Skandium

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
KalsiumSkandiumTitaani


Sc

Y  
 
 
Sc-TableImage.png
Yleistä
Nimi Skandium
Tunnus Sc
Järjestysluku 21
Luokka siirtymämetallit
Lohko d-lohko
Ryhmä 3
Jakso 4
Tiheys 2,985×103 kg/m3
Väri hopeisen valkea
Löytövuosi, löytäjä 1879, Lars Fredrick Nilson [1]
Atomiominaisuudet
Atomipaino 44,955912[2] amu
Atomisäde, mitattu (laskennallinen) 160 pm
Kovalenttisäde 144 pm
Orbitaalirakenne [Ar] 3d1 4s2
Elektroneja elektronikuorilla 2, 8, 9, 2
Hapetusluvut III
Kiderakenne Heksagonaalinen
Fysikaaliset ominaisuudet
Olomuoto kiinteä
Sulamispiste 1814 K (1541 °C)
Kiehumispiste 3109 K (2836 °C)
Höyrystymislämpö 332,7 kJ/mol
Muuta
Ominaislämpökapasiteetti 0,568 kJ/kg K


Tiedot normaalilämpötilassa ja -paineessa

Skandium on harvinaisiin maametalleihin kuuluva metallimainen alkuaine numero 21, jonka CAS-numero on 7440-20-2. Ruotsalainen kemisti Lars Fredrik Nilson löysi skandiumin tutkiessaan mineraaleja eukniitti, joka oli peräisin Aredalista Norjasta, ja gadoliniitti, joka oli Ytterbystä Ruotsista. Tarkoituksena oli tutkia harvinaisten maametallien kemiallisia ja fysikaalisia ominaisuuksia Sven Otto Pettersonin kanssa. Edellä mainituista mineraaleista Nilson uutti 63 grammaa erbiamaalajia. Tästä hän löysi edelleen uuden alkuaineen, joka sopi ruotsalaisen kemistin ja geologin Per Teodor Cleven mukaan Dmitri Mendelejevin ennustamaan ekaboriin (sanskriitin eka = yksi). Nilson nimesi uuden alkuaineen skandiumiksi, koska se oli löydetty Skandinavian mineraalista. Ruotsalainen fyysikko Tobias Robert Thalén varmisti kohta alkuaineen olemassaolon löytämällä erbian spektristä aiemmin tuntemattomia viivoja. Vasta vuonna 1937 valmistettiin metallista skandiumia liuoksesta, joka sisälsi kaliumkloridia KCl, litiumkloridia LiCl ja skandiumkloridia ScCl3.

Ominaisuuksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Skandium on vaaleanharmaa, kiiltävä metalli. Yhdisteissään skandiumilla ei ole d-elektroneja elektronirakenteissaan eikä siis varsinaisia siirtymäalkuaineen ominaisuuksia. Skandiumin kemialliset ominaisuudet liittyvät kiinteästi lantanidien ja aktinidien kemiaan.

Esiintyminen ja käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Luonnossa skandium esiintyy harvinaisten maametallien ohella ja rauta- ja magneettimineraaleissa. Norjalaiset geologit löysivät 1980-luvulla tavattoman suuria skandiummalmiesiintymiä Finnmarkista Pohjois-Norjasta.

On osoittautunut, että skandiumia voidaan käyttää joissakin lasereissa sekä mahdollisesti joidenkin keraamisten suprajohteiden valmistamisessa. Skandiumjodidia ScI3 käytetään erityisesti päivänvalolampuissa elohopean ja natriumin ohella. Eräistä metalliseoksista saadaan kovempia, kun niihin lisätään skandiumia.

Skandium


Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Facta 2006, s. 714
  2. Michael T. Wieser & Tyler B. Coplen: Atomic Weights of the Elements 2009 (IUPAC technical report). Pure and Applied Chemistry, 2011, 83. vsk, nro 2. IUPAC. Artikkelin verkkoversio Viitattu 16.4.2011. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Skandium.