Ero sivun ”Autoritarismi” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Selaa historiaa interaktiivisesti
[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
← Vanhempi muutosUudempi muutos →
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
VisuaalinenWikiteksti
Rivi 42: Rivi 42:
* {{Syyria}} [[Hafez Al-Assad|Hafez]] ja [[Bashar al-Assad]]i alaisuudessa vuodesta 1970 vuodesta <ref>{{Cite book|last1=Heydemann|first1=Steven |last2=Leenders|first2=Reinoud |title=Middle East Authoritarianisms: Governance, Contestation, and Regime Resilience in Syria and Iran |publisher=Stanford University Press |year=2013 |isbn=978-0804793339 |page=13}}</ref>
* {{Syyria}} [[Hafez Al-Assad|Hafez]] ja [[Bashar al-Assad]]i alaisuudessa vuodesta 1970 vuodesta <ref>{{Cite book|last1=Heydemann|first1=Steven |last2=Leenders|first2=Reinoud |title=Middle East Authoritarianisms: Governance, Contestation, and Regime Resilience in Syria and Iran |publisher=Stanford University Press |year=2013 |isbn=978-0804793339 |page=13}}</ref>
* {{Thaimaa}} kenraali [[Prayut Chan-o-cha]] alaisuudessa vuodesta 2014<ref>{{Cite book|title=Cultural Rights as Collective Rights: An International Law Perspective|last=Jakubowski|first=Andrzej|publisher=Brill – Nijhoff|year=2016|isbn=978-9004312012|location=|page=196|quote=|via=}}</ref>
* {{Thaimaa}} kenraali [[Prayut Chan-o-cha]] alaisuudessa vuodesta 2014<ref>{{Cite book|title=Cultural Rights as Collective Rights: An International Law Perspective|last=Jakubowski|first=Andrzej|publisher=Brill – Nijhoff|year=2016|isbn=978-9004312012|location=|page=196|quote=|via=}}</ref>
* {{Turkki}} [[Recep Tayyip Erdogan]]in alaisuudessa vuodesta 2003 <ref>Berk Esena & Sebnem Gumuscub, [http://www.tandfonline.com/doi/abs/10.1080/01436597.2015.1135732?journalCode=ctwq20 Rising competitive authoritarianism in Turkey], ''[[Third World Quarterly]]'' (February 19, 2016). {{doi|10.1080/01436597.2015.1135732}}; Ramazan Kılınç, [https://www.opendemocracy.net/ramazan-k-l-n/turkey-from-conservative-democracy-to-popular-authoritarianism Turkey: from conservative democracy to popular authoritarianism], [[openDemocracy]] (December 5, 2015).</ref>
* {{Turkki}} [[Recep Tayyip Erdogan]]in alaisuudessa vuodesta 2003 <ref>Berk Esena & Sebnem Gumuscub, [http://www.tandfonline.com/doi/abs/10.1080/01436597.2015.1135732?journalCode=ctwq20 Rising competitive authoritarianism in Turkey], ''Third World Quarterly'' (February 19, 2016). {{doi|10.1080/01436597.2015.1135732}}; Ramazan Kılınç, [https://www.opendemocracy.net/ramazan-k-l-n/turkey-from-conservative-democracy-to-popular-authoritarianism Turkey: from conservative democracy to popular authoritarianism], openDemocracy (December 5, 2015).</ref>
* {{Turkmenistan}} [[Saparmurat Nijazov]]in (valtakausi 1991–2006) ja [[Gurbanguly Berdimuhamedow]]in alaisuudessa vuodesta 2006 vuodesta <ref>{{cite web|url=https://www.hrw.org/europe/central-asia/turkmenistan|title=Turkmenistan|work=hrw.org|accessdate=4. syyskuuta 2016}}</ref>
* {{Turkmenistan}} [[Saparmurat Nijazov]]in (valtakausi 1991–2006) ja [[Gurbanguly Berdimuhamedow]]in alaisuudessa vuodesta 2006 vuodesta <ref>{{cite web|url=https://www.hrw.org/europe/central-asia/turkmenistan|title=Turkmenistan|work=hrw.org|accessdate=4. syyskuuta 2016}}</ref>
* {{UAE}} vuodesta 1972 <ref>{{cite web|url=https://newint.org/blog/2015/09/07/uae-human-rights|title=The dark side of the United Arab Emirates|date=7. syyskuuta 2015|website=newint.org|accessdate=22.lokakuuta 2017}}</ref><ref>{{cite web|url=http://www.bbc.com/news/world-middle-east-14703998|title=United Arab Emirates profile|date=29.elokuuta 2017|publisher=|accessdate=22. lokakuuta 2017|via=www.bbc.com}}</ref>
* {{UAE}} vuodesta 1972 <ref>{{cite web|url=https://newint.org/blog/2015/09/07/uae-human-rights|title=The dark side of the United Arab Emirates|date=7. syyskuuta 2015|website=newint.org|accessdate=22.lokakuuta 2017}}</ref><ref>{{cite web|url=http://www.bbc.com/news/world-middle-east-14703998|title=United Arab Emirates profile|date=29.elokuuta 2017|publisher=|accessdate=22. lokakuuta 2017|via=www.bbc.com}}</ref>
* {{Uzbekistan}} [[Islom Karimov]]in ( valtakausi 1989–2016)<ref>Neil J. Melvin, ''Uzbekistan: Transition to Authoritarianism on the Silk Road'' (Harwood Academic, 2000), pp. 28–30.</ref><ref>[[Shahram Akbarzadeh]], "Post-Soviet Central Asia: The Limits of Islam" in ''Constitutionalism in Islamic Countries: Between Upheaval and Continuity'' (Oxford University Press, 2012: eds. Rainer Grote & Tilmann J. Röder), p. 428.</ref> ja [[Shavkat Mirziyoyev]]in alaisuudessa vuodesta 2016-)<ref>https://www.economist.com/news/asia/21732574-new-president-less-brutal-his-predecessor-no-democrat-uzbek-spring-has-sprung</ref>
* {{Uzbekistan}} [[Islom Karimov]]in ( valtakausi 1989–2016)<ref>Neil J. Melvin, ''Uzbekistan: Transition to Authoritarianism on the Silk Road'' (Harwood Academic, 2000), pp. 28–30.</ref><ref>[Shahram Akbarzadeh, "Post-Soviet Central Asia: The Limits of Islam" in ''Constitutionalism in Islamic Countries: Between Upheaval and Continuity'' (Oxford University Press, 2012: eds. Rainer Grote & Tilmann J. Röder), p. 428.</ref> ja [[Shavkat Mirziyoyev]]in alaisuudessa vuodesta 2016-)<ref>https://www.economist.com/news/asia/21732574-new-president-less-brutal-his-predecessor-no-democrat-uzbek-spring-has-sprung</ref>
* {{Venezuela}} [[Hugo Chávez]]in ja [[Nicolás Maduro]]n alaisuudessa vuodesta 1999 vuodesta <ref>Human Rights Watch, [https://www.hrw.org/news/2013/03/05/venezuela-chavez-s-authoritarian-legacy Venezuela: Chávez’s Authoritarian Legacy: Dramatic Concentration of Power and Open Disregard for Basic Human Rights], March 5, 2013; Kurt Weyland, [http://www.journalofdemocracy.org/sites/default/files/Weyland-24-3.pdf Latin America's Authoritarian Drift: The Threat from the Populist Left], ''Journal of Democracy'', Vol. 24, No. 3 (July 2013), pp. 18–32.</ref>
* {{Venezuela}} [[Hugo Chávez]]in ja [[Nicolás Maduro]]n alaisuudessa vuodesta 1999 vuodesta <ref>Human Rights Watch, [https://www.hrw.org/news/2013/03/05/venezuela-chavez-s-authoritarian-legacy Venezuela: Chávez’s Authoritarian Legacy: Dramatic Concentration of Power and Open Disregard for Basic Human Rights], March 5, 2013; Kurt Weyland, [http://www.journalofdemocracy.org/sites/default/files/Weyland-24-3.pdf Latin America's Authoritarian Drift: The Threat from the Populist Left], ''Journal of Democracy'', Vol. 24, No. 3 (July 2013), pp. 18–32.</ref>
* {{Vietnam}} Vietnamin kommunistisen puolueen valtakausi vuodesta 1976<ref>Thomas Fuller, [https://www.nytimes.com/2013/04/24/world/asia/vietnam-clings-to-one-party-rule-as-dissent-rises-sharply.html?pagewanted=all In Hard Times, Open Dissent and Repression Rise in Vietnam] (April 23, 2013), ''New York Times''</ref>
* {{Vietnam}} Vietnamin kommunistisen puolueen valtakausi vuodesta 1976<ref>Thomas Fuller, [https://www.nytimes.com/2013/04/24/world/asia/vietnam-clings-to-one-party-rule-as-dissent-rises-sharply.html?pagewanted=all In Hard Times, Open Dissent and Repression Rise in Vietnam] (April 23, 2013), ''New York Times''</ref>

Versio 7. helmikuuta 2018 kello 13.57

Hakusana ”autoritaarinen” ohjaa tänne. Se voi viitata myös autoritaariseen persoonallisuuteen.
  Autoritaariset valtiot
  Rajoitetusti demokraattiset valtiot
  Demokraattiset valtiot
Lähteet: Freedom House, Bertelsmann-säätiö, IDEA
Osa artikkelisarjaa
Valtiomuodot
Vallan lähde
Vallan ideologia
Vallan rakenne

Autoritarismi tarkoittaa enemmän tai vähemmän itsevaltaista hallintotapaa erotuksena demokraattisesta hallintomuodosta.[1]

Autoritaarista valtiota hallitsee keskitetysti yksi henkilö tai juntta vuodesta esimerkiksi sotilasdiktatuuri). Hallinto toimii yleensä ilman kansanedustusta, tai edustuksellisuus on tiukasti rajattu hallinnon kannattajiin. Hallinnon toimien ulkopuolista valvontaa ei ole järjestetty. Tyypillisesti autoritaarisen valtion johto on tietty eliittiryhmä, joka vallassa pysyäkseen käyttää painostusta.

Autoritaarisuutta pidetään politiikassa yleisesti liberaalin tai demokraattisen asennoitumisen vastakohtana. Toisaalta esimerkiksi Richard Sakwa on tuonut esiin termin ”demokraattinen autoritaarisuus” (engl. democratic authoritarianism) perustellen tätä sillä, että autoritaarisuus syntyy sekä sisällöstä että prosessista.[2]

Autoritaarisen ja totalitaarisen hallinnon eroja

Yhdysvalloissa määriteltiin autoritarismin ero totalitarismiin Kirkpatrickin doktriinia sovellettaessa. Jeane Kirkpatrickin kehittämän doktriini saneli Yhdysvaltain ulkopolitiikkaa 1980-luvun alusta. Teorian mukaan lännen kanssa yhteistyötä tekevät ei-demokraattiset valtiot olivat ”autoritaarisia”, kun taas Neuvostoblokki oli ”totalitaarinen”. Kirkpatrickin mukaan totalitaariset valtiot olivat kestävämpiä ja siksi vaarallisempia kuin autoritaariset. Esimerkkejä autoritaarisista valtioista ja järjestöistä olivat Ferdinand Marcosin Filippiinit, sekä Angolan UNITA- ja Nicaraguan Contra-sissiliikkeet. Joidenkin määritelmien mukaan autoritaarista ja totalitaarista hallintoa erottaa pääasiassa se, että siinä kun autoritaarisessa yhteiskunnassa valtaa pitää yksi henkilö tai ihmisryhmä, niin totalitaarisessa yhteiskunnassa vallassa on yksi poliittinen tai uskonnollinen ideologia.

Konstantin Pätsin Viro

Esimerkki autoritaarisesta hallinnosta voisi olla Viron Konstantin Pätsin hallinto vuosina 1934–1940. Päts julisti toimitusministeristön johdossa ollessaan maahan poikkeustilan, jonka jälkeen hän toimi autoritaarisena yksinvaltiaana ja kielsi poliittiset puolueet. Vaikka Pätsin aikana järjestäytynyt poliittinen vastustus oli kielletty, jonkinasteinen oppositiotoiminta sallittiin. Kansanedustuksellisia elimiä ei poistettu, mutta esimerkiksi parlamenttia ei kutsuttu koolle, ja muiden elimien vaaleissa ehdokasasettelu rajattiin hallituksen kannattajiin. Päts valitutti itsensä riigivanemiksi ja presidentiksi. Poliittisia vastustajia painostettiin monin tavoin, ja vangitsemiset olivat yleisiä. Vastustajia ei kuitenkaan teloitettu. Viron myöhempi presidentti Lennart Meri on kuvannut Pätsin hallintoa pehmeäksi diktatuuriksi.


Nykyiset esimerkit

Lähteet

  1. ↑ Roberts, Andrew: Authoritarian and authoritarianism Social Science Dictionary with a Durkheim bias. Viitattu 12.11.2014. (englanniksi)tarvitaan parempi lähde
  2. ↑ Sakwa, Richard: Problems of Democracy and Democratic Theory: The Case of Russia (Internet Archive) The Political Studies Association. Viitattu 12.11.2014. (englanniksi)
  3. ↑ Vincent, Rebecca. "When the music dies: Azerbaijan one year after Eurovision", 19. toukokuuta 2013. Luettu 10. kesäkuuta 2013. “Over the past several years, Azerbaijan has become increasingly authoritarian, as the authorities have used tactics such as harassment, intimidation, blackmail, attack and imprisonment to silence the regime’s critics, whether journalists, bloggers, human rights defenders, political activists or ordinary people taking to the streets in protest.” 
  4. ↑ Nebil Husayn, Authoritarianism in Bahrain: Motives, Methods and Challenges, AMSS 41st Annual Conference (September 29, 2012); Parliamentary Elections and Authoritarian Rule in Bahrain (January 13, 2011), Stanford University
  5. ↑ Rausing, Sigrid. "Belarus: inside Europe’s last dictatorship", The Guardian, 7. lokakuuta 2012. Luettu 7. elokuuta 2014. 
  6. ↑ "Belarus’s Lukashenko: "Better a dictator than gay"", 4. maaliskuuta 2012. “...German Foreign Minister's branding him 'Europe's last dictator'” 
  7. ↑ "Profile: Alexander Lukashenko", BBC News, BBC, 9. tammikuuta 2007. Luettu 7. elokuuta 2014. “'..an authoritarian ruling style is characteristic of me [Lukashenko]'” 
  8. ↑ Essential Background – Belarus Human Rights Watch. Viitattu 26. maaliskuuta 2006.
  9. ↑ Human rights by country – Belarus Amnesty International Report 2007. Amnesty International. Arkistoitu 12. joulukuuta 2007. Viitattu 22. joulukuuta 2007.
  10. ↑ Elisabeth Bumiller. "In Cambodia, Panetta Reaffirms Ties With Authoritarian Government", 16. marraskuuta 2012. 
  11. ↑ a b c Freedom House (2016). Freedom in the World 2016: Anxious Dictators, Wavering Democracies: Global Freedom Under Pressure. 
  12. ↑ "Amnesty International Report 2009: State of the World's Human Rights" Amnesty International.
  13. ↑ Ming Xia, China Rises Companion: Political Governance, New York Times. See also Cheng Li, The End of the CCP’s Resilient Authoritarianism? A Tripartite Assessment of Shifting Power in China (September 2012), The China Quarterly, Vol. 211; Perry Link and Joshua Kurlantzick, China's Modern Authoritarianism (May 25, 2009), Wall Street Journal; Ariana Eunjung Cha, China, Cuba, Other Authoritarian Regimes Censor News From Iran (June 27, 2009), Washington Post.
  14. ↑ Ariana Eunjung Cha, China, Cuba, Other Authoritarian Regimes Censor News From Iran (June 27, 2009), Washington Post; Shanthi Kalathil and Taylor Boas, Internet and State Control in Authoritarian Regimes: China, Cuba and the Counterrevolution (July 16, 2001), Carnegie Endowment for International Peace.
  15. ↑ Amr Adly, The Economics of Egypt’s Rising Authoritarian Order, Carnegie Middle East Center, June 18, 2014; Nathan J. Brown & Katie Bentivoglio, Egypt's Resurgent Authoritarianism: It's a Way of Life, Carnegie Endowment for International Peace, October 9, 2014; Roula Khalaf, Sisi’s Egypt: The march of the security state, Financial Times (December 19, 2016); Peter Hessler, Egypt's Failed Revolution, New Yorker, January 2, 2017.
  16. ↑ Mehrdad Kia, The Making of Modern Authoritarianism in Contemporary Iran, in Modern Middle East Authoritarianism: Roots, Ramifications, and Crisis (Routledge: 2013; eds. Noureddine Jebnoun, Mehrdad Kia & Mimi Kirk), pp. 75–76.
