Erbium

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
HolmiumErbiumTulium
-

Er

Fm  
 
 
Er-TableImage.png
Yleistä
Nimi Erbium
Tunnus Er
Järjestysluku 68
Luokka lantanoidi
Lohko f-lohko
Ryhmä -
Jakso 6
Tiheys 9,066×103 kg/m3
Kovuus - (Mohsin asteikko)
Väri hopeanvalkoinen
Löytövuosi, löytäjä 1843, Carl Gustaf Mosander
Atomiominaisuudet
Atomipaino 167,2593[1] amu
Atomisäde, mitattu (laskennallinen) 175 (226) pm
Orbitaalirakenne [Xe] 4f126s2
Elektroneja elektronikuorilla 2, 8, 18, 30, 8, 2
Hapetusluvut +III
Kiderakenne heksagonaalinen tiivispakkaus (HCP)
Fysikaaliset ominaisuudet
Olomuoto kiinteä
Sulamispiste 1802 K (1529 °C)
Kiehumispiste 3141 K (2868 °C)
Höyrystymislämpö 280 kJ/mol
Sulamislämpö 19,90 kJ/mol
Äänen nopeus 2830 m/s 293 K:ssa
Muuta
Elektronegatiivisuus 1,24 (Paulingin asteikko)
Ominaislämpökapasiteetti 0,168 kJ/kg K


Tiedot normaalilämpötilassa ja -paineessa

Erbium on alkuaine, jonka kemiallinen merkki on Er (lat. erbium) ja järjestysluku 68 sekä CAS-numero 7440-52-0. Erbium on harvinaisiin maametalleihin, lantanideihin, kuuluva harvinainen alkuaine, jonka Carl Gustaf Mosander löysi 1843 gadoliniitista Ytterbystä, Ruotsista.[2] Erbiumin tiheys on 9,05 g/cm³, sulamispiste 1 712 K (1 522 °C) ja kiehumispiste 3 136 K (3 409 °C).

Erbiumia

Erbiumin suolat ovat ruusunpunaisia, ja alkuaine antaa tunnusomaisen absorptiospektrin näkyvässä, ultra­violetissa ja lähi-infrapunavalossa. Erbiumilla ei ole biologista merkitystä, mutta sen on ajateltu voivan kiihdyttää aineenvaihduntaa.

Erbiumia käytetään valokuvaussuotimissa, metallurgisena lisäaineena, halvoissa koruissa ja ydinteknologiassa neutronien absorbaattorina. Erbium­oksidia käytetään lasin­puhaltajien suoja­laseissa sekä vaalean­punaisena väri­aineena aurinko­laseissa. Sitä käytetään myös optisissa kuiduissa signaalien vahvistamiseksi, sillä se muuttaa muita aallon­pituuksia informaatiota kuljettavan signaalin aallon­pituudelle.[2][3]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Harri Eskelinen, Sami Karsikas: Vihreän teknologian näkökulmat konstruktiomateriaalien valinnassa. 1. painos. Lappeenranta: LUT Scientific and Expertise Publications, 2013. ISBN 978-952-265-457-1. (suomeksi)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Michael T. Wieser & Tyler B. Coplen: Atomic Weights of the Elements 2009 (IUPAC technical report). Pure and Applied Chemistry, 2011, 83. vsk, nro 2. IUPAC. Artikkelin verkkoversio Viitattu 16.4.2011. (englanniksi)
  2. a b Marko Hamilo: Erbiumilla pinkit aurinkolasit Helsingin Sanomat 4.4.2006. Viitattu 12.7.2010.
  3. Eskelinen, Karsikas s. 187

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Erbium.