Ero sivun ”Saksan jalkapallomaajoukkue” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Selaa historiaa interaktiivisesti
[katsottu versio][katsottu versio]
← Vanhempi muutosUudempi muutos →
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
VisuaalinenWikiteksti
Ei muokkausyhteenvetoa
p Lisätty lause tilastoharvinaisuudesta (ainoalaatuinen maajoukkueissa).
Rivi 77: Rivi 77:
{{mitalitaulukkoAla}}
{{mitalitaulukkoAla}}


'''Saksan jalkapallomaajoukkue''' ({{k-de|Die deutsche Fußballnationalmannschaft}}) on joukkue, joka edustaa [[Saksa]]a jalkapallon kansainvälisissä otteluissa. Se toimii [[Saksan jalkapalloliitto|Saksan jalkapalloliiton]] alaisuudessa. Joukkue on voittanut neljästi [[Jalkapallon maailmanmestaruuskilpailut|maailmanmestaruuden]] sekä kolmesti [[Jalkapallon Euroopan-mestaruuskilpailut|Euroopan mestaruuden]]. Se on ainoa maajoukkue joka on saavuttanut mitalin neljissä peräkkäisissä maailmanmestaruuskilpailuissa.
'''Saksan jalkapallomaajoukkue''' ({{k-de|Die deutsche Fußballnationalmannschaft}}) on joukkue, joka edustaa [[Saksa]]a jalkapallon kansainvälisissä otteluissa. Se toimii [[Saksan jalkapalloliitto|Saksan jalkapalloliiton]] alaisuudessa. Joukkue on voittanut neljästi [[Jalkapallon maailmanmestaruuskilpailut|maailmanmestaruuden]] sekä kolmesti [[Jalkapallon Euroopan-mestaruuskilpailut|Euroopan mestaruuden]]. Se on ainoa maajoukkue joka on saavuttanut mitalin neljissä peräkkäisissä maailmanmestaruuskilpailuissa. Lisäksi Saksan maajoukkue on ainoa maajoukkue joka on saavuttanut kaikissa Fifan maanosaliiton alueen kisoissa vähintään mitalin tai useamman (Eurooppa, Pohjois-Amerikka, Etelä-Amerikka, Aasia ja Afrikka. Oseaniassa ei vielä olla kisoja pidetty.)


== Historia ==
== Historia ==

Versio 9. kesäkuuta 2018 kello 23.31

Saksa
Tiedosto:DFB.png
Lempinimi Nationalelf, DFB-Elf, DFB-Auswahl, Deutsche Elf, Die Adler, Die Mannschaft
Liitto Saksan jalkapalloliitto (Deutscher Fußball-Bund)
Maanosaliitto UEFA (Eurooppa)
Valmentaja Joachim Löw
Eniten otteluita Lothar Matthäus (150)
Eniten maaleja Miroslav Klose (71)
FIFAn maakoodi GER
FIFA-ranking 16 (26.10.2023) [1]
}}
Kotipeliasu
}}
Vieraspeliasu
Ensimmäinen ottelu

 Sveitsi 5 - 3 Saksa 
(Basel, Sveitsi; 5. huhtikuuta 1908)

Suurin voitto

 Saksa 16 - 0 Venäjän keisarikunta 
(Tukholma, Ruotsi; 1. heinäkuuta 1912)

Suurin tappio

 Englanti 9 - 0 Saksa 
(Oxford, Englanti; 16. maaliskuuta 1909)

MM-kilpailut
Esiintymiset 18 (ensimmäiset 1934)
Paras MM-sijoitus 4 mestaruutta (1954, 1974, 1990, 2014)
EM-kilpailut
Esiintymiset 11 (ensimmäiset 1972)
Paras sijoitus 3 mestaruutta (1972, 1980 ja 1996)
Mitalit
Maa:  Saksa
Miesten jalkapallo
MM-kilpailut
Kultaa Kultaa Sveitsi 1954
Kultaa Kultaa Saksan liittotasavalta 1974
Kultaa Kultaa Italia 1990
Kultaa Kultaa Brasilia 2014
Hopeaa Hopeaa Englanti 1966
Hopeaa Hopeaa Espanja 1982
Hopeaa Hopeaa Meksiko 1986
Hopeaa Hopeaa Japani/Etelä-Korea 2002
Pronssia Pronssia Italia 1934
Pronssia Pronssia Meksiko 1970
Pronssia Pronssia Saksa 2006
Pronssia Pronssia Etelä-Afrikka 2010
EM-kilpailut
Kultaa Kultaa Belgia 1972
Kultaa Kultaa Italia 1980
Kultaa Kultaa Englanti 1996
Hopeaa Hopeaa Jugoslavia 1976
Hopeaa Hopeaa Ruotsi 1992
Hopeaa Hopeaa Itävalta/Sveitsi 2008
   Välierissä Saksan liittotasavalta 1988


   Välierissä Puola/Ukraina 2012


Olympiarenkaat Olympialaiset
Pronssia Pronssia Etelä-Korea 1988
Maanosaliittojen cup
Kultaa Kultaa Venäjä 2017
Pronssia Pronssia Saksa 2005

Saksan jalkapallomaajoukkue (saks. Die deutsche Fußballnationalmannschaft) on joukkue, joka edustaa Saksaa jalkapallon kansainvälisissä otteluissa. Se toimii Saksan jalkapalloliiton alaisuudessa. Joukkue on voittanut neljästi maailmanmestaruuden sekä kolmesti Euroopan mestaruuden. Se on ainoa maajoukkue joka on saavuttanut mitalin neljissä peräkkäisissä maailmanmestaruuskilpailuissa. Lisäksi Saksan maajoukkue on ainoa maajoukkue joka on saavuttanut kaikissa Fifan maanosaliiton alueen kisoissa vähintään mitalin tai useamman (Eurooppa, Pohjois-Amerikka, Etelä-Amerikka, Aasia ja Afrikka. Oseaniassa ei vielä olla kisoja pidetty.)

Historia

Alkuajat

Vaikka Saksan maajoukkue pelasikin ensimmäisen virallisen ottelunsa 5. huhtikuuta 1908 Baselissa Sveitsiä vastaan, oli epävirallisia otteluita järjestetty jo 1898 Pariisissa. Saksa voitti paikallisen joukkueen 12. joulukuuta 7-0 ja seuraavana päivänä toisen joukkueen 2-1. Vuotta myöhemmin 1899 eri saksalaiskokoonpanot pelasivat kahden vuoden aikana vastaavia englantilaisjoukkueita vastaan viisi ottelua. Näistä nykyään esimaaotteluina tunnetuista kohtaamisista ensimmäinen pelattiin Berliinissä 23. marraskuuta 1899 ja päättyi Englannin 2-13 vierasvoittoon. Myös muut käydyistä otteluista päättyivät englantilaisten selviin voittoihin.

Saksan jalkapalloliitto perustettiin vuonna 1900 Leipzigissa 86 seurajoukkueen edustajien välisessä kokouksessa. Ensimmäisinä vuosina virallisia maaotteluita ei kuitenkaan järjestetty, johtuen suurelta osin saksalaisen jalkapallon tuolloisesta voimakkaasta alueellisesta jakautumisesta. Maaottelutoiminta aktivoitui vasta mainitussa ottelussa Sveitsiä vastaan vuonna 1908, ja Sveitsistä muodostuikin saksalaiselle maaottelutoiminnalle perinteinen avausvastustaja - myös molempien maailmansotien ja toisaalta yhdistymisen jälkeiset ensimmäiset ottelut pelattiin juuri Sveitsiä vastaan.

