Erbium
|
|||||
| Yleistä | |||||
| Nimi | Erbium | ||||
| Tunnus | Er | ||||
| Järjestysluku | 68 | ||||
| Luokka | lantanoidi | ||||
| Lohko | f-lohko | ||||
| Ryhmä | - | ||||
| Jakso | 6 | ||||
| Tiheys | 9,066×103 kg/m3 | ||||
| Kovuus | - (Mohsin asteikko) | ||||
| Väri | hopeanvalkoinen | ||||
| Löytövuosi, löytäjä | 1843, Carl Gustaf Mosander | ||||
| Atomiominaisuudet | |||||
| Atomipaino | 167,2593[1] amu | ||||
| Atomisäde, mitattu (laskennallinen) | 175 (226) pm | ||||
| Orbitaalirakenne | [Xe] 4f126s2 | ||||
| Elektroneja elektronikuorilla | 2, 8, 18, 30, 8, 2 | ||||
| Hapetusluvut | +3 | ||||
| Kiderakenne | heksagonaalinen tiivispakkaus (HCP) | ||||
| Fysikaaliset ominaisuudet | |||||
| Olomuoto | kiinteä | ||||
| Sulamispiste | 1802 K (1529 °C) | ||||
| Kiehumispiste | 3141 K (2868 °C) | ||||
| Höyrystymislämpö | 280 kJ/mol | ||||
| Sulamislämpö | 19,90 kJ/mol | ||||
| Äänen nopeus | 2830 m/s 293 K:ssa | ||||
| Muuta | |||||
| Elektronegatiivisuus | 1,24 (Paulingin asteikko) | ||||
| Ominaislämpökapasiteetti | 0,168 kJ/kg K
|
||||
| Tiedot normaalipaineessa | |||||
Erbium (lat. erbium) on alkuaine, jonka kemiallinen merkki on Er ja järjestysluku 68 sekä CAS-numero 7440-52-0. Erbium on harvinaisiin maametalleihin, lantanideihin, kuuluva harvinainen alkuaine, jonka Carl Gustaf Mosander löysi 1843 gadoliniitista Ytterbystä, Ruotsista.[2] Erbiumin tiheys on 9,05 g/cm³, sulamispiste 1 712 K (1 522 °C) ja kiehumispiste 3 136 K (3 409 °C).
Erbiumin suolat ovat ruusunpunaisia, ja alkuaine antaa tunnusomaisen absorptiospektrin näkyvässä, ultravioletissa ja lähi-infrapunavalossa. Erbiumilla ei ole biologista merkitystä, mutta sen on ajateltu voivan kiihdyttää aineenvaihduntaa.
Erbiumia käytetään valokuvaussuotimissa, metallurgisena lisäaineena, halvoissa koruissa ja ydinteknologiassa neutronien absorbaattorina. Erbiumoksidia käytetään lasinpuhaltajien suojalaseissa sekä vaaleanpunaisena väriaineena aurinkolaseissa. Sitä käytetään myös optisissa kuiduissa signaalien vahvistamiseksi, sillä se muuttaa muita aallonpituuksia informaatiota kuljettavan signaalin aallonpituudelle.[2]
[muokkaa] Viitteet
- ↑ Michael T. Wieser & Tyler B. Coplen: Atomic Weights of the Elements 2009 (IUPAC technical report). Pure and Applied Chemistry, 2011, 83. vsk, nro 2. IUPAC. Artikkelin verkkoversio Viitattu 16.4.2011. (englanniksi)
- ↑ a b Marko Hamilo: Erbiumilla pinkit aurinkolasit Helsingin Sanomat 4.4.2006. Viitattu 12.7.2010.
