Europium

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
SamariumEuropiumGadolinium
-

Eu

Am  
 
 
Eu-TableImage.png
Yleistä
Nimi Europium
Tunnus Eu
Järjestysluku 63
Luokka lantanoidi
Lohko f-lohko
Ryhmä -
Jakso 6
Tiheys 5,244×103 kg/m3
Väri hopeanvalkoinen
Löytövuosi, löytäjä 1896, Eugene-Anatole Demarcay
Atomiominaisuudet
Atomipaino 151,9461[1] amu
Atomisäde, mitattu (laskennallinen) 185 (231) pm
Orbitaalirakenne [Xe] 4f76s2
Elektroneja elektronikuorilla 2, 8, 18, 25, 8, 2
Hapetusluvut +III, +II
Kiderakenne tilakeskinen kuutiollinen (body centered cubic, BCC)
Fysikaaliset ominaisuudet
Olomuoto kiinteä
Sulamispiste 1099 K (826 °C)
Kiehumispiste 1802 K (1529 °C)
Höyrystymislämpö 176 kJ/mol
Sulamislämpö 9,21 kJ/mol
Muuta
Elektronegatiivisuus 1,2 (Paulingin asteikko)
Ominaislämpökapasiteetti 0,182 kJ/kg K


Tiedot normaalilämpötilassa ja -paineessa

Europium on alkuaine, jonka kemiallinen merkki on Eu (lat. europium) ja järjestysluku 63 sekä CAS-numero 7440-53-1. Tämä harvinaisiin maametalleihin kuuluva alkuaine on niistä reaktiivisin, se hapettuu nopeasti ilmassa ja reaktiossaan veden kanssa muistuttaa kalsiumia. Muiden maametallien tavoin (lantaani on poikkeus) europium syttyy ilmassa n. 150°C-180°C:n lämpötilassa. Tiheys on 5,2 g/cm3. Sulamispiste on 1099 K (826 °C) ja kiehumispiste on 1800 K (1527 °C).

Europiumia

Europiumia käytetään europiumoksidina (Eu2O3) punaisena loisteaineena televisioissa. Sitä lisätään myös katu­valojen elohopeahöyrylamppuihin luonnollisen värin aikaansaamiseksi.[2] Monet europiumin isotoopit imevät voimakkaasti neutroneja, joten europiumilla voi olla käyttöä ydinreaktoreissa.

Europiumia ei ole puhtaana luonnossa mutta sitä löytyy gadoliniitista ja monatsiittihiekasta. Myös auringosta ja tietyistä tähdistä on spektriviivoista identifioitu europiumia.

Europiumin keksimisen ansio annetaan yleensä ranskalaiselle Eugène-Anatole Demarçaylle, joka löysi sen spektroskooppisesti vuonna 1901[2].

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Michael T. Wieser & Tyler B. Coplen: Atomic Weights of the Elements 2009 (IUPAC technical report). Pure and Applied Chemistry, 2011, 83. vsk, nro 2. IUPAC. Artikkelin verkkoversio Viitattu 16.4.2011. (englanniksi)
  2. a b Marko Hamilo: Europiumista punaväri tv-kuvaan Helsingin Sanomat 16.5.2006. Viitattu 9.7.2010.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Europium.
Tämä kemiaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.