Iridium

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli kuvaa alkuainetta nimeltä iridium. Iridium on myös satelliittipuhelinoperaattori.
OsmiumIridiumPlatina
Rh

Ir

Mt  
 
 
Ir-TableImage.png
Yleistä
Nimi Iridium
Tunnus Ir
Järjestysluku 77
Luokka Siirtymämetalli
Lohko d
Ryhmä 9
Jakso 6
Tiheys 22,56×103 kg/m3
Kovuus 6,5 (Mohsin asteikko)
Väri Hopeanharmaa
Löytövuosi, löytäjä 1803, Smithson Tennant
Atomiominaisuudet
Atomipaino 192,217[1] amu
Atomisäde, mitattu (laskennallinen) 135 (180) pm
Kovalenttisäde 137 pm
Orbitaalirakenne [Xe] 4f14 5d7 6s2
Elektroneja elektronikuorilla 2, 8, 18, 32, 15, 2
Hapetusluvut +II, +III, +IV, +VI
Kiderakenne Pintakeskeinen kuutiollinen
Fysikaaliset ominaisuudet
Olomuoto Kiinteä
Sulamispiste 2719 K (2446 °C)
Kiehumispiste 4701 K (4428 °C)
Moolitilavuus 8.5×10−6 m3/mol
Höyrystymislämpö 231.8 kJ/mol
Sulamislämpö 41.12 kJ/mol
Äänen nopeus 4825 m/s m/s 20 K:ssa
Muuta
Elektronegatiivisuus 2,2 (Paulingin asteikko)
Ominaislämpökapasiteetti 0,131 kJ/kg K
Sähkönjohtavuus 21,2 106 S/m
Lämmönjohtavuus 147 W/(m×K)
Tiedot normaalilämpötilassa ja -paineessa

Iridium (lat. iridium, sanasta iris, 'sateenkaari') on raskas, hauras valkoinen metalli, jonka kemiallinen merkki on Ir ja CAS-numero 7439-88-5. Iridium ja osmium ovat tiheimpiä metalleja, kumpikin on lähes kaksi kertaa niin tiheää kuin lyijy. Iridium on platinaa muistuttava jalometalli. Se kestää kaikista metalleista parhaiten korroosiota, eikä se liukene happoihin, ei edes kuningasveteen. Kemiallisesti se reagoi vain halogeenien ja eräiden sulien suolojen kanssa.

Iridiumia

Iridiumia käytetään lejeerinkinä standardipainojen ja -mittojen sekä lämmönkestävien kappaleiden valmistamiseen ja platinan seostamiseen. Sitä käytetään jonkin verran myös elektroniikassa sekä autojen sytytystulppien kärkien päällysteenä.[2]

Brittiläinen Smithson Tennant löysi iridiumin Antoine de Fourcroyn, Louis Nicolas Vauquelinin ja Hippolyte-Victor Collet-Descotilsin tutkimusten perusteella. Se on kaikista alkuaineista harvinaisimpia, ja sitä on maankuoressa keskimäärin vain 0,001 ppm. Sitä tuotetaan maailmassa noin 3000 kg vuodessa.[2]

Tavallista suurempina pitoisuuksina iridiumia on kuitenkin niissä maaperän kerrostumissa, jotka ovat syntyneet Liitu- ja tertiäärikauden vaihteessa noin 65 miljoonaa vuotta sitten. Tätä on pidetty ratkaisevana todisteena sille, että tuohon aikaan Maahan törmäsi avaruudesta tullut asteroidi, joka sai aikaan laajaa tuhoa ja johti muun muassa dinosaurusten sukupuuttoon.

Monissa meteoriiteissa iridiumpitoisuus on selvästi suurempi kuin maankuoressa. Samoin on ilmeisesti ollut tuon asteroidin laita ja sen iridiumpitoisten ainesten oletetaan levinneen hienojakoisena pölynä eri puolille maapalloa. On arveltu myös että Maan sisäosissa iridiumia olisi selvästi suurempana pitoisuutena kuin pintaosissa, sillä Maan muodostuessa se on suuren tiheytensä vuoksi päätynyt suurilta osin sinne.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Michael T. Wieser & Tyler B. Coplen: Atomic Weights of the Elements 2009 (IUPAC technical report). Pure and Applied Chemistry, 2011, 83. vsk, nro 2. IUPAC. Artikkelin verkkoversio Viitattu 16.4.2011. (englanniksi)
  2. a b Timo Paukku: Meteoriitin ikiaine ei ruostu Helsingin Sanomat 31.1.2006 (alkuainesarjan artikkeli iridiumista. Viitattu 12.7.2008.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Iridium.
Tämä kemiaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.