Ferrimagnetismi

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Ferrimagneettinen järjestys, jossa eri suuntiin osoittavat magneettiset momentit ovat erisuuruisia.

Ferrimagnetismi on fysiikassa tunnettujen magneettisten tilojen, ferromagnetismin ja antiferromagnetismin, välimuoto. Ferrimagneettisissa aineissa magneettiset momentit ovat järjestäytyneet säännolliseen hilaan siten, että vierekkäiset magneettiset momentit osoittavat vastakkaisiin suuntiin, samaan tapaan kuin antiferromagneettisissa aineissa. Toisin kuin antiferromagneettisissa aineissa, ferrimagneettisissa aineissa vastakkaisiin suuntiin osoittavat magneettiset momentit eivät kuitenkaan täysin kumoa toisiaan ja aine on osittain magnetisoituva. Tärkeä ferrimagneettisten aineiden ryhmä ovat ferriitit, joiden yleinen kemiallinen kaava on MO, missä O on happi ja M on jokin metalleista Ni, Mn tai Fe.

Ferrimagneettisten aineiden magneettiset momentit järjestäytyvät spontaanisti Curien lämpötilan alapuolella, jolloin aine on käyttäytyy ferromagneetin tavoin. Curien lämpötilaa korkeammissa lämpötiloissa ferrimagneettiset aineet käyttäytyvät paramagneettisten aineiden tavoin.

Todennäköisesti vanhin tunnettu ulkoisesti magneettinen materiaali, magnetiitti (Fe3O4), on ferrimagneettinen aine. Ferrimagnetismi magnettiitissa syntyy sen hilarakenteen eri kohdissa sijaitsevista rautaioneista Fe2+ ja Fe3+, joilla on erilaiset magneettiset momentit.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • J.R. Hook ja H.E. Hall: Solid State Physics, s. 241 – 242. 2. painos. Wiley, Chichester, 1991. ISBN 0471928046. (englanniksi)
Tämä fysiikkaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.