Germanium

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
GalliumGermaniumArseeni
Si

Ge

Sn  
 
 
Ge-TableImage.png
Yleistä
Nimi Germanium
Tunnus Ge
Järjestysluku 32
Luokka puolimetalli
Lohko
Ryhmä 14, hiiliryhmä
Jakso 4
Tiheys 5,323×103 kg/m3
Kovuus 6,0 (Mohsin asteikko)
Löytövuosi
Atomiominaisuudet
Atomipaino 72,63[1] amu
Atomisäde, mitattu (laskennallinen) 125 pm
Kovalenttisäde 122 pm
Orbitaalirakenne [Ar] 3d10 4s2 4p2
Elektroneja elektronikuorilla 2, 8, 18, 4
Hapetusluvut +II, +IV
Kiderakenne Kuutiollinen, timanttirakenne
Fysikaaliset ominaisuudet
Olomuoto kiinteä
Sulamispiste 1211,40 K (938,25 °C)
Kiehumispiste 3106 K (2833 °C)
Höyrystymislämpö 334 kJ/mol
Sulamislämpö 36,94 kJ/mol
Muuta
Elektronegatiivisuus 1,8 (Paulingin asteikko)
Ominaislämpökapasiteetti 0,320 kJ/kg K
Lämmönjohtavuus 60,2 W/(m×K)
CAS-numero 7440-56-4
Tiedot normaalilämpötilassa ja -paineessa

Germanium on kemiallinen alkuaine, jonka kemiallinen merkki on Ge (lat. germanium), järjestysluku 32 ja CAS-numero 7440-56-4. Tämä kova hopeanvalkoinen puolimetalli on kemiallisesti tinan kaltainen. Germanium muodostaa laajan joukon organometalliyhdisteitä ja on tärkeä puolijohdemateriaali transistoreissa. Tiheys 5,35 g/cm3. Sulamispiste on 1 211 K (938 °C) ja kiehumispiste 3 093 K (2 820 °C).

Vuonna 1871 germanium oli yksi alkuaineista, joita Dimitri Mendelejev ennusti olevan olemassa puuttuvana piin ryhmän analogiana ("ekasilicon"). Tämän alkuaineen olemassaolon osoitti Clemens Winkler vuonna 1886 ja oli tärkeä varmistus Mendelejevin periodisen taulukon idealle.

Germanium on sopiva infrapunasovelluksiin, sitä käytetään infrapunaspektroskoopeissa ja muissa optisissa laitteissa, joita tarvitaan äärimmäisen herkkiä infrapunadetektoreita. Germaniumoksidin taitekerroin ja dispersio-ominaisuudet tekevät germaniumin käyttökelpoiseksi laajakulmaisiin kameran linsseihin ja mikroskooppien objektiivilinsseihin.

Germaniumtransistoreita käytetään edelleen mm. sähkökitaroiden vahvistimissa. Pii-germanium lejeerinkin on nopeasti tulossa tärkeäksi puolijohdemateriaaliksi hyvin nopeissa integroiduissa piireissä. Germaniumia käytetään lejeerinkinä, fosforisoivana aineena loistevalaisimissa ja katalyyttinä.

Germaniumia löytyy argyrodiitissa (germaniumin ja hopean sulfidista), kivihiilestä, germaniitista (Cu26Fe4Ge4S32), sinkkimalmeista ja muista mineraaleista.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Michael T. Wieser & Tyler B. Coplen: Atomic Weights of the Elements 2009 (IUPAC technical report). Pure and Applied Chemistry, 2011, 83. vsk, nro 2. IUPAC. Artikkelin verkkoversio Viitattu 16.4.2011. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Germanium.
Germanium.
AU113 on germaniumtransistori.