Teknetium
|
|||||
| Yleistä | |||||
| Nimi | Teknetium | ||||
| Tunnus | Tc | ||||
| Järjestysluku | 43 | ||||
| Luokka | Siirtymämetalli | ||||
| Lohko | d | ||||
| Ryhmä | 7, siirtymäalkuaine | ||||
| Jakso | 5 | ||||
| Tiheys | 11×103 kg/m3 | ||||
| Väri | Hopeanharmaa | ||||
| Löytövuosi, löytäjä | 1937, Carlo Perrier ja Emilio Segrè[1] | ||||
| Atomiominaisuudet | |||||
| Atomipaino | 98,9063 amu | ||||
| Atomisäde, mitattu (laskennallinen) | 135 (183) pm | ||||
| Kovalenttisäde | 156 pm | ||||
| Orbitaalirakenne | [Kr] 4d6 5s1 | ||||
| Elektroneja elektronikuorilla | 2, 8, 18, 14, 1 | ||||
| Hapetusluvut | +II, +IV, +Vi, +VII | ||||
| Kiderakenne | Heksagonaalinen | ||||
| Fysikaaliset ominaisuudet | |||||
| Olomuoto | Kiinteä | ||||
| Sulamispiste | 2 430 K (2 157 °C) | ||||
| Kiehumispiste | 4 538 K (4 265 °C) | ||||
| Moolitilavuus | 8,63×10−6 m3/mol | ||||
| Höyrystymislämpö | 660 kJ/mol | ||||
| Sulamislämpö | 24 kJ/mol | ||||
| Höyrynpaine | 0,0229 Pa 3 300 K:ssa | ||||
| Muuta | |||||
| Elektronegatiivisuus | 1,9 (Paulingin asteikko) | ||||
| Ominaislämpökapasiteetti | luotettavaa dataa ei saatavissa kJ/kg K | ||||
| Sähkönjohtavuus | 6,7 × 106 S/m | ||||
| Lämmönjohtavuus | 50,6 W/(m×K) | ||||
| Tiedot normaalilämpötilassa ja -paineessa | |||||
Teknetium (lat. technetium) on hopeanharmaa metalli, joka näyttää platinalta. Teknetiumin kemiallinen merkki on Tc ja järjestysluku 43. Teknetiumin elektronegatiivisuus on 1,9 ja ensimmäinen ionisoitumisenergia 699 kJ/mol. Tämä kemiallisesti reniumin kaltainen alkuaine liukenee typpihappoon, kuningasveteen ja väkevään rikkihappoon muttei suolahappoon. Teräksen korroosionkestävyyttä voidaan lisätä merkittävästi teknetiumkäsittelyllä, jossa käytetään ammoniumtekniraattia (NH4TcO4). Sitä suoritettaessa on varottava teknetiumin erittäin suurta radioaktiivisuutta, mikä pakottaa käyttämään suljettuja järjestelmiä.
Sisällysluettelo |
Historia [muokkaa]
Alkuaineen löytäjinä pidetään Carlo Perrieriä ja Emilio Segrèä, jotka eristivät alkuaineen molybdeeni-foliosta pommitettuaan sitä deuterium-ioneilla Palermon yliopistossa vuonna 1937. Teknetium on ensimmäinen alkuaine, jota ihminen on tuottanut keinotekoisesti.[1] Siksi sille annetun nimen runkona on kreikan sana technètos, keinotekoinen. Teknetiumia on kuitenkin löydetty luonnosta muun muassa uraanikaivoksista, auringosta ja eräistä punaisista jättiläistähdistä, joista käytetään nimitystä teknetiumtähti.lähde?
Lähteet [muokkaa]
- Facta-tietosanakirja. WSOY, 2006. ISBN 951-0-31930-9.
Lähteet [muokkaa]
Aiheesta muualla [muokkaa]
- The Isotopes Project Home Page: Luettelo teknetiumin isotoopeista (englanniksi)
- Americanelements: Technetium Technical and Safety Data (englanniksi)
- Argonne National Laboratory: Radiological and Chemical Fact Sheets to Support Health Risk Analyses for Contaminated Areas, Technetium, sivut 50-51 (englanniksi) (pdf)
