Iridium
|
|||||
| Yleistä | |||||
| Nimi | Iridium | ||||
| Tunnus | Ir | ||||
| Järjestysluku | 77 | ||||
| Luokka | Siirtymämetalli | ||||
| Lohko | d | ||||
| Ryhmä | 9 | ||||
| Jakso | 6 | ||||
| Tiheys | 22,56×103 kg/m3 | ||||
| Kovuus | 6,5 (Mohsin asteikko) | ||||
| Väri | Hopeanharmaa | ||||
| Löytövuosi, löytäjä | 1803, Smithson Tennant | ||||
| Atomiominaisuudet | |||||
| Atomipaino | 192,217[1] amu | ||||
| Atomisäde, mitattu (laskennallinen) | 135 (180) pm | ||||
| Kovalenttisäde | 137 pm | ||||
| Orbitaalirakenne | [Xe] 4f14 5d7 6s2 | ||||
| Elektroneja elektronikuorilla | 2, 8, 18, 32, 15, 2 | ||||
| Hapetusluvut | +II, +III, +IV, +VI | ||||
| Kiderakenne | Pintakeskeinen kuutiollinen | ||||
| Fysikaaliset ominaisuudet | |||||
| Olomuoto | Kiinteä | ||||
| Sulamispiste | 2719 K (2446 °C) | ||||
| Kiehumispiste | 4701 K (4428 °C) | ||||
| Moolitilavuus | 8.5×10−6 m3/mol | ||||
| Höyrystymislämpö | 231.8 kJ/mol | ||||
| Sulamislämpö | 41.12 kJ/mol | ||||
| Äänen nopeus | 4825 m/s m/s 20 K:ssa | ||||
| Muuta | |||||
| Elektronegatiivisuus | 2,2 (Paulingin asteikko) | ||||
| Ominaislämpökapasiteetti | 0,131 kJ/kg K | ||||
| Sähkönjohtavuus | 21,2 106 S/m | ||||
| Lämmönjohtavuus | 147 W/(m×K) | ||||
| Tiedot normaalilämpötilassa ja -paineessa | |||||
Iridium (lat. iridium, sanasta iris, 'sateenkaari') on raskas, hauras valkoinen metalli, jonka kemiallinen merkki on Ir ja CAS-numero 7439-88-5. Iridium ja osmium ovat tiheimpiä metalleja, kumpikin on lähes kaksi kertaa niin tiheää kuin lyijy. Iridium on platinaa muistuttava jalometalli. Se kestää kaikista metalleista parhaiten korroosiota, eikä se liukene happoihin, ei edes kuningasveteen. Kemiallisesti se reagoi vain halogeenien ja eräiden sulien suolojen kanssa.
Iridiumia käytetään lejeerinkinä standardipainojen ja -mittojen sekä lämmönkestävien kappaleiden valmistamiseen ja platinan seostamiseen. Sitä käytetään jonkin verran myös elektroniikassa sekä autojen sytytystulppien kärkien päällysteenä.[2]
Brittiläinen Smithson Tennant löysi iridiumin Antoine de Fourcroyn, Louis Nicolas Vauquelinin ja Hippolyte-Victor Collet-Descotilsin tutkimusten perusteella. Se on kaikista alkuaineista harvinaisimpia, ja sitä on maankuoressa keskimäärin vain 0,001 ppm. Sitä tuotetaan maailmassa noin 3000 kg vuodessa.[2]
Tavallista suurempina pitoisuuksina iridiumia on kuitenkin niissä maaperän kerrostumissa, jotka ovat syntyneet Liitu- ja tertiäärikauden vaihteessa noin 65 miljoonaa vuotta sitten. Tätä on pidetty ratkaisevana todisteena sille, että tuohon aikaan Maahan törmäsi avaruudesta tullut asteroidi, joka sai aikaan laajaa tuhoa ja johti muun muassa dinosaurusten sukupuuttoon.
Monissa meteoriiteissa iridiumpitoisuus on selvästi suurempi kuin maankuoressa. Samoin on ilmeisesti ollut tuon asteroidin laita ja sen iridiumpitoisten ainesten oletetaan levinneen hienojakoisena pölynä eri puolille maapalloa. On arveltu myös että Maan sisäosissa iridiumia olisi selvästi suurempana pitoisuutena kuin pintaosissa, sillä Maan muodostuessa se on suuren tiheytensä vuoksi päätynyt suurilta osin sinne.
Lähteet [muokkaa]
- ↑ Michael T. Wieser & Tyler B. Coplen: Atomic Weights of the Elements 2009 (IUPAC technical report). Pure and Applied Chemistry, 2011, 83. vsk, nro 2. IUPAC. Artikkelin verkkoversio Viitattu 16.4.2011. (englanniksi)
- ↑ a b Timo Paukku: Meteoriitin ikiaine ei ruostu Helsingin Sanomat 31.1.2006 (alkuainesarjan artikkeli iridiumista. Viitattu 12.7.2008.
Aiheesta muualla [muokkaa]
- The Isotopes Project Home Page: Luettelo iridiumin isotoopeista (englanniksi)
- Americanelements: Iridium Technical and Safety Data (englanniksi)
- Argonne National Laboratory: Radiological and Chemical Fact Sheets to Support Health Risk Analyses for Contaminated Areas, Iridium sivut 26-27 (englanniksi) (pdf)
- Mindat: Iridium (englanniksi)
- Webmineral: Iridium Mineral Data (englanniksi)