  17. ↑ Juan José Linz, Totalitarian and Authoritarian Regimes (Lynne Rienner, 2000), p. 36.
  18. ↑ a b "Why Jordan and Morocco are doubling down on royal rule", Washington Post, 16 May 2017. 
  19. ↑ Beckert, Jen. "Communitarianism." International Encyclopedia of Economic Sociology. London: Routledge, 2006. 81.
  20. ↑ Daniel Byman, Pyongyang’s Survival Strategy: Tools of Authoritarian Control in North Korea, International Security, Vol. 35, issue 1, pp. 44–74 (Summer 2010); Chico Harlan, In authoritarian North Korea, hints of reform, Washington Post, September 3, 2012.
  21. ↑ "Dictators Continue to Score in International Sporting Events", Freedom House. 
  22. ↑ Nikolay Petrov and Michael McFaul, The Essence of Putin's Managed Democracy (October 18, 2005), Carnegie Endowment for International Peace; Tom Parfitt, Billionaire tycoon Mikhail Prokhorov who is running in the 4 March election says it is time for evolution not revolution (January 11, 2012), Guardian; Richard Denton, Russia's 'managed democracy' (May 11, 2006), BBC News.
  23. ↑ Nations in Transit 2014 – Russia freedomhouse.org.
  24. ↑ The Myth of the Authoritarian Model – How Putin’s Crackdown Holds Russia Back fsi.stanford.edu.
  25. ↑ Lee Kuan Yew leaves a legacy of authoritarian pragmatism theguardian.com. Viitattu 5. toukokuuta 2017.
  26. ↑ January 5, 2017 Fear, smear and the paradox of authoritarian politics in Singapore theindependent.sg. Viitattu 5. toukokuuta 2017.
  27. ↑ Toby Craig Jones, Desert Kingdom: How Oil and Water Forged Modern Saudi Arabia (2011), Harvard University Press, pp. 5, 14–15; Kira D. Baiasu, Sustaining Authoritarian Rule Fall 2009, Volume 10, Issue 1 (September 30, 2009), Northwestern Journal of International Affairs.
  28. ↑ (2013) Middle East Authoritarianisms: Governance, Contestation, and Regime Resilience in Syria and Iran. Stanford University Press, 13. ISBN 978-0804793339. 
  29. ↑ Jakubowski, Andrzej (2016). Cultural Rights as Collective Rights: An International Law Perspective. Brill – Nijhoff, 196. ISBN 978-9004312012. 
  30. ↑ Berk Esena & Sebnem Gumuscub, Rising competitive authoritarianism in Turkey, Third World Quarterly (February 19, 2016). doi:10.1080/01436597.2015.1135732; Ramazan Kılınç, Turkey: from conservative democracy to popular authoritarianism, openDemocracy (December 5, 2015).
  31. ↑ Turkmenistan hrw.org. Viitattu 4. syyskuuta 2016.
  32. ↑ The dark side of the United Arab Emirates newint.org. 7. syyskuuta 2015. Viitattu 22.lokakuuta 2017.
  33. ↑ United Arab Emirates profile bbc.com. 29.elokuuta 2017. Viitattu 22. lokakuuta 2017.
  34. ↑ Neil J. Melvin, Uzbekistan: Transition to Authoritarianism on the Silk Road (Harwood Academic, 2000), pp. 28–30.
  35. ↑ [Shahram Akbarzadeh, "Post-Soviet Central Asia: The Limits of Islam" in Constitutionalism in Islamic Countries: Between Upheaval and Continuity (Oxford University Press, 2012: eds. Rainer Grote & Tilmann J. Röder), p. 428.
  36. ↑ https://www.economist.com/news/asia/21732574-new-president-less-brutal-his-predecessor-no-democrat-uzbek-spring-has-sprung
  37. ↑ Human Rights Watch, Venezuela: Chávez’s Authoritarian Legacy: Dramatic Concentration of Power and Open Disregard for Basic Human Rights, March 5, 2013; Kurt Weyland, Latin America's Authoritarian Drift: The Threat from the Populist Left, Journal of Democracy, Vol. 24, No. 3 (July 2013), pp. 18–32.
  38. ↑ Thomas Fuller, In Hard Times, Open Dissent and Repression Rise in Vietnam (April 23, 2013), New York Times
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Autoritarismi&oldid=17072603”