Liennytys
Liennytys tarkoittaa Neuvostoliiton ja Yhdysvaltojen välisen jännitteen yleistä lievenemistä ja kylmän sodan rauhoittumista. Liennytys-käsite (ransk. détente) tuli käyttöön 1960-luvulla[1].
Kylmän sodan aikana Neuvostoliiton ja Yhdysvaltojen suhteet olivat kireät. Yhdysvallat ja sen Nato-liittolaiset katsoivat Neuvostoliiton uhkaavan niitä sotilaallisesti. Sen vuoksi pyrittiin estämään Neuvostoliiton vaikutusvallan lisääntyminen, jonka tavoitteena pidettiin kommunistista maailmanvallankumousta. Neuvostoliitto taas tulkitsi länsivaltojen sotilaallisen yhteistyön uhkaksi itselleen. [1]
Neuvostojohtaja Josif Stalinin kuoleman jälkeen elettiin ensimmäinen sovinnollinen kausi, suojasää vuodesta 1956 noin vuoteen 1964. Tällöin päästiin sopuun Itävallan puolueettomasta asemasta. Vuonna 1962 Kuuban kriisin jälkeen Neuvostoliitto lievensi politiikkaansa ja alkoi käyttää länsisuhteistaan termiä rauhanomainen rinnakkaiselo. Tämä ei kuitenkaan merkinnyt jännitteiden laukeamista, vaan suurvaltojen välistä voimatasapainoa eli kauhun tasapainoa. Suurvallat yrittivät välttää tilanteita, joissa niiden joukot joutuisivat taistelemaan toisiaan vastaan. Suurvaltakilpailu siirtyi asevarustelusta muille aloille kuten avaruuskilpailuun, urheiluun ja vaikutusvallan hankkimiseen kolmannessa maailmassa.[1]
Huomattava askel liennytyksessä otettiin, kun kaksi Saksaa, Länsi-Saksa ja Itä-Saksa, tunnustivat toistensa olemassaolon vuonna 1972. Tämän sopimuksen välivaiheita olivat neljän vallan sopimus Berliinin asemasta ja Länsi-Saksan sopimukset Neuvostoliiton ja Puolan kanssa vuonna 1972.[1]
Liennytyksen aikaan kuuluivat muun muassa:
- Vuonna 1968 solmittu Ydinsulkusopimus, jonka mukaan maat, joilla ei ole ydinasetta eivät saa sellaista hankkia.
- Vuonna 1968 alkaneet SALT-neuvottelut, joissa rajoitettiin ydinaseiden määrää.
- ETYK, Helsingissä 1975 järjestetty kokous johon osallistuivat Nato-maat, Varsovan liiton maat sekä suurin osa Euroopan puolueettomista valtioista.
Liennytyksen keskeisiä saavutuksia olivat: (1) Neuvostoliiton ja Yhdysvaltojen väliset sopimukset suursodan vaaran vähentämiseksi ja ydinaseistuksen valvomiseksi, (2) useiden toisen maailmansodan synnyttämien kiistakysymysten ratkaiseminen Euroopassa ja (3) Euroopan valtioiden kahdenvälisen yhteistyön käynnistyminen ja vakiintuminen rautaesiripun yli. [1]
Liennytyksen aika päättyi, kun Neuvostoliitto miehitti Afganistanin vuonna 1979 ja Yhdysvaltain presidentiksi valittiin antikommunistinen Ronald Reagan vuonna 1981. Nämä seikat johtivat Neuvostoliiton ja Yhdysvaltojen välien kiristymiseen.lähde?
Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Perestroika (suomeksi uudelleenrakentaminen)
- Glasnost (suomeksi julkisuus tai avoimuus)
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| ||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||