Maajoukkueen ensimmäinen varsinainen arvoturnaus olivat Tukholman vuoden 1912 kesäolympialaiset, joissa joukkue saavutti yhä edelleen suurinumeroisimman voittonsa 16-0 Venäjää vastaan. Ottelussa Saksan Gottfried Fuchs teki kaikkiaan kymmenen maalia, joka sekin on edelleen voimassa oleva Saksan ennätys. Joukkue kantoi jo tuolloin Preussin mustavalkoisia värejä, myöskään ne eivät ole poliittisista muutoksista huolimatta kadonneet.

Vuoteen 1923 joukkue pelasi ilman valmentajaa (alkuaikojen epävirallisia joukkueita kasasi Walter Bensemann ja myöhemmin valintakomiteat), tuolloin valmentajan tehtävän otti ensimmäisenä vastaan mannheimilainen kansakoulunopettaja Otto Nerz, jonka johdolla Saksa otti osaa myös ensimmäisiin MM-kisoihinsa vuonna 1934 Italiassa ja sijoittui kolmanneksi. Kaksi vuotta myöhemmin Berliinin olympialaisissa joukkue putosi jo puolivälierissä hävittyään Norjalle 0-2. Tämä on edelleen Norjan ainoa voitto Saksasta.

Kehitystä ennen sotia

Berliinin kisojen jälkeen uudeksi valmentajaksi nousi entinen maajoukkuepelaaja Sepp Herberger, joka lunastikin odotukset murskaamalla seuraavana vuonna ystävyysottelussa Tanskan lukemin 8-0, ja joukkue saikin ottelun pelipaikan mukaan lempinimekseen Breslauer-Elf. Breslaun joukkue pelasi vuoden aikana 11 ottelua, voittaen niistä kymmenen. Joukkuetta pidettiinkin yhtenä ennakkosuosikeista vuoden 1938 kisojen maailmanmestariksi, kun karsinnassa Saksa voitti Ruotsinkin 5-0. Keväällä 1938 ennen MM-kisoja marssivat Saksan sotajoukot Itävaltaan, ja uusi jalkapallomaajoukkue määrättiin muodostettavaksi valiten tasapuolisesti saksalaisia ja itävaltalaisia pelaajia. Ranskaan matkustikin epäyhtenäinen joukkue, joka putosi Sveitsiä vastaan jo ensimmäisellä kierroksella. Tämä on ainoa kerta kun Saksan maajoukkue ei MM-kisoissa ole selviytynyt vähintään puolivälierään (til. 2006). Sotavuosina Saksa pelasi noin 30 maaottelua 1939-42 Euroopan maita vastaan kunnes ne Stalingradin tappion myötä lopetettiin. Viimeisen kerran sodan aikana Saksan maajoukkue oli koolla 1943 jolloin se voitti harjoitusottelussa Hessenin 4-0. Saksan toiseksi suurin maaotteluvoitto tuli sekin sodan aikana 1. syyskuuta 1940 Leipzigissa Suomea vastaan 13-0. Saksa oli merkittävin ehdokas vuoden 1942 MM-kisojen isäntämaaksi, mutta sodan vuoksi niitä ei pelattu. Saksan jalkapalloliitto DFB oli alistettu 1933-38 Saksan valtakunnan urheiluliiton osastoksi (DRL) ja 1938-45 (NSRL).

Paluu sotien jälkeen

Toisen maailmansodan jälkeen marraskuussa 1945 miehitysvyöhykkeisiin jaettu Saksa suljettiin kansainvälisestä jalkapallosta, eikä sen sallittu osallistua ensimmäisiin sodanjälkeisiin arvoturnauksiin. Saksan jalkapallokomitea (DFA) perustettiin 1948 ja jalkapalloliitto uudelleen 1950 ja syksyllä se hyväksyttiin uudelleen FIFAn jäseneksi. Nyt jalkapalloliitto edusti länsiliittoutuneiden miehitysvyöhykkeistä muodostettua Länsi-Saksaa aina Saksojen jälleenyhdistymiseen asti.

1954 MM-finaalin ryhmitys: Toni Turek – Jupp Posipal, Werner Kohlmeyer – Horst Eckel, Werner Liebrich, Karl Mai – Helmut Rahn, Max Morlock, Ottmar Walter, Fritz Walter, Hans Schäfer. Valmentaja: Sepp Herberger.

Paluu MM-kisoihin tapahtui Sveitsissä vuoden 1954 maailmanmestaruuskilpailuissa, joissa maa hävisi alkulohkossa kansainvälistä jalkapalloa tuolloin hallinneelle Unkarille 8-3, ja tarvitsi uusintaottelun tasapisteisiin yltänyttä Turkkia vastaan päästäkseen jatkoon. Alkulohkon jälkeen maa selvitti kuitenkin tiensä loppuotteluun raivaten tieltään Jugoslavian ja Itävallan. Loppuottelussa vastaan asettui alkulohkossa ylivoimaiseksi vastukseksi osoittautunut Unkari, ja ottelu alkoikin odotetuissa merkeissä Unkarin siirtyessä kahdeksassa minuutissa 2-0 johtoon. Saksa onnistui kuitenkin kaventamaan välittömästi, ja vain yhdeksän minuuttia myöhemmin oli peli tasan. Siitä eteenpäin muodostui ottelu kiivastahtiseksi kamppailuksi, ja ratkaisu syntyi vasta 84. peliminuutilla Helmut Rahnin toisen osuman myötä. Maalin jälkeen keskittyi Unkari pelkästään hyökkäämään, ja onnistuikin maalinteossa melkein heti Saksan maalin jälkeen. Osuma kuitenkin hylättiin paitsiona ja Saksa voitti ensimmäisen maailmanmestaruutensa. Niin ottelusta itsestään kuin erityisesti sitä seuranneesta voitosta muodostui Saksassa suuri kansanjuhla, ja voitto koettiin yleisesti uuden aikakauden aluksi ja kansallistunnon palauttajaksi toisen maailmansodan kauheuksien jälkeen. Mestaruuskautensa aikana Saksan maaottelutilasto oli negatiivinen, mutta siitäkin huolimatta Saksa voitti Ruotsin kisoissa alkulohkonsa ja oli lopulta neljäs. Chilen kisoissa 1962 Saksa voitti alkulohkon, jossa oli isäntämaa Chile ja Italia, mutta putosi yllättäen puolivälierässä Jugoslavialle.

Vuonna 1964 Saksa voitti olympiajalkapallossa pronssimitalit. Kyseessä oli sillä kertaa DDR:n maajoukkue, joka kisoissa kuitenkin edusti Saksan yhteistä joukkuetta.

Menestystä

Seuraavaa arvokisamenestystä saatiin odottaa vuoden 1966 maailmanmestaruuskilpailuihin asti, jolloin Saksa selviytyi vaikeasta alkulohkosta tappioitta jatkoon, ja kaatoi jatkopeleissä Uruguayn ja Neuvostoliiton kohdaten isäntämaa Englannin loppuottelussa. Tasainen ottelu päätyi lopulta jatkoajalle, jolloin oli Saksan vuoro joutua kyseenalaisen maalitulkinnan uhriksi Englannin Geoff Hurstin toimitettua pallon maaliviivalle. Englanti voitti lopulta 4-2, Hurstin viimeisteltyä loppulukemat toisella kyseenalaisella maalilla jatkoajan viimeisellä minuutilla yleisön rynnätessä jo kentälle.

