Simone Weil

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli käsittelee ranskalaista filosofia. Artikkeli ranskalaisesta poliitikosta, katso Simone Veil.
Simone Weil
Länsimainen filosofia
1900-luku
Simone Weil 1921.jpg
Syntynyt 3. helmikuuta 1909
Pariisi, Ranska
Kuollut 24. elokuuta 1943 (34 vuotta)
Ashford, Kent, Englanti

Simone Weil (3. helmikuuta 1909 Pariisi, Ranska24. elokuuta 1943 Ashford, Kent, Englanti) oli ranskalainen filosofi. Hän syntyi juutalaistaustaiseen lääkäriperheeseen, jolla oli älyllisiä harrastuksia. Veljensä Andrén kanssa Simone innostui geometriasta, Platonista ja muista kreikkalaisista ajattelijoista. Simone Weil sai koulutuksensa Henri IV:n lyseossa ja valmistui Ecole Normale Supérieuresta filosofian opettajaksi.

Weil toimi filosofian opettajana useissa Ranskan kaupungeissa ja alkoi toimia poliittisesti. Hän kiinnostui marxilaisuudesta ja siitä, mitä Saksassa oli tapahtumassa. Sittemmin hän pettyi kommunisteihin ja aloitti työskentelyn tehtaissa, liukuhihnan ääressä, saadakseen kuvan työläisen arjesta ja siitä, miksi nämä eivät pyrkineet toimimaan elämänsä muuttamiseksi. Weil kirjoitti ihmisten itselleen ja toisilleen aiheuttamasta sorrosta (Oppression et liberté), tehdastyöstä (La condition ouvrièr) sekä artikkelin väkivallasta (L'Iliade ou le poème de la force). Samaan aikaan hän kävi keskusteluja katolisten oppineiden kanssa uskon todenmukaisuudesta ja huomasi pitävänsä buddhalaisuutta parempana kuin kristinuskoa tai juutalaisuutta.

Matkusteltuaan Italiassa ja koettuaan mystisiä elämyksiä Weil kiinnostui uudelleen kristinuskosta, joskaan ei ottanut kastetta. Hän pohti erityisesti kärsimyksen ja pahuuden ongelmaa sekä Platonin ajattelulle keskeistä havaittavan todellisuuden ja ideaalisen kauneuden suhdetta. Jumalan poissaolon käsite on hänen ajattelussaan keskeinen. Weilin uskonnollisista pohdinnoista on hänen kuolemansa jälkeen koottu teos La Pesanteur et la Grace (1947; suomeksi Painovoima ja armo, suomentanut Maija Lehtonen, Otava 1957 ja 1976). Samalla Weil alkoi toimia uudelleen poliittisesti, päämääränään uuden Euroopan henkinen luominen. Hän siirtyi Lontooseen Pariisin ollessa saksalaismiehityksessä,ja kirjoitti kirjaa kulttuuristen juurten tarpeellisuudesta (L'Enracinement). Teoksessa hän hahmottelee ihmissielun tarpeet kasvatuksen ja poliittisen uudistamisen perustaksi. Myös tämä teos julkaistiin vasta Weilin kuoleman jälkeen (1949; suomeksi Juurtuminen – Alkusoitto ihmisvelvollisuuksien julistukselle, suomentanut Kaisa Kukkola, 2007).

Weil on vaikuttanut usean filosofin poliittiseen ajatteluun.

Simone Weilistä on suomeksi kirjoittanut kaksi tutkimusta filosofi Jukka Hankamäki: Tasapainon geometria (1992) ja Rakkauden välittäjä (1997). Kirsti Simonsuuren suomentama Ilias-artikkeli on julkaistu Parnasso-lehdessä. Juha Varto on kirjoittanut kirjan Mitä Simone Weil on minulle opettanut? (2005). Mikael Olin (ÅA) on kirjoittanut gradun "Utsattheten som moralisk aktör - en faktor i Simone Weils religiösa utveckling" (1996) ja lisensiaatintyön "Utsattheten - Simone Weils väg till ett religiöst liv (1999).

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomennetut teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Painovoima ja armo. (La pesanteur et la grâce, 1947.) Suomentanut ja johdannolla varustanut Maija Lehtonen. 2. painos (1. painos 1957). Delfiinikirjat. Helsinki: Otava, 1957. ISBN 951-1-02434-5.
  • ”Iilias eli väkivallan runoelma”. Suomentanut Kirsti Simonsuuri. Parnasso 2/1976.
  • Juurtuminen: Alkusoitto ihmisvelvollisuuksien julistukselle. (L’enracinement, 1949.) Suomentanut Kaisa Kukkola. 23°45 -sarja. Tampere: Eurooppalaisen filosofian seura, 2007. ISBN 978-952-5503-27-2.

Muuta kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä filosofiaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.