Aktinium
|
|||||
| Yleistä | |||||
| Nimi | Aktinium | ||||
| Tunnus | Ac | ||||
| Järjestysluku | 89 | ||||
| Luokka | aktinoidi | ||||
| Lohko | f-lohko | ||||
| Ryhmä | 3 | ||||
| Jakso | 7 | ||||
| Tiheys | 10,07×103 kg/m3 | ||||
| Löytövuosi, löytäjä | 1899, André-Louis Debierne | ||||
| Atomiominaisuudet | |||||
| Atomipaino | 227,0278 amu | ||||
| Atomisäde, mitattu (laskennallinen) | 195 pm | ||||
| Orbitaalirakenne | [Rn] 6d17s2 | ||||
| Elektroneja elektronikuorilla | 2, 8, 18, 32, 18, 9, 2 | ||||
| Hapetusluvut | +III | ||||
| Kiderakenne | pintakeskinen kuutiollinen (face centered cubic, FCC) | ||||
| Fysikaaliset ominaisuudet | |||||
| Olomuoto | kiinteä | ||||
| Sulamispiste | 1323 K (1050 °C) | ||||
| Kiehumispiste | 3471 K (3198 °C) | ||||
| Höyrystymislämpö | 400 kJ/mol | ||||
| Sulamislämpö | 14 kJ/mol | ||||
| Muuta | |||||
| Elektronegatiivisuus | 1,1 (Paulingin asteikko) | ||||
| Ominaislämpökapasiteetti | 0,120 kJ/kg K | ||||
| Lämmönjohtavuus | 12 W/(m×K) | ||||
| Tiedot normaalilämpötilassa ja -paineessa | |||||
Aktinium (lat. actinium) on radioaktiivinen metallinen alkuaine, jonka kemiallinen merkki on Ac ja järjestysluku on 89 sekä CAS-numero 7440-34-8. Radioaktiivisuutensa takia aktinium hohtaa pimeässä aavemaista sinistä valoa, joka johtuu voimakkaan radioaktiivisuuden ilmaan aiheuttamasta Tšerenkovin säteilystä. Aktiniumia löytyy vain uraanimalmista Ac-227 isotooppina, joka on α- ja β-säteilijä ja jonka puoliintumisaika on 21,773 v. Tonnissa uraanimalmia on noin 1/10 grammaa aktiniumia. Tiheys on 10,07 g/cm3. Sulamispiste on 1051 °C ja kiehumispiste 3198 °C.
Sisällysluettelo |
Historia [muokkaa]
Aktiniumin löysi ranskalainen kemisti André-Louis Debierne erottaessaan pikivälkkeestä uraania Pariisissa vuonna 1899. Aktiniumin nimi, kuten myös aktiniditkin, on peräisin kreikan kielen sädettä tai säteilyä tarkoittavasta sanasta aktinos (ακτινος).[1]
Käyttö [muokkaa]
Aktinium on 150 kertaa radioaktiivisempi kuin radium, mikä tekee siitä arvokkaan neutronilähteen, muutoin sillä ei ole merkittävää teollista käyttöä. 225Ac-isotooppia käytetään lääketieteessä tuottamaan vismutti-213-isotooppia tai sitä voidaan käyttää yksin radioimmunoterapiassa.
Terveysvaikutus [muokkaa]
Aktinium-227 on äärimmäisen radioaktiivinen. Potentiaalisilta terveysvaikutuksiltaan aktinium-227:n säteily on suunnilleen yhtä vaarallinen kuin plutoniumin. Pienenkin määrä muodostaa vakavan terveysriskin aktiniumin säteilemän gammasäteilyn vuoksi. Aktiniumilla ei ole mitään osaa elävien organismien kannalta. Sitä ei esiinny luonnossa kuin aiemmin mainitun uraanimalmin lisäksi ydinvoimaloiden läheisyydessä ja tutkimuslaboratorioissa tai muissa poikkeuksellisissa oloissa.[2] Vaaralliselle määrälle aktiniumia luonnossa ei voi altistua.
Lähteet [muokkaa]
- Facta 2001 s. 243
- Viitteet
- ↑ Aktinideja yhdistää radioaktiivisuus Helsingin Sanomat. Viitattu 17.7.2008.
- ↑ John Emsley: Nature's Building Blocks: An A-Z Guide to the Elements, s. 19. Oxford University Press, 2001. ISBN 0198503407. (englanniksi)
Aiheesta muualla [muokkaa]
- The Isotopes Project Home Page: Luettelo aktiniumin isotoopeista (englanniksi)
- Webmineral: Actinium (Ac) (englanniksi)
- Americanelements: Actinium Technical and Safety Data (englanniksi)
- Toxin and Toxin Target Database (T3DB): Actinium-227 (englanniksi)
