Livermorium
|
|||||
| Yleistä | |||||
| Nimi | Livermorium | ||||
| Tunnus | Uuh | ||||
| Järjestysluku | 116 | ||||
| Luokka | - | ||||
| Lohko | p-lohko | ||||
| Ryhmä | 16. happiryhmä (ei vahvistettu) | ||||
| Jakso | 7 | ||||
| Löytövuosi | 2006 | ||||
| Atomiominaisuudet | |||||
| Atomipaino | (302) amu | ||||
| Orbitaalirakenne | [Po] 5f14 6d10 7s2 7p4 | ||||
| Elektroneja elektronikuorilla | 2, 8, 18, 32, 32, 18, 6 | ||||
| Fysikaaliset ominaisuudet | |||||
| Olomuoto | Luultavasti kiinteä | ||||
| Muuta | |||||
| Ominaislämpökapasiteetti | luotettavaa dataa ei saatavissa kJ/kg K
|
||||
| Tiedot normaalilämpötilassa ja -paineessa | |||||
Livermorium, aiemmin väliaikaisesti ununheksium (lat. ununhexium) on IUPACin alkuaineelle 116 antama nimi. Alkuaineella on kemiallinen merkki Lv, aiemmin Uuh.
Vuonna 1999 Lawrence Berkeley National Laboratoryn tutkijat ilmoittivat löytäneensä alkuaineet 116 ja 118 (katso ununoktium). Muut tutkijat eivät kuitenkaan pystyneet varmistamaan tuloksia, joten väitettä ei voitu todentaa.
Vihdoin vuonna 2006 Dubnan tutkimuskeskuksessa Venäjällä tuotettiin ununheksiumia. Vuonna 2011 kemian ja fysiikan kansainväliset järjestöt IUPAC ja IUPAP hyväksyivät ununheksiumin virallisesti osaksi alkuaineiden jaksollista järjestelmää.[1] Alkuaineen löytäjät ovat ehdottaneet sille nimeksi livermorium ja tunnukseksi Lv. IUPACin epäorgaanisen kemian jaosto on hyväksynyt nimen ja tunnuksen vuonna 2011 ja nimi lähetetiin lausuntokierrokselle, ja IUPAC vielä vahvisti sen.[2][3]
Aineella on 290–293-massaiset isotoopit. Isotooppi 293:n arvioitu elinikä on vain ~60 ms.
Viitteet [muokkaa]
- ↑ Tuomas Kangasniemi: Superraskaat alkuaineet 114 ja 116 hyväksyttiin virallisesti jaksolliseen järjestelmään Tekniikka ja talous. 3.6.2011. Viitattu 5.6.2011.
- ↑ Start of the Name Approval Process for the Elements of Atomic Number 114 and 116 IUPAC. Viitattu 17.12.2011. (englanniksi)
- ↑ [1]