Vuoden 1970 maailmanmestaruuskilpailuissa Meksikossa joukkue sijoittui lopulta kolmanneksi hävittyään välierissä dramaattisesti Italialle ottelussa, joka muistetaan Saksassa nimellä Jahrhundertspiel - vuosisadan ottelu. Italia oli siirtynyt ottelussa johtoon jo ensimmäisten peliminuuttien aikana, ja johto kestikin aina lisäajalle saakka, jolloin Karl-Heinz Schellinger teki mittavan maajoukkueuransa ainoan maalin vieden ottelun jatkoajalle. Jatkoajasta, jonka Saksa pelasi käytännössä alivoimalla avainpelaajiin lukeutuneen Franz Beckenbauerin taistellessa loukkaantuneena, muodostui poikkeuksellisen runsasmaalinen. Molemmat joukkueet ehtivät jo vuorollaan johtaa ottelua, kunnes Italian Gianni Rivera viimeisteli viimein 112. minuutilla lopullisiksi jääneet 4-3 numerot.

1974 MM-finaalin ryhmitys: Sepp Maier – Berti Vogts, Franz Beckenbauer, Georg Schwarzenbeck, Paul Breitner – Rainer Bonhof, Uli Hoeneß, Wolfgang Overath – Jürgen Grabowski, Gerd Müller, Bernd Hölzenbein. Päävalmentaja: Helmut Schön.

Saksa sai pitkän odottelun jälkeen lopulta MM-kisat 1974, sillä 1942 sota oli esteenä ja 1966 kisat menivät Englannille, jonka liitto oli juuri täyttänyt 100 vuotta. Kuten Münchenin olympiakisoissa, niin nytkin myös DDR:n maajoukkue selviytyi lopputurnaukseen (Suomen lohkosta). Saksa oli hallitseva Euroopanmestari ja Brasilian ohella suurin mestariehdokas, johon kisojen aikana nousivat myös olympiavoittaja Puola sekä Hollanti. Saksa voitti kotimaailmanmestaruuden Münchenin olympiastadionilla Hollantia vastaan 2-1, pelissä jossa Saksan suurimman seurajoukkueen FC Bayern Münchenin pelaajia oli peräti kuusi eli maalivahti Sepp Maier, puolustaja Georg Schwarzenbeck, libero ja kapteeni Franz Beckenbauer, Paul Breitner, joka teki rangaistuspotkusta tasoitusmaalin, Uli Hoeneß sekä voittomaalin tehnyt Gerd Müller (Der Bomber, pommittaja), joka nousi MM-kisojen kaikkien aikojen kuninkaaksi 14 osumallaan, koska 15. maali hylättiin paitsiona väärin perustein. (Vuoden 2006 kisoissa Brasilian Ronaldo teki 15. maalinsa ja ohitti Müllerin). DDR:n maajoukkue voitti Saksan 1-0 historian ainoassa kohtaamisessa Hampurissa ja DDR oli lopulta kuudes.

Argentiinan MM-kisoissa 1978 Saksa oli kuudes, mutta Espanjassa 1982 sekä Meksikossa 1986 molemmissa hopealla. Saksa selviytyi Italian 1990 kisoissa kolmannen kerran peräkkäin loppuotteluun ja voitti Argentiinan 1-0 ottaen samalla kolmannen maailmanmestaruuden. Saman vuoden syksyllä Saksan jälleenyhdistymisen yhteydessä DDR:n maajoukkue ja jalkapalloliitto (DFV) lakkautettiin ja ne liitettiin Saksan jalkapalloliittoon.

1990-luvulta 2000-luvulle

Yhdysvaltojen 1994 ja Ranskan 1998 MM-kisoissa Saksa oli puolivälierissä, mutta Korea/Japanin 2002 kisoissa Saksa selviytyi loppuotteluun, jossa se hävisi historiallisessa pelissä Brasilialle 0-2. Vaikka maat olivat tuolloin MM-historian kaksi ylivoimaisesti menestyksekkäintä maata, niin vasta nyt ne kohtasivat ensi kertaa MM-lopputurnauksessa.

MM-kotikisat 2006 & EM-hopeaa 2008

Toisissa kotikisoissaan 2006 Saksa lähti haastajan asemasta. Se kuitenkin pelasi aiemmista kisoista poikkeavasti, erittäin hyökkäävää peliä, mikä tuotti tulosta. Saksa voitti alkulohkonsa ja sen jälkeen se voitti pudotuspeleissä ensin Ruotsin ja sitten Argentiinan. Saksa hävisi välierässä mestari Italialle jatkoajalla 0-2, mutta voitti pronssiottelussa Portugalin 3-1. Saksan pronssiottelun hahmoja olivat keskikenttäpelaaja Bastian Schweinsteiger, joka teki 1–0- ja 3–0-maalit sekä laukoi 2–0-maalia edeltäneen laukauksen, jonka Portugalin Petit ohjasi omaan maaliin, sekä maalivahti Oliver Kahn, joka pelasi ottelussa viimeisen maaottelunsa.

Vuoden 2008 EM-kisoissa, Itävallassa ja Sveitsissä, Saksalla oli viimeistä kertaa mukana niin kutsuttu "kultainen sukupolvi", sillä kokeneista pelaajista Michael Ballack, Christoph Metzelder, Oliver Neuville ja Jens Lehmann pelasivat tuolloin viimeisen arvoturnauksensa. Saksa avasi kisat 2–0-voitolla Puolasta mutta hävisi sitten Kroatialle 2–1. Jatkopaikka varmistui, kun Saksa voitti Itävallan Michael Ballackin vapaapotkumaalilla 1–0. Saksa voitti ensimmäisellä pudotuspelikierroksella Portugalin 3–2 ja välierässä Turkin tasaisen ja intensiivisen ottelun jälkeen 3–2. EM-finaalissa Saksa hävisi Espanjalle 1–0 Fernando Torresin tehtyä ottelun ainoan maalin.

Saksan maajoukkue uudistuu, MM-pronssia 2010

Pääartikkeli: Jalkapallon maailmanmestaruuskilpailut 2010

Etelä-Afrikan MM-kisoissa 2010 Saksalla oli uudistunut joukkue. Uusia pelaajia MM-joukkueessa olivat muun muassa Manuel Neuer, Jerome Boateng, Thomas Müller, Mesut Özil, Sami Khedira, Stefan Kießling, Toni Kroos, Marko Marin ja Cacau. Saksa voitti alkulohkonsa ensimmäisessä ottelussa Australian 4–0, minkä jälkeen se hävisi Serbialle Lukas Podolskin epäonnistuttua rangaistuspotkussa ja voitti Ghanan. Saksa voitti ensimmäisellä pudotuspelikierroksella Englannin 4–1 ja pudotti puolivälierissä Argentiinan 4–0. Näin Saksa eteni jälleen välierään, jossa tuleva mestari Espanja voitti sen maalein 1–0 Carles Puyolin puskumaalilla. Pronssiottelussa Saksa voitti Uruguayn 3–2 ja saavutti MM-pronssia. Pronssiottelu oli Saksan 99. lopputurnausottelu.

