Saparmurat Nijazov
| Saparmurat Atajevitš Nijazov Сапармурат Атаевич Ниязов Saparmyrat Ataýewiç Nyýazow Сапармырат Атаевич Ныязов |
|
|---|---|
 |
|
| Turkmenistanin 1. presidentti | |
| Seuraaja | Gurbanguly Berdymuhamedov |
| Turkmenistanin SNT:n kommunistipuolueen pääsihteeri | |
| Edeltäjä | Muhammad Gapurov |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 19. helmikuuta 1940 Ašgabat, Turkmenistanin SNT, Neuvostoliitto (nykyään Turkmenistan) |
| Kuollut | 21. joulukuuta 2006 (66 vuotta) Ašgabat, Turkmenistan (sydänkohtaus) |
| Ammatti | sähkötekniikko |
| Puoliso | Muza Sokolova (ven. Муза Соколова) |
| Tiedot | |
| Puolue |
Neuvostoliiton kommunistinen puolue (1962–1991) Turkmenistanin demokraattinen puolue (1991–) |
| Uskonto | sunnalaisuus |
Saparmurat Atajevitš Nijazov (turkmeeniksi Saparmyrat Ataýewiç Nyýazow; ven. Сапармура́т Атаевич Ния́зов, 19. helmikuuta 1940[1] – 21. joulukuuta 2006) oli Turkmenistanin johdossa vuosina 1985–2006, turkmeenien kommunistisen puolueen ensimmäinen sihteeri 1985–1991 ja maan presidentti 1991–2006, elinikäinen presidentti vuodesta 2002, ministerineuvoston puheenjohtaja, Turkmenistanin demokraattisen puolueen johtaja, asevoimien ylipäällikkö, kansanneuvosto Khalk Maskhalatin ja kansallisen turvallisuusneuvoston puhemies. Maailman turkmeenien järjestön johtajana hänellä oli arvonimi Türkmenbaşy (turkmeenien suuri johtaja).[1]
Global Witness -ihmisoikeusjärjestön mukaan Nijazovin hallinnassa oli yli 3 miljardia Yhdysvaltain dollaria Deutsche Bankissa Saksassa.[2][3]
Elämäkerta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Nijazov jäi orvoksi hänen isänsä kaaduttua toisessa maailmansodassa ja maanjäristyksen tuhottua Ašhabadin 1948. Hänet kasvatettiin Neuvostoliiton orpokodissa ja kaukaisen sukulaisen luona. Hän valmistui Leningradin teknillisestä yliopistosta sähköinsinööriksi 1966 ja työskenteli aluksi Bezmeinskajan voimalaitoksella Ašgabatissa.[1]
Nijazov liittyi vuonna 1962 kommunistipuolueeseen ja nousi ministerineuvoston johtoon vuonna 1985 ja Turkmenistanin SNT:n kommunistisen puolueen ensimmäiseksi sihteeriksi, kun Mihail Gorbatšov erotti entisen johtaja Muhammad Gapurovin puuvillakauppaan liittyneen korruption vuoksi.[1] Nijazov tuki vuoden 1991 kaappausyritystä Gorbatšovia vastaan ja pysyi maan johdossa Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen. Hänestä tuli korkeimman neuvoston puhemies, maan valtiopäämies 13. tammikuuta 1990. Hänet valittiin ilman vastaehdokkaita 27. lokakuuta 1990 maan ensimmäiseksi presidentiksi. Hänen johdollaan Turkmenistan julistautui itsenäiseksi 21. kesäkuuta 1991. Uuden perustuslain jälkeisissä presidentinvaaleissa kesäkuussa 1992 hän sai ilman vastaehdokkaita 99,95 % äänistä. Hänen kauttaan jatkettiin tammikuussa 1994 kansanäänestyksellä vuoteen 2002.[4] Hän oli myös pääministeri ja ainoan sallitun puolueen, entisen kommunistipuolueen, nykyisen demokraattisen puolueen johtaja.[1] Vuoden 1992 presidentinvaalit olivat viimeiset järjestetyt ja 1999 maan parlamentti poisti kausirajoitukset ja elokuussa 2002 julisti hänet elinikäiseksi presidentiksi.[5][6] Hänelle tehtiin laaja sydänleikkaus Saksassa 1997, mutta silti hänen terveydentilaansa kuvattiin erinomaiseksi. Häntä vastaan tehtiin 25. marraskuuta 2002 murhayritys, joka johti näytösoikeudenkäynteihin ja puhdistuksiin.[6] Vuoden 2004 vaaleissa kaikki ehdokkaat olivat Nijazovin kannattajia.[7]
Sisäpolitiikassa Nijazov ajoi vahvan nationalistista politiikkaa, suosi turkmeenin kieltä ja kielsi venäjänkielisen median, mikä sai koulutetuimman kansanosan jättämään maan, mikä puolestaan johti muun muassa koulutusjärjestelmän lamautumiseen.[5]
Viimeisinä vuosinaan Nijazov kärsi sydänvaivoista. Hän menehtyi 66-vuotiaana sydänkohtaukseen aamuyöstä 21. joulukuuta 2006 hallittuaan maataan 21 vuotta. Nijazov haudattiin 24. joulukuuta kotikyläänsä kymmenen kilometrin päähän maan pääkaupungista vanhempiensa ja kahden veljensä viereen. Nijazovin ruumis oli esillä hautausta edeltävänä päivänä presidentinlinnassa.[8][9]
Ulkopolitiikka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ulkopolitiikassa Nijazov korosti puoluettomuutta, joka kirjattiin perustuslakiin. Maahan viitataan usein "itsenäisenä, neutraalina Turkmenistanina". Maa liittyi sitoutumattomien maiden liikkeeseen 1995 ja pyrki läheisiin väleihin Turkin ja Iranin kanssa. Maan suurimpana kauppakumppanina Turkki ohitti pian Venäjän. Turkmenistan tuki Venäjää jossain asioissa, mutta pyrki toisaalta patoamaan Venäjän vaikutusvaltaa. Venäjä ja Turkmenistan sopivat 1993 yhteistyöstä Iranin ja Afganistanin vastaisten rajojen vartioinnissa, mutta Turkmenistan sanoi sopimuksen irti vuonna 1999 ja Venäjän rajavartijat vetäytyivät.[4]
Syyskuun 2001 Turkmenista liittyi Yhdysvaltain rinnalla terrorismin vastaiseen sotaan Afganistania vastaan ja liittouma sai käyttää maan ilmatilaa ja sen läpi kuljetettiin runsaasti avustustarvikkeita.[5]
Vuonna 2006 Euroopan komissio ja Euroopan parlamentin kansainvälisen kaupan komissio myönsivät Turkmenistanille suosituimmuusaseman kaupassa Euroopan unionin kanssa maan myönnyttyä "ihmisoikeuskeskusteluun" EU:n kanssa. EU:n päätöksen syyksi nähtiin halu päästä käsiksi Turkmenistanin kaasuvaroihin.[10]
Henkilökultti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Nijazov rakensi ympärilleen voimakkaan henkilökultin, ja häneen viitataan usein nimityksellä Türkmenbaşy, turkmeenien suuri johtaja. Entinen Krasnovodskin kaupunki nimettiin uudelleen hänen mukaansa. Maan kaikissa seteleissä, kolikoissa ja useimmissa rakennuksissa on Nijazovin kuva. Hän nimesi kalenterin kuukaudet uudelleen itsensä, äitinsä, perheenjäsentensä,[11] kirjansa, Turkmenistanin itsenäisyyden, lipun, liittoutumattomuuden ja maan historian sankarien mukaan.
Nijazov on kirjoittanut kaksiosaisen teoksen Ruhnama (sielukirja). Ensimmäinen osa ilmestyi 19. syyskuuta 2001, joka nykyisin on kansallinen juhlapäivä. Teos on kokoelma hänen ajatuksiaan turkmeenien identiteetistä, historiasta ja kohtalosta.[11] Sitä kuvataan pyhäksi ja verrataan Raamattuun ja Koraaniin. Ruhnama on nykyisin pakollista luettavaa jokaiselle kansalaiselle. Siitä opetetaan kouluissa, yliopistoissa ja valtion viran saamiseksi teoksen sisältö on tunnettava tarkasti. 20. maaliskuuta 2006 Nijazov lupasi televisiossa, että jokainen joka lukee teoksen kolme kertaa, pääsee taivaaseen. Ašgabatin itsenäisyyden puistossa sijaitsee teoksen kunniaksi rakennettu suuri kirjaa muistuttava monumentti.[12] Muut hänen teoksensa ovat runoja. Hän on myös sanoittanut maansa kansallislaulun, Garaşsyz, Bitarap, Türkmenistanyň Döwlet Gimnin.
Nijazov on tunnettu erilaisista erikoisista määräyksistään, jotka koskevat myös kansalaisten yksityiselämää. Kun hän lopetti tupakanpolton leikkauksensa jälkeen, hän määräsi myös ministerit tupakkalakkoon ja kielsi julkisen tupakanpolton.[11] Myöhemmin hän kielsi nuorilta miehiltä parran ja pitkän tukan. Hän on myös kieltänyt baletin, oopperan, ja nauhoitetun musiikin esittämisen televisiossa, radiossa, julkisissa tapahtumissa ja häissä. Hän on sulkenut myös kaikki kansallispuistot ja useita kirjastoja. Hän hyökkäsi maan terveydenhuoltoa vastaan erottamalla 15 000 työntekijää sairaanhoidosta ja korvaamalla heidät armeijan henkilökunnalla.
Kuolema[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Nijazovin ilmoitettiin torstaina 21. joulukuuta 2006 kuolleen yöllä 01:10 Ašgabatin aikaa yllättävään sydänkohtaukseen. Vasta edellisessä kuussa hänellä oli ilmoitettu olevan sydänsairaus. Valtiotelevisio näytti hänen kuvaansa mustissa kehyksissä, kun kuuluttaja luki hänen saavutuksensa. Nijazov ei ollut valmistellut vallanvaihtoa eikä nimittänyt itselleen seuraajaa.
Perustuslain mukaan presidentin kuollessa parlamentin puhemies ottaa presidentin valtaoikeudet, ja uudet vaalit järjestetään kahden kuukauden kuluessa. Parlamentin puhemies oli Ovezgeldy Atajev, jonka tiedotusvälineet aluksi kertoivat asettuvan johtoon. Maan oikeusministeri nosti kuitenkin syytteen häntä vastaan edes poistamatta puhemiehen syytesuojaa, ja hänet pidätettiin kaksi tuntia myöhemmin. Maan turvallisuusneuvosto nimitti hätäkokouksessaan johtoon varapääministeri Gurbanguly Berdimuhammedovin, joka voitti helmikuussa 2007 järjestetyt presidentinvaalit.[13][14][15][16][17]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e His Excellency Saparmurat Niyazov "Turkmenbashi" President of Turkmenistan and Chairman of the Cabinet of Ministers (Arkistoitu versio) (englanniksi)
- ↑ Saidazimova, Gulnoza: Turkmenistan: Where Is Turkmenbashi's Money? Turkmenistan News. 19.11.2007. Radio Free Europe Radio Liberty. Viitattu 4.7.2019. (englanniksi)
- ↑ Turkmenistan: German Bank Complicit in Niyazov's Reign of Terror - Report Turkmenistan News. 11.3.2009. Eurasianet. Viitattu 4.7.2019. (englanniksi)
- ↑ a b Gale, Encyclopedia of the Nations Vol.4 pg 718–719
- ↑ a b c Turkmenistan's authoritarian president dies at 66 Independent. 21.12.2006. Arkistoitu 8.1.2007. (englanniksi)
- ↑ a b Turkmen President Niyazov Reported Dead
- ↑ Turkmenistanin diktaattori Nijazov kuollut Helsingin Sanomat. 21.12.2006. Arkistoitu 30.9.2007.
- ↑ Niyazov’s funeral ceremony ends at his native village [vanhentunut linkki]
- ↑ Turkmenistanin presidentti haudattiin Yle Uutiset. 24.12.2006. Viitattu 1.3.2021.
- ↑ Double Standard for Dictators Washington Post. 14.4.2006. Viitattu 23.1.2023. (englanniksi)
- ↑ a b c Obituary: Saparmurat Niyazov news.bbc.co.uk. Viitattu 24.10.2014. (englanniksi)
- ↑ Giant Ruhnama Places. Atlas Obscura. Viitattu 2.3.2021. (englanniksi)
- ↑ Deputy PM to lead Turkmenistan Al-Jazeera. Arkistoitu 23.12.2006. (englanniksi)
- ↑ Turkmenbashi, "Father of All Turkmen," Dies Kommersant. 22.12.2006. Arkistoitu 29.4.2016. (englanniksi)
- ↑ Light of All Turkmen Suddenly Goes Out Kommersant. 22.12.2006. Arkistoitu 28.9.2007. (englanniksi)
- ↑ Turkmenbashi the Great Named No Successor Kommersant. 21.12.2006. Arkistoitu 28.9.2007. (englanniksi)
- ↑ Turkmenistan president dies Al-Jazeera. Arkistoitu 19.6.2010. (englanniksi)
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- BBC: Turkmenistan's 'iron ruler' dies (englanniksi)
| ||||||||||||||||||||||
