Einsteinium
Wikipedia
|
|||||
| Yleistä | |||||
| Nimi | Einsteinium | ||||
| Tunnus | Es | ||||
| Järjestysluku | 99 | ||||
| Luokka | aktinoidi | ||||
| Lohko | f-lohko | ||||
| Ryhmä | - | ||||
| Jakso | 7 | ||||
| Tiheys | 8,84×103 kg/m3 | ||||
| Kovuus | - (Mohsin asteikko) | ||||
| Väri | luultavasti hopeanvalkoinen tai metallinharmaa | ||||
| Löytövuosi | 1952 | ||||
| Atomiominaisuudet | |||||
| Atomipaino | 252,083 amu | ||||
| Atomisäde, mitattu (laskennallinen) | - pm | ||||
| Kovalenttisäde | - pm | ||||
| Van der Waalsin säde | - pm | ||||
| Orbitaalirakenne | [Rn] 5f117s2 | ||||
| Elektroneja elektronikuorilla | 2, 8, 18, 32, 29, 8, 2 | ||||
| Hapetusluvut | +III | ||||
| Kiderakenne | - | ||||
| Fysikaaliset ominaisuudet | |||||
| Olomuoto | kiinteä | ||||
| Sulamispiste | 1133 K (860 °C) | ||||
| Kiehumispiste | - K (- °C) | ||||
| Moolitilavuus | -×10−6 m3/mol | ||||
| Höyrystymislämpö | - kJ/mol | ||||
| Sulamislämpö | - kJ/mol | ||||
| Höyrynpaine | - Pa - K:ssa | ||||
| Äänen nopeus | - m/s - K:ssa | ||||
| Muuta | |||||
| Elektronegatiivisuus | 1,3 (Paulingin asteikko) | ||||
| Ominaislämpökapasiteetti | luotettavaa dataa ei saatavissa kJ/kg K | ||||
| Sähkönjohtavuus | - S/m | ||||
| Lämmönjohtavuus | - W/(m×K) | ||||
| Tiedot normaalilämpötilassa ja -paineessa | |||||
Einsteinium (lat. einsteinium) on alkuaine numero 99, ja sen kemiallinen merkki on Es sekä CAS-numero 7429-92-7. Yhdysvaltalainen tutkijaryhmä löysi sen samoin kuin fermiuminkin Eniwetokin vetypommiräjäytyksen jälkeen vuonna 1952, mutta turvallisuussyistä tietoa salattiin aina kesään 1955 asti.[1] Tutkijat päättivät nimetä alkuaineen einsteiniumiksi kunnianosoituksena samana vuonna kuolleelle Albert Einsteinille. Kyseistä ainetta voidaan valmistaa muun muassa hiukkaskiihdyttimissä säteilyttämällä erästä uraanin isotooppia typpi-ioneilla. Pysyvimmän isotoopin (252Es) puoliintumisaika on noin 472 päivää.[2]
Toistaiseksi einsteiniumille ei ole keksitty mitään kaupallista tai tieteellistä käyttötarkoitusta.[1]
Lähteet [muokkaa]
- ↑ a b Marko Hamilo: Einsteinium, aine vailla ominaisuuksia Helsingin Sanomat 30.8.2005. Viitattu 14.7.2010.
- ↑ Audi, G., Bersillon, O., Blachot, J. & Wapstra, A.H. (2003): The Nubase2003 evaluation of nuclear and decay properties. Nuc. Phys. A 729, s. 3–128.
Aiheesta muualla [muokkaa]