Saksa Euroopan-mestaruuskilpailuissa

Saksan maajoukkue karsinnoissa vuoden 2012 Euroopan-mestaruuskilpailuihin

Euroopan mestaruuskisoihin Saksa ei osallistunut vuonna 1960 eikä vuonna 1964, mutta karsiutui yllättäen vuoden 1968 kisoista, kun varamiehinen joukkue jäi Albaniaa vastaan 0-0 tasapeliin. Seuraavissa kolmissa kisoissa Saksa oli loppuottelussa. Belgiassa 1972 mestaruus, Jugoslaviassa 1976 tappio rangaistuspotkuilla ja Italiassa 1980 mestaruus.

Ranskan kisoissa 1984 Saksa oli viides ja kotikisoissaan 1988 kolmas (tappio välierässä mestari Hollannille). Yhdistymisensä jälkeen Saksa otti EM-hopeaa Ruotsin 1992 kisoissa ja voitti taas mestaruuden Englannin 1996 kisoissa. Hollanti/Belgia 2000 kisoissa sekä Portugalin 2004 EM-kisoissa Saksa jäi alkulohkoihin. 2008 EM-kisoissa Saksa otti taas hopeaa.

Vuoden 2012 EM-kisoihin Saksa lähti kisojen yhtenä suurimmista suosikeista, vaikka joukkueen keski-ikä oli turnauksen joukkueista nuorin.[2] Kisojen avausottelussaan Saksa kaatoi jännittävien vaiheiden jälkeen Portugalin 1–0, Mario Gómezin puskettua ottelun ainoa maali 72 minuutin pelin jälkeen.[3] Lohkon toisessa ottelussaan Saksa kukisti kisoissa pahasti alisuorittaneen Hollannin 2–1, Gomezin vastatessa jälleen Saksan maaleista.[4] Saksa jatkoi voittojen tiellä myös lohkon päätösottelussaan, kun se voitti Lukas Podolskin ja Lars Benderin maaleilla Tanskan 2–1.[5] Puolivälierissä Saksa kohtasi A-lohkossa toiseksi sijoittuneen Kreikan, joka jäi Saksan jyrän alle 4–2-luvuin.[6] Maalinteossa Saksalta onnistuivat joukkueen kapteeni Philipp Lahm, Sami Khedira, Miroslav Klose ja Marco Reus. Täten Saksa eteni neljänsissä arvokisoissa peräkkäin välieriin, jossa se kohtasi Italian. Loppuottelupaikka jäi haaveeksi, kun tiukasti puolustanut Italia eteni Mario Balotellin kahden maalin myötä jatkoon. Saksan ainoasta maalista vastasi Mesut Özil, joka onnistui lisäajalla rangaistuspotkussa.[7]

Maailmanmestaruuskilpailut 2014 – Neljäs maailmanmestaruus

Saksa nostamassa mestaruuspalkintoa vuonna 2014
Pääartikkeli: Jalkapallon maailmanmestaruuskilpailut 2014

Vuoden 2014 maailmanmestaruuskilpailujen karsinnoissa Saksa sijoittui ensimmäiseksi omassa karsintalohkossaan. Lopputurnauksessa Saksa sijoitettiin G-lohkoon, jossa se pelasi yhdessä Portugalin, Ghanan ja Yhdysvaltojen kanssa. Ensimmäinen ottelu Portugalia vastaan kutsuttiin nimityksellä "kaikkien aikojen lahjakkuudet vastaan joukkueen lahjakkuus (Cristiano Ronaldo)". Ottelu päättyi Saksan 4–0 voittoon, jossa Thomas Müller teki hattutempun.[8][9] Seuraavassa ottelussa Ghanaa vastaan Saksa johti ottelua Mario Götzen tehdessä ottelun johtomaalin toisella puoliajalla, mutta sen jälkeen Ghana teki kaksi maalia ja siirtyi johtoon. Miroslav Klose sai kuitenkin tasoitettua ottelun 71. peliminuutilla ja näin ollen peli päättyi 2–2 tasapeliin. Seuraavan ottelu Yhdysvaltoja vastaan päättyi Saksan 0–1 voittoon, jollin neljännesvälierissä vastaan asettui Algeria.

Neljännesvälierissä Algeriaa vastaan pelatussa ottelussa, ottelu pysyi maalittomana ja tämän jälkeen pelattiin jatkoaika. 92. peliminuutilla, Andre Schürrle teki maalin Thomas Müllerin syötöstä, ja tämän jälkeen Mesut Özil teki toisen maalin 120. peliminuutilla. Vielä tämän jälkeen Algeria onnistui tekemään yhden maalin, mutta se ei kuitenkaan riittänyt. Ottelu päättyi Saksan 2–1 voittoon joka tarkoitti, että Saksa eteni puolivälieriin. Puolivälierissä vastaan asettui Ranska.

Puolivälieräottelussa Ranskaa vastaan, Mats Hummels teki 13. peliminuutilla ottelun ainoan maalin. Saksa voitti Ranskan 1–0 ja eteni näin ollen eteni välieriin.[10]

Välierissä voitto (7–1) Brasiliaa vastaan oli merkittävä saavutus. Saksasta tuli ensimmäinen joukkue historiassa, joka teki viisi maalia 18 minuutissa ensimmäisellä puoliajalla. Saksa teki neljä maalia 400 sekunnissa ja he johtivat ottelua ensimmäisen puoliajan jälkeen 5–0 Thomas Müllerin, Miroslav Klosen, Sami Khediran ja Toni Kroosin kahdella maalilla. Klosen maali 23. peliminuutilla, hänen 16. maailmanmestaruusmaali, antoi hänelle yksinoikeutetusti haltuunsa ennätyksen eniten maaleja maailmanmestaruuskilpailuissa tehneestä pelaajasta, jota häntä ennen hallussaan piti Brasilian Ronaldo.

Saksa juhlistamassa maailmanmestaruuttaan vuoden 2014 finaalissa

Toisella puoliajalla, Andre Schürrle teki kaksi maalia lisää ja näin Saksa johti ottelua jo 7–0, joka oli suurin johto Brasiliaa vastaan yhdessä pelissä. Brasilian ainoan maalin viimeisteli Oscar 90. peliminuutilla. Ottelu oli Brasilialle suurin tappio maailmanmestaruuskilpailuiden historiassa.[11] Saksa teki ottelussa monta ennätystä voitollaan, mukaan lukien Klosen rikkoman ennätyksen, ensimmäinen joukkue joka on ollut mukana neljä vuotta peräkkäin välierissä, ensimmäinen joukkue joka teki seitsemän maalia maailmanmestaruuskilpailuiden pudotuspeleissä, ensimmäinen joukkue, joka teki viisi nopeinta peräkkäistä maalia maailmanmestaruuskilpailujen historiassa ja ensimmäinen joukkue, joka teki viisi maalia ensimmäisellä puoliajalla välierissä. Myös Saksan seitsemän maalia tekivät uuden ennätyksen Saksan tehdessä kaikkissa maailmanmestaruuskilpailuissa 223 maalia, jota ennen Brasilia oli tehnyt eniten maaleja 221 maalillaan.[12]

Finaali järjestettiin Maracanalla Rio de Janeirossa 13. heinäkuuta, jota mainostettiin maailman parhalla pelaajalla (Lionel Messi) vastaan maailman paras joukkue (Saksa).[13][14] Mario Götzen 113. peliminuutilla tekemä maali oli ottelun ainoa ja näin ollen Saksa voitti finaalissa Argentiinan. Saksasta tuli ensimmäinen eurooppalainen joukkue, joka voitti maailmanmestaruuskilpailut Amerikassa.[15]

Tulokset

Päivämäärä Pelipaikka Vastustaja Kilpailu Tulos Maalintekijät Yleisö
5. maaliskuuta 2014 Mercedes-Benz Arena, Stuttgart, Saksa  Chile Ystävyysottelu 1–0 Mario Götze 54,449
13. toukokuuta 2014 Imtech Arena, Hampuri, Saksa  Puola Ystävyysottelu 0–0 37,569
1. kesäkuuta 2014 Borussia-Park, Mönchengladbach, Saksa  Kamerun Ystävyysottelu 2–2 Thomas Müller, Andre Schürrle 41,250
6. kesäkuuta 2014 Coface Arena, Mainz, Saksa  Armenia Ystävyysottelu 6–1 Andre Schürrle, Lukas Podolski, Benedikt Höwedes, Miroslav Klose, Mario Götze (2) 27,000
16. kesäkuuta 2014 Arena Fonte Nova, Salvador, Brasilia  Portugali Maailmanmestaruuskilpailut 2014 4–0 Thomas Müller (3), Mats Hummels 51,081
21. kesäkuuta 2014 Estádio Castelão, Fortaleza, Brasilia  Ghana Maailmanmestaruuskilpailut 2014 2–2 Mario Götze, Miroslav Klose 59,621
26. kesäkuuta 2014 Arena Pernambuco, Recife, Brasilia  Yhdysvallat Maailmanmestaruuskilpailut 2014 0–1 Thomas Müller 41,876
30. kesäkuuta 2014 Estádio Beira-Rio, Porto Alegre, Brasilia  Algeria Maailmanmestaruuskilpailut 2014 2–1 (ja) Andre Schürrle, Mesut Özil 43,063
4. heinäkuuta 2014 Maracanã, Rio de Janeiro, Brasilia  Ranska Maailmanmestaruuskilpailut 2014 0–1 Mats Hummels 74,240
8. heinäkuuta 2014 Estádio Mineirão, Belo Horizonte, Brasilia  Brasilia Maailmanmestaruuskilpailut 2014 1–7 Thomas Müller, Miroslav Klose, Toni Kroos (2), Sami Khedira, Andre Schürrle (2) 58,141
13. heinäkuuta 2014 Maracanã, Rio de Janeiro, Brasilia  Argentiina Maailmanmestaruuskilpailut 2014 1–0 (ja) Mario Götze 74,738
3. syyskuuta 2014 Esprit-arena, Düsseldorf, Saksa  Argentiina Ystävyysottelu 2–4 Andre Schürrle, Mario Götze 51,132
7. syyskuuta 2014 Signal Iduna Park, Dortmund, Saksa  Skotlanti Euroopan-mestaruuskilpailuiden 2016 karsinnat 2–1 Thomas Müller (2) 60,209
11. lokakuuta 2014 Varsovan kansallisstadion, Varsova, Puola  Puola Euroopan-mestaruuskilpailuiden 2016 karsinnat 2–0
14. lokakuuta 2014 Veltins-Arena, Gelsenkirchen, Saksa  Irlanti Euroopan-mestaruuskilpailuiden 2016 karsinnat 1–1 Toni Kroos 52,000
14. marraskuuta 2014 Grundig Stadion, Nürnberg, Saksa  Gibraltar Euroopan-mestaruuskilpailuiden 2016 karsinnat 4–0 Thomas Müller (2), Mario Götze, Yogan Santos (om.)
18. marraskuuta 2014 Balaídos, Vigo, Espanja  Espanja Ystävyysottelu 0–1 Toni Kroos
  Voitto
  Tasapeli
  Häviö

Sijoitukset arvokilpailuissa

Maailmanmestaruuskilpailut

     Mestari       Hopeaa       Pronssia       Neljäs sija  

Maailmanmestaruuskilpailut Maailmanmestaruuskilpailuiden karsinnat
Vuosi Kierros Sija O V T* H TM PM O V T H TM PM
Uruguay 1930 Ei osallistunut
Italia 1934 Pronssia 3. 4 3 0 1 11 8 1 1 0 0 9 1
Ranska 1938 1. kierros 10. 2 0 1 1 3 5 3 3 0 0 11 1
Brasilia 1950 Osallistuminen kiellettiin
Sveitsi 1954 Mestari 1. 6 5 0 1 25 14 4 3 1 0 12 3
Ruotsi 1958 Neljäs sija 4. 6 2 2 2 12 14 Ei osallistunut mestaruuden vuoksi
Chile 1962 Puolivälierät 7. 4 2 1 1 4 2 4 4 0 0 11 5
Englanti 1966 Hopeaa 2. 6 4 1 1 15 6 4 3 1 0 14 2
Meksiko 1970 Pronssia 3. 6 5 0 1 17 10 6 5 1 0 20 3
Länsi-Saksa 1974 Mestari 1. 7 6 0 1 13 4 Valittu isäntämaaksi
Argentiina 1978 2. lohkovaihe 6. 6 1 4 1 10 5 Ei osallistunut mestaruuden vuoksi
Espanja 1982 Hopeaa 2. 7 3 2 2 12 10 8 8 0 0 33 3
Meksiko 1986 Hopeaa 2. 7 3 2 2 8 7 8 5 2 1 22 9
Italia 1990 Mestari 1. 7 5 2 0 15 5 6 3 3 0 13 3
Yhdysvallat 1994 Puolivälierät 5. 5 3 1 1 9 7 Ei osallistunut mestaruuden vuoksi
Ranska 1998 Puolivälierät 7. 5 3 1 1 8 6 10 6 4 0 23 9
Etelä-Korea|Japani 2002 Hopeaa 2. 7 5 1 1 14 3 10 6 3 1 19 12
Saksa 2006 Pronssia 3. 7 5 1 1 14 6 Valittu isäntämaaksi
Etelä-Afrikka 2010 Pronssia 3. 7 5 0 2 16 5 10 8 2 0 26 5
Brasilia 2014 Mestari 1. 7 6 1 0 18 4 10 9 1 0 36 10
Venäjä 2018 Päätetään myöhemmin
Qatar 2022
Yhteensä 18/20 106 66 20 20 224 121 84 64 18 2 249 66
*Tasapelit ratkaistiin rangaistuspotkukilpailulla.
**Kultainen taustaväri tarkoittaa joukkueen voittaneen kyseisen turnauksen.
***Punainen taustaväri tarkoittaa joukkueen olleen isäntämaana kyseisessä turnauksessa.

