Turkmenistanin sosialistinen neuvostotasavalta
| Turkmenistanin sosialistinen neuvostotasavalta Түркменистан Совет Социалистик Республикасы Туркменская Советская Социалистическая Республика |
|
|---|---|
,_Flag_of_Turkmenistan_(1991–1992).svg) Lippu |
,_Emblem_of_Turkmenistan_(1991–1992).svg) Vaakuna |
 Turkmenistanin SNT:n sijainti Neuvostoliiton kartalla |
|
| Valtiomuoto | neuvostotasavalta |
| osa | Neuvostoliittoa |
| Pääkaupunki | Ašhabad |
| Pinta-ala | |
| – yhteensä | 488 100[1] km² |
| Väkiluku (1989) | 3 534 000[2] |
| – väestötiheys | 7,2 / km² |
| Historia | |
| – Perustettu | 1924 |
| – Liittyi NL:oon | 13. toukokuuta 1925 |
| – Lakkautettu | 27. lokakuuta 1991 |
| Viralliset kielet | turkmeeni (de facto) ja venäjä |
| Valuutta | Neuvostoliiton rupla (SUR) |
| Aikavyöhyke | +5 |
| Tunnuslause | Әхли юртларың пролетарлары, бирлешиң! |
| Kansallislaulu | Turkmenistanin sosialistisen neuvostotasavallan hymni |
Turkmenistanin sosialistinen neuvostotasavalta (turkmeeniksi Түркменистан Совет Социалистик Республикасы, Türkmenistan Sowet Sotsialistik Respublikasy, ven. Туркме́нская Сове́тская Социалисти́ческая Респу́блика, Turkmenskaja Sovetskaja Sotsialistitšeskaja Respublika), lyhyemmin Turkmenistanin SNT (turkmeeniksi Түркменистан ССР, ТүрССР, Türkmenistan SSR, TürSSR, ven. Туркме́нская ССР, ТурССР, Turkmenskaja SSR, TurSSR), oli Neuvostoliiton osavaltio Keski-Aasiassa. Se käsitti nykyisen Turkmenistanin alueen.
Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Turkmenistanin SNT:n edeltäjä oli 7. elokuuta 1921 Turkestanin ASNT:n yhteyteen perustettu Turkmeenien alue. Turkmenistanin SNT perustettiin syksyllä 1924 Turkmeenien alueesta sekä osista Buharan ja Horezmin sosialistisia neuvostotasavaