Skandium
|
|||||
| Yleistä | |||||
| Nimi | Skandium | ||||
| Tunnus | Sc | ||||
| Järjestysluku | 21 | ||||
| Luokka | siirtymämetallit | ||||
| Lohko | d-lohko | ||||
| Ryhmä | 3 | ||||
| Jakso | 4 | ||||
| Tiheys | 2,985×103 kg/m3 | ||||
| Väri | hopeisen valkea | ||||
| Löytövuosi, löytäjä | 1879, Lars Fredrick Nilson [1] | ||||
| Atomiominaisuudet | |||||
| Atomipaino | 44,955912[2] amu | ||||
| Atomisäde, mitattu (laskennallinen) | 160 pm | ||||
| Kovalenttisäde | 144 pm | ||||
| Orbitaalirakenne | [Ar] 3d1 4s2 | ||||
| Elektroneja elektronikuorilla | 2, 8, 9, 2 | ||||
| Hapetusluvut | III | ||||
| Kiderakenne | Heksagonaalinen | ||||
| Fysikaaliset ominaisuudet | |||||
| Olomuoto | kiinteä | ||||
| Sulamispiste | 1814 K (1541 °C) | ||||
| Kiehumispiste | 3109 K (2836 °C) | ||||
| Höyrystymislämpö | 332,7 kJ/mol | ||||
| Muuta | |||||
| Ominaislämpökapasiteetti | 0,568 kJ/kg K
|
||||
| Tiedot normaalilämpötilassa ja -paineessa | |||||
Skandium on harvinaisiin maametalleihin kuuluva metallimainen alkuaine numero 21, jonka CAS-numero on 7440-20-2. Ruotsalainen kemisti Lars Fredrik Nilson löysi skandiumin tutkiessaan mineraaleja eukniitti, joka oli peräisin Aredalista Norjasta, ja gadoliniitti, joka oli Ytterbystä Ruotsista. Tarkoituksena oli tutkia harvinaisten maametallien kemiallisia ja fysikaalisia ominaisuuksia Sven Otto Pettersonin kanssa. Edellä mainituista mineraaleista Nilson uutti 63 grammaa erbiamaalajia. Tästä hän löysi edelleen uuden alkuaineen, joka sopi ruotsalaisen kemistin ja geologin Per Teodor Cleven mukaan Dmitri Mendelejevin ennustamaan ekaboriin (sanskriitin eka = yksi). Nilson nimesi uuden alkuaineen skandiumiksi, koska se oli löydetty Skandinavian mineraalista. Ruotsalainen fyysikko Tobias Robert Thalén varmisti kohta alkuaineen olemassaolon löytämällä erbian spektristä aiemmin tuntemattomia viivoja. Vasta vuonna 1937 valmistettiin metallista skandiumia liuoksesta, joka sisälsi kaliumkloridia KCl, litiumkloridia LiCl ja skandiumkloridia ScCl3.
Sisällysluettelo |
Ominaisuuksia [muokkaa]
Skandium on vaaleanharmaa, kiiltävä metalli. Yhdisteissään skandiumilla ei ole d-elektroneja elektronirakenteissaan eikä siis varsinaisia siirtymäalkuaineen ominaisuuksia. Skandiumin kemialliset ominaisuudet liittyvät kiinteästi lantanidien ja aktinidien kemiaan.
Esiintyminen ja käyttö [muokkaa]
Luonnossa skandium esiintyy harvinaisten maametallien ohella ja rauta- ja magneettimineraaleissa. Norjalaiset geologit löysivät 1980-luvulla tavattoman suuria skandiummalmiesiintymiä Finnmarkista Pohjois-Norjasta.
On osoittautunut, että skandiumia voidaan käyttää joissakin lasereissa sekä mahdollisesti joidenkin keraamisten suprajohteiden valmistamisessa. Skandiumjodidia ScI3 käytetään erityisesti päivänvalolampuissa elohopean ja natriumin ohella. Eräistä metalliseoksista saadaan kovempia, kun niihin lisätään skandiumia.
Lähteet [muokkaa]
- Facta-tietosanakirja. WSOY, 2006. ISBN 951-0-31930-9.
Viitteet [muokkaa]
- ↑ Facta 2006, s. 714
- ↑ Michael T. Wieser & Tyler B. Coplen: Atomic Weights of the Elements 2009 (IUPAC technical report). Pure and Applied Chemistry, 2011, 83. vsk, nro 2. IUPAC. Artikkelin verkkoversio Viitattu 16.4.2011. (englanniksi)
Aiheesta muualla [muokkaa]
- The Isotopes Project Home Page: Luettelo skandiumin isotoopeista (englanniksi)
- Americanelements: Scandium Technical and Safety Data (englanniksi)