Maanosaliittojen cup

Maanosaliittojen cup
Saudi-Arabia 1992 Ei selviytynyt karsinnoista
Saudi-Arabia 1995
Saudi-Arabia 1997 Ei osallistunut
Meksiko 1999 Lohkovaihe 5. 3 1 0 2 2 6
Etelä-KoreaJapani 2001 Ei selviytynyt karsinnoista
Ranska 2003 Ei osallistunut
Saksa 2005 Pronssia 3. 5 3 1 1 15 11
Etelä-Afrikka 2009 Ei selviytynyt karsinnoista
Brasilia 2013
Venäjä 2017 Päätetään myöhemmin
Qatar 2021
Yhteensä 2/9 8 4 1 3 17 17


Euroopanmestaruuskilpailut

Euroopan-mestaruuskilpailut Euroopan-mestaruuskilpailuiden karsinnat
Vuosi Kierros Sija O V T H TM PM O V T H TM PM
Ranska 1960 Ei osallistunut
Espanja 1964
Italia 1968 Ei selviytynyt karsinnoista 4 2 1 1 9 2
Belgia 1972 Mestari 1. 2 2 0 0 5 1 8 5 3 0 13 3
Jugoslavia 1976 Hopeaa 2. 2 1 1 0 6 4 8 4 4 0 17 5
Italia 1980 Mestari 1. 4 3 1 0 6 3 6 4 2 0 17 1
Ranska 1984 Lohkovaihe 5. 3 1 1 1 2 2 8 5 1 2 15 5
Länsi-Saksa 1988 Välierät 3. 4 2 1 1 6 3 Valittu isäntämaaksi
Ruotsi 1992 Hopeaa 2. 5 2 1 2 7 8 6 5 0 1 13 4
Englanti 1996 Kultaa 1. 6 4 2 0 10 3 10 8 1 1 27 10
BelgiaAlankomaat 2000 Lohkovaihe 14. 3 0 1 2 1 5 8 6 1 1 20 4
Portugali 2004 Lohkovaihe 12. 3 0 2 1 2 3 8 5 3 0 13 4
Itävalta Sveitsi 2008 Hopeaa 2. 6 4 0 2 10 7 12 8 3 1 35 7
PuolaUkraina 2012 Välierät 3. 5 4 0 1 10 6 10 10 0 0 34 7
Ranska 2016 Päätetään myöhemmin 2 1 0 1 2 3
Euroopan unioni 2020
Yhteensä 11/14 43 23 10 10 65 45 90 63 19 8 215 55

Palkinnot

Maailmanmestaruuskilpailut
Euroopan-mestaruuskilpailut
Maanosaliittojen cup
US Cup
Kesäolympialaiset
Kilpailu Yhteensä
Maailmanmestaruuskilpailut 4 4 4 12
Euroopanmestaruuskilpailut 3 3 2 8
Maanosaliittojen cup 0 0 1 1
Kesäolympialaiset 1 1 3 5
Yhteensä 9 8 10 27

Henkilöstö

Nykyinen henkilöstö

Löw ja Flick vuonna 2006
Tehtävä Nimi
Päävalmentaja Saksa Joachim Löw
Apuvalmentaja Saksa Thomas Schneider
Maalivahtivalmentaja Saksa Andreas Köpke
Kuntovalmentaja Yhdysvallat Shad Forsythe
Saksa Yann-Benjamin Kugel
Henkinen valmentaja Saksa Dr. Hans-Dieter Hermann
Joukkueenjohtaja Saksa Oliver Bierhoff
Urheiluohjaaja Saksa Hans-Dieter Flick

Pelaajat

Nykyinen joukkue

 Tätä artikkelia tai sen osaa on pyydetty parannettavaksi, koska se ei täytä Wikipedian laatuvaatimuksia.
Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelia tai merkitsemällä ongelmat tarkemmin. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla.
Tarkennus: Vanhentunut

Seuraavat pelaajat on valittu ystävyysotteluun Australiaa vastaan 25. maaliskuuta 2014 ja Euroopan-mestaruuskilpailuiden 2016 karsintaan Georgiaa vastaan 29. maaliskuuta 2015.
Ottelut ja maalit on päivitetty 29. maaliskuuta 2014 Georgiaa vastaan pelatun ottelun jälkeen.

# Pel. Pelaaja Syntymäaika (ikä) Ottelut Maalit Joukkue
1 1M Manuel Neuer 27. maaliskuuta 1986 (ikä 38) 58 0 Saksa Bayern München
12 1M Ron-Robert Zieler 12. helmikuuta 1989 (ikä 35) 5 0 Saksa Hannover 96
22 1M Roman Weidenfeller 6. elokuuta 1980 (ikä 43) 4 0 Saksa Borussia Dortmund
2 2P Shkodran Mustafi 17. huhtikuuta 1992 (ikä 32) 7 0 Espanja Valencia
3 2P Jonas Hector 27. toukokuuta 1990 (ikä 33) 3 0 Saksa 1. FC Köln
4 2P Benedikt Höwedes 29. helmikuuta 1988 (ikä 36) 32 2 Saksa Schalke 04
5 2P Mats Hummels 16. joulukuuta 1988 (ikä 35) 39 4 Saksa Borussia Dortmund
14 2P Holger Badstuber 13. maaliskuuta 1989 (ikä 35) 31 1 Saksa Bayern München
15 2P Sebastian Rudy 28. helmikuuta 1990 (ikä 34) 7 0 Saksa 1899 Hoffenheim
17 2P Jérôme Boateng 3. syyskuuta 1988 (ikä 35) 51 0 Saksa Bayern München
6 3KK Sami Khedira 4. huhtikuuta 1987 (ikä 37) 54 5 Italia Juventus
7 3KK Bastian Schweinsteiger 1. elokuuta 1984 (ikä 39) 109 23 Englanti Manchester United
8 3KK Mesut Özil 15. lokakuuta 1988 (ikä 35) 64 18 Englanti Arsenal
9 3KK André Schürrle 6. marraskuuta 1990 (ikä 33) 44 17 Saksa VfL Wolfsburg
10 3KK Lukas Podolski 4. kesäkuuta 1985 (ikä 38) 123 48 Italia Internazionale
11 3KK Marco Reus 31. toukokuuta 1989 (ikä 34) 25 9 Saksa Borussia Dortmund
13 3KK Thomas Müller 13. syyskuuta 1989 (ikä 34) 63 27 Saksa Bayern München
16 3KK Karim Bellarabi 8. huhtikuuta 1990 (ikä 34) 5 0 Saksa Bayer Leverkusen
18 3KK Toni Kroos 4. tammikuuta 1990 (ikä 34) 58 9 Espanja Real Madrid
20 3KK Christoph Kramer 19. helmikuuta 1991 (ikä 33) 9 0 Saksa Borussia Mönchengladbach
21 3KK İlkay Gündoğan 24. lokakuuta 1990 (ikä 33) 9 2 Saksa Borussia Dortmund
19 4H Mario Götze 3. kesäkuuta 1992 (ikä 31) 43 13 Saksa Bayern München
23 4H Max Kruse 19. maaliskuuta 1988 (ikä 36) 11 1 Saksa Borussia Mönchengladbach

Edelliset kokoonpanot

Jalkapallon maailmanmestaruuskilpailujen kokoonpanot
Jalkapallon Euroopan-mestaruuskilpailujen kokoonpanot
Maanosaliittojen cupin kokoonpanot

Eniten maaotteluita

Alla on lista 10 pelaajasta, jotka ovat pelanneet eniten otteluita Saksan maajoukkueessa. Pelaajia, jotka ovat pelanneet Itä-Saksan maajoukkueessa (Streich, 102 ottelua), ei ole mainittu tässä luettelossa.
Lihavoidut pelaajat pelaavat edelleen kokoonpanossa.
Tilastot on päivitetty 10. huhtikuuta 2014.

Lothar Matthäus on eniten otteluita pelannut pelaaja maajoukkuehistoriassa 150 ottelullaan.
# Pelaaja Aika Ottelut Maalit
1 Lothar Matthäus 1980–2000 150 23
2 Miroslav Klose 2001–2014 137 71
3 Lukas Podolski 2004–0000 123 48
4 Philipp Lahm 2004–2014 113 5
5 Bastian Schweinsteiger 2004–0000 109 23
6 Jürgen Klinsmann 1987–1998 108 47
7 Jürgen Kohler 1986–1998 105 2
8 Per Mertesacker 2004–2014 104 4
9 Franz Beckenbauer 1965–1977 103 14
10 Thomas Häßler 1988–2000 101 11

Eniten maaleja

Alla on lista 10 pelaajasta, jotka ovat tehneet eniten maaleja Saksan maajoukkueessa. Pelaajia, jotka ovat tehneet maaleja Itä-Saksan maajoukkueessa (Streich, 55 maalia, Kirsten, 34 maalia), ei ole mainittu tässä luettelossa.
Lihavoidut pelaajat pelaavat edelleen kokoonpanossa.
Tilastot on päivitetty 10. huhtikuuta 2014.

