Litiumkloridi

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Litiumkloridi

Lithium chloride.jpg
Lithium-chloride-3D-ionic.png

Tunnisteet
CAS-numero 7447-41-8
Ominaisuudet
Molekyylikaava LiCl
Moolimassa 42,391 g/mol
Ulkomuoto Valkoisia oktaedrin muotoisia kiteitä[1]
Sulamispiste 613 °C [1]
Kiehumispiste 1360 °C[1]
Tiheys 2,068 g/cm3[1]
Liukoisuus veteen 63,7 g/100ml (O °C)
130 g/100ml (95 °C)[1]

Litiumkloridi (LiCl) on litium- ja kloridi-ionien muodostama epäorgaaninen ioniyhdiste. Yhdistettä käytetään muuan muassa litiummetallin valmistuksessa ja vettä sitovana aineena.

Ominaisuudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Huoneenlämpötilassa litiumkloridi on valkoisia kiteitä. Yhdiste kykenee sitomaan kidehilaansa vettä ja sitä tavataan kidevedellisinä muotoina, muun muassa monohydraattina LiCl·H2O. Litiumkloridi on hyvin vesiliukoista ja väkevät vesiliuokset voivat olla sulia vielä -70 °C lämpötilassa. Litiumkloridi liukenee hyvin myös etanoliin, johon natrium- ja kaliumkloridi ovat liukenemattomia. Tätä voidaan käyttää hyväksi näiden yhdisteiden erottamiseen toisistaan.[1][2]

Laimeat litiumkloridiliuokset ovat maultaan makeahkoja. Litiumkloridikonsentraation kasvaessa suolainen ja happamahko maku tulee selvemmäksi.[3]

Valmistus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Teollisesti puhdasta litiumkloridia valmistetaan litiumhydroksidin tai -karbonaatin ja suolahappoliuoksen välisellä reaktiolla.[1]

LiOH + HCl → LiCl + H2O
Li2CO3 + 2 HCl → 2 LiCl + H2O + CO2

Käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Litiumkloridin ja kaliumkloridin sulaa seosta käytetään valmistettaessa elektrolyyttisesti litiummetallia. Litiumkloridipitoisuus vaihtelee 40–60 prosentin välillä. Elektrolyysissä käytettävän litiumkloridin tulee olla suhteellisen puhdasta ja kuivaa.[4]

Muita yhdisteen käyttökohteita ovat kuivausaineena käyttö, muiden litiumyhdisteiden tuotanto, kuivapareissa ja katalyyttinä eräissä orgaanisten yhdisteiden hapetusreaktioissa.[1][2][5]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g h E.M.Karamäki: Epäorgaaniset kemikaalit, s. 231. Kustannusliike Tietoteos, 1983. ISBN 951-9035-61-3.
  2. a b Egon Wiberg, Nils Wiberg, Arnold Frederick Holleman: Inorganic chemistry, s. 1087. Academic Press, 2001. ISBN 978-0-12-352651-9. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 18.06.2010). (englanniksi)
  3. R. S. Shallenberger: Taste chemistry, s. 136. Springer, 1993. ISBN 978-0-7514-0150-9. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 18.06.2010). (englanniksi)
  4. Donald E. Garrett: Handbook of lithium and natural calcium chloride, s. 178. Academic Press, 2004. ISBN 978-0-12-276152-2. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 18.06.2010). (englanniksi)
  5. Dale L. Perry,Sidney L. Phillips: Handbook of inorganic compounds, s. 223. CRC Press, 1995. ISBN 9780849386718. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 18.06.2010). (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä kemiaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.