Europium
|
|||||
| Yleistä | |||||
| Nimi | Europium | ||||
| Tunnus | Eu | ||||
| Järjestysluku | 63 | ||||
| Luokka | lantanoidi | ||||
| Lohko | f-lohko | ||||
| Ryhmä | - | ||||
| Jakso | 6 | ||||
| Tiheys | 5,244×103 kg/m3 | ||||
| Väri | hopeanvalkoinen | ||||
| Löytövuosi, löytäjä | 1896, Eugene-Anatole Demarcay | ||||
| Atomiominaisuudet | |||||
| Atomipaino | 151,9461[1] amu | ||||
| Atomisäde, mitattu (laskennallinen) | 185 (231) pm | ||||
| Orbitaalirakenne | [Xe] 4f76s2 | ||||
| Elektroneja elektronikuorilla | 2, 8, 18, 25, 8, 2 | ||||
| Hapetusluvut | +III, +II | ||||
| Kiderakenne | tilakeskinen kuutiollinen (body centered cubic, BCC) | ||||
| Fysikaaliset ominaisuudet | |||||
| Olomuoto | kiinteä | ||||
| Sulamispiste | 1099 K (826 °C) | ||||
| Kiehumispiste | 1802 K (1529 °C) | ||||
| Höyrystymislämpö | 176 kJ/mol | ||||
| Sulamislämpö | 9,21 kJ/mol | ||||
| Muuta | |||||
| Elektronegatiivisuus | 1,2 (Paulingin asteikko) | ||||
| Ominaislämpökapasiteetti | 0,182 kJ/kg K
|
||||
| Tiedot normaalilämpötilassa ja -paineessa | |||||
Europium (lat. europium) on alkuaine, jonka kemiallinen merkki on Eu ja järjestysluku 63 sekä CAS-numero 7440-53-1. Tämä harvinaisiin maametalleihin kuuluva alkuaine on niistä reaktiivisin, se hapettuu nopeasti ilmassa ja reaktiossaan veden kanssa muistuttaa kalsiumia. Muiden maametallien tavoin (lantaani on poikkeus) europium syttyy ilmassa n. 150°C-180°C:n lämpötilassa. Tiheys on 5,2 g/cm3. Sulamispiste on 1099 K (826 °C) ja kiehumispiste on 1800 K (1527 °C).
Europiumia käytetään europiumoksidina (Eu2O3) punaisena loisteaineena televisioissa. Sitä lisätään myös katuvalojen elohopeahöyrylamppuihin luonnollisen värin aikaansaamiseksi.[2] Monet europiumin isotoopit imevät voimakkaasti neutroneja, joten europiumilla voi olla käyttöä ydinreaktoreissa.
Europiumia ei ole puhtaana luonnossa mutta sitä löytyy gadoliniitista ja monatsiittihiekasta. Myös auringosta ja tietyistä tähdistä on spektriviivoista identifioitu europiumia.
Europiumin keksimisen ansio annetaan yleensä ranskalaiselle Eugène-Anatole Demarçaylle, joka löysi sen spektroskooppisesti vuonna 1901[2].
Lähteet [muokkaa]
- ↑ Michael T. Wieser & Tyler B. Coplen: Atomic Weights of the Elements 2009 (IUPAC technical report). Pure and Applied Chemistry, 2011, 83. vsk, nro 2. IUPAC. Artikkelin verkkoversio Viitattu 16.4.2011. (englanniksi)
- ↑ a b Marko Hamilo: Europiumista punaväri tv-kuvaan Helsingin Sanomat 16.5.2006. Viitattu 9.7.2010.
Aiheesta muualla [muokkaa]
- The Isotopes Project Home Page: Luettelo europiumin isotoopeista (englanniksi)
- Americanelements: Europium Technical and Safety Data (englanniksi)
- Argonne National Laboratory: Radiological and Chemical Fact Sheets to Support Health Risk Analyses for Contaminated Areas, Europium sivut 22-23 (englanniksi) (pdf)