Miroslav Klose on eniten maaleja tehnyt pelaaja maajoukkuehistoriassa 71 maalilla.
# Pelaaja Aika Maalit Ottelut Keskiarvo
1 Miroslav Klose 2001–2014 71 137 0.51
2 Gerd Müller 1966–1974 68 62 1.13
3 Lukas Podolski 2004–2014 48 123 0.39
Rudi Völler 1982–1994 47 90 0.52
Jürgen Klinsmann 1987–1998 47 108 0.44
6 Karl-Heinz Rummenigge 1976–1986 45 95 0.48
7 Uwe Seeler 1954–1970 43 72 0.60
8 Michael Ballack 1999–2010 42 98 0.43
9 Oliver Bierhoff 1996–2002 37 70 0.53
10 Fritz Walter 1940–1958 33 61 0.54

Muita viime aikoina maajoukkueessa esiintyneitä pelaajia

Päävalmentajat

Nimi Aika Ottelut Voitot Tasapelit Häviöt Voitto% Saavutukset
Otto Nerz 1926–1936 70 42 10 18 60.00 Kolmas sijoitus Maailmanmestaruuskilpailuissa 1934
Sepp Herberger 1936–1942
1950–1964 		167 94 27 46 56.29 Voittaja Maailmanmestaruuskilpailuissa 1954, Neljäs sija Maailmamesntaruuskilpailuissa 1958
Helmut Schön 1964–1978 139 87 31 21 62.59 Toinen sija Maailmanmestaruuskilpailuissa 1966, Kolmas sijoitus Maailmanmestaruuskilpailuissa 1970, Winner of Euroopan-mestaruuskilpailuissa 1972, Voittaja Maailmanmestaruuskilpailuissa 1974, Toinen sija Euroopan-mestaruuskilpailuissa 1976
Jupp Derwall 1978–1984 67 44 12 11 65.67 Voittaja Euroopan-mestaruuskilpailuissa 1980, Toinen sija Maailmanmestaruuskilpailuissa 1982
Franz Beckenbauer 1984–1990 66 34 20 12 51.52 Toinen sija Maailmanmestaruuskilpailuissa 1986, Voittaja Maailmanmestaruuskilpailuissa 1990
Berti Vogts 1990–1998 102 66 24 12 64.71 Toinen sija Euroopan-mestaruuskilpailuissa 1992, Voittaja Euroopan-mestaruuskilpailuissa 1996
Erich Ribbeck 1998–2000 24 10 6 8 41.67
Rudi Völler 2000–2004 53 29 11 13 54.72 Toinen sija Maailmanmestaruuskilpailuissa 2002
Jürgen Klinsmann 2004–2006 34 20 8 6 58.82 Kolmas sija Maanosaliittojen cupissa 2005, Kolmas sija Maailmanmestaruuskilpailuissa 2006
Joachim Löw 2006–2020 102 70 17 15 68.63 Toinen sija Euroopan-mestaruuskilpailuissa 2008, Kolmas sija Maailmanmestaruuskilpailuissa 2010,Voittaja Maailmanmestaruuskilpailuissa 2014
Yhteensä 882 512 178 192 59.42

Entisiä pelaajia

Nimi Vuodet O M Saavutuksia
Klaus Allofs 1978–1988 56 17 EM-kulta 1980
Klaus Augenthaler 1983–1990 27 0 MM-kulta 1990
Markus Babbel 1995–2000 51 1 EM-kulta 1996
Franz Beckenbauer 1965–1977 103 14 EM-kulta 1972, MM-kulta 1974
Uwe Bein 1989–1993 17 3 MM-kulta 1990
Thomas Berthold 1985–1994 62 1 MM-kulta 1990
Oliver Bierhoff 1996–2002 70 36 EM-kulta 1996
Fredi Bobic 1994–2004 37 10 EM-kulta 1996
Marco Bode 1995–2002 40 9 EM-kulta 1996
Rainer Bonhof 1972–1981 53 9 EM-kulta 1972 ja 1980, MM-kulta 1974
Andreas Brehme 1984–1994 86 8 MM-kulta 1990
Paul Breitner 1971–1982 48 10 EM-kulta 1972, MM-kulta 1974
Hans-Peter Briegel 1979–1986 72 4 EM-kulta 1980
Guido Buchwald 1984–1994 76 4 MM-kulta 1990
Edmund Conen 1934–1941 28 27 MM-pronssi 1934
Bernhard Cullmann 1973–1980 40 6 MM-kulta 1974, EM-kulta 1980
Bernard Dietz 1974–1981 53 0 EM-kulta 1980
Dieter Eilts 1993–1997 31 0 EM-kulta 1996
Horst Eckel 1952–1958 32 0 MM-kulta 1954
Herbert Erhardt 1953–1962 50 1 MM-kulta 1954
Klaus Fischer 1977–1982 45 32 MM-hopea 1982
Heinz Flohe 1970–1978 39 8 MM-kulta 1974
Bernd Förster 1979–1984 33 0 EM-kulta 1980
Karl-Heinz Förster 1978–1986 81 2 EM-kulta 1980
Steffen Freund 1995–1998 21 0 EM-kulta 1996
Jürgen Grabowski 1966–1974 44 5 EM-kulta 1972, MM-kulta 1974
Helmut Haller 1958–1970 33 13 MM-hopea 1966
Thomas Häßler 1988–2000 101 11 MM-kulta 1990, EM-kulta 1996
Thomas Helmer 1990–1998 68 5 EM-kulta 1996
Jupp Heynckes 1967–1976 39 14 EM-kulta 1972, MM-kulta 1974
Uli Hoeneß 1972–1976 35 5 EM-kulta 1972, MM-kulta 1974
Karl Hohmann 1930–1937 26 20 MM-pronssi 1934
Bernd Hölzenbein 1973–1978 40 5 MM-kulta 1974
Horst-Dieter Höttges 1965–1974 66 1 EM-kulta 1972, MM-kulta 1974
Horst Hrubesch 1980–1982 21 6 EM-kulta 1980
Bodo Illgner 1987–1994 54 0 MM-kulta 1990
Paul Janes 1932–1942 71 7 MM-pronssi 1934
Jens Jeremies 1997–2004 55 1 MM-hopea 2002
Oliver Kahn 1995–2006 86 0 EM-kulta 1996, MM-kulta 2006
Manfred Kaltz 1975–1983 69 8 EM-kulta 1980
Jürgen Klinsmann 1987–1998 108 47 MM-kulta 1990, EM-kulta 1996
Bernhard Klodt 1950–1959 19 3 MM-kulta 1954
Stanislaus Kobierski 1931–1934 26 9 MM-pronssi 1934
Jürgen Kohler 1986–1998 105 2 MM-kulta 1990, EM-kulta 1996
Werner Kohlmeyer 1951–1955 22 0 MM-kulta 1954
Andreas Köpke 1990–1998 59 0 MM-kulta 1990, EM-kulta 1996
 
