
- ↑ Michael T. Wieser & Tyler B. Coplen: Atomic Weights of the Elements 2009 (IUPAC technical report). Pure and Applied Chemistry, 2011, 83. vsk, nro 2. IUPAC. Artikkelin verkkoversio Viitattu 16.4.2011. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f Johanna Mannila: Zirkonium kelpaa hampaiden istukkeeksi Helsingin Sanomat 24.10.2006. Viitattu 8.7.2010.
Katso myös [muokkaa]
Aiheesta muualla [muokkaa]
- Zirkoniumin kansainvälinen kemikaalikortti
- The Isotopes Project Home Page: Luettelo zirkoniumin isotoopeista (englanniksi)