Nimi Vuodet O M Saavutuksia
Erwin Kremers 1972–1974 15 3 EM-kulta 1972
Stefan Kuntz 1993–1997 25 6 EM-kulta 1996
Jens Lehmann 1998–2008 61 0 MM-hopea 2002, EM-hopea 2008
Ernst Lehner 1933–1942 65 31 MM-pronssi 1934
Werner Liebrich 1951–1956 16 0 MM-kulta 1954
Pierre Littbarski 1981–1990 73 18 MM-kulta 1990
Felix Magath 1977–1986 43 3 EM-kulta 1980
Karl Mai 1953–1959 21 1 MM-kulta 1954
Sepp Maier 1966–1979 95 0 EM-kulta 1972, MM-kulta 1974
Lothar Matthäus 1980–2000 150 23 EM-kulta 1980, MM-kulta 1990
Andreas Möller 1988–1999 85 29 MM-kulta 1990, EM-kulta 1996
Max Morlock 1950–1958 26 21 MM-kulta 1954
Gerd Müller 1966–1974 62 68 EM-kulta 1972, MM-kulta 1974
Hansi Müller 1978–1983 42 5 EM-kulta 1980
Günter Netzer 1965–1975 37 6 EM-kulta 1972, MM-kulta 1974
Wolfgang Overath 1963–1974 81 17 MM-kulta 1974
Hans Pflügler 1987–1990 11 0 MM-kulta 1990
Jupp Posipal 1951–1956 32 1 MM-kulta 1954
Helmut Rahn 1951–1960 40 21 MM-kulta 1954
Karl-Heinz Riedle 1988–1994 42 16 MM-kulta 1990
Stefan Reuter 1987–1998 69 2 MM-kulta 1990
EM-kulta 1996
Karl-Heinz Rummenigge 1976–1986 95 45 EM-kulta 1980
Hans Schäfer 1952–1962 39 15 MM-kulta 1954
Karl-Heinz Schnellinger 1958–1971 47 1 MM-hopea 1966
Mehmet Scholl 1995–2002 36 8 EM-kulta 1996
Harald Schumacher 1979–1986 76 0 EM-kulta 1980
Willi Schulz 1959–1970 66 0 MM-hopea 1966
Bernd Schuster 1979–1984 21 4 EM-kulta 1980
Georg Schwarzenbeck 1971–1978 44 0 EM-kulta 1972, MM-kulta 1974
Uwe Seeler 1958–1970 72 43 MM-hopea 1966
Uli Stielike 1975–1984 42 3 EM-kulta 1980
Thomas Strunz 1990–1999 41 1 EM-kulta 1996
Fritz Szepan 1929–1939 34 8 MM-pronssi 1934
Olaf Thon 1984–1998 52 3 MM-kulta 1990
Hans Tilkowski 1957–1967 39 0 MM-hopea 1966
Toni Turek 1950–1954 20 0 MM-kulta 1954
Rudi Völler 1982–1994 90 47 MM-kulta 1990
Berti Vogts 1967–1978 96 1 EM-kulta 1972, MM-kulta 1974
Fritz Walter 1940–1958 61 33 MM-kulta 1954
Ottmar Walter 1950–1956 21 10 MM-kulta 1954
Wolfgang Weber 1964–1974 53 2 MM-hopea 1966
Herbert Wimmer 1968–1976 36 4 MM-kulta 1974
Christian Wörns 1992–2005 66 0 EM-hopea 1992
Christian Ziege 1993–2004 72 9 EM-kulta 1996

Vaikutus kulttuuriin

Saksan maajoukkueen kannattajia Bochumissa vuonna 2006.

Toisen maailmansodan jälkeen kansallismielisyyden osoittaminen ei ole ollut yleisesti hyväksyttyä Saksassa. Saksan sodanjälkeisen maajoukkueen vihreä vieraspeliasu vaihdettiin syksyllä 2004 alkuperäiseen punaiseen ja Saksassa vuonna 2006 järjestetyt jalkapallon maailmanmestaruuskilpailut toivat muutoksen. Ensimmäistä kertaa ennennäkemätön määrä saksalaisia kannatti joukkuettaan pitäen Saksan lippuja näkyvästi esillä esimerkiksi autoissa ja ikkunoissa.[16] Vuoden 2008 Euroopan-mestaruuskilpailujen aikana liput olivat jälleen esillä.

Lähteet

  1. ↑ FIFA Men's Ranking FIFA.com. 26.10.2023. Fédération Internationale de Football Association (FIFA). Viitattu 21.11.2023. (englanniksi)
  2. ↑ http://ccahill.hubpages.com/hub/Euro-2012-Average-Age-Of-The-Squads
  3. ↑ http://www.worldfootball.net/spielbericht/em-2012-in-polen-ukraine-gruppe-b-deutschland-portugal/
  4. ↑ http://www.worldfootball.net/spielbericht/em-2012-in-polen-ukraine-gruppe-b-niederlande-deutschland/
  5. ↑ http://www.worldfootball.net/spielbericht/em-2012-in-polen-ukraine-gruppe-b-daenemark-deutschland/
  6. ↑ http://www.worldfootball.net/spielbericht/em-2012-in-polen-ukraine-viertelfinale-deutschland-griechenland/
  7. ↑ http://www.worldfootball.net/spielbericht/em-2012-in-polen-ukraine-halbfinale-deutschland-italien/
  8. ↑ Portugal’s Cristiano Ronaldo outshone by Germany’s Thomas Müller The Guardian. Viitattu 19.6.2015.
  9. ↑ Why Germany’s team ethic could be too much for even Cristiano Ronaldo The Guardian. Viitattu 19.6.2015.
  10. ↑ France 0–1 Germany – watch again – BBC Sport BBC. Viitattu 19.6.2015.
  11. ↑ Brazil 1–7 Germany: Match replay (UK only) – BBC Sport BBC. Viitattu 19.6.2015.
  12. ↑ The Mineirazo in numbers Viitattu 19.6.2015.
  13. ↑ Why Mueller is the World Cup superstar Messi only dreams of being Yahoo! Viitattu 19.6.2015.
  14. ↑ The World Cup Final: The Best Team vs. the Best Player The Wall Street Journal. Viitattu 19.6.2015.
  15. ↑ Deutsche Welle Viitattu 19.6.2015.
  16. ↑ Bernstein, Richard: In World Cup Surprise, Flags Fly With German Pride The New York Times. Viitattu 29.9.2008. (englanniksi)

Aiheesta muualla

Jalkapallon maailmanmestarit
1930  Uruguay 1934  Italia 1938  Italia 1950  Uruguay 1954  Saksa 1958  Brasilia 1962  Brasilia 1966  Englanti 1970  Brasilia 1974  Saksa
1978  Argentiina 1982  Italia 1986  Argentiina 1990  Saksa 1994  Brasilia 1998  Ranska 2002  Brasilia 2006  Italia 2010  Espanja 2014  Saksa
2018  Ranska 2022  Argentiina
Jalkapallon Euroopan-mestarit
1960  Neuvostoliitto 1964  Espanja 1968  Italia 1972  Saksa 1976  Tšekkoslovakia 1980  Saksa 1984  Ranska 1988  Alankomaat
1992  Tanska 1996  Saksa 2000  Ranska 2004  Kreikka 2008  Espanja 2012  Espanja 2016  Portugali 2020  Italia


 

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Saksan_jalkapallomaajoukkue&oldid=17361261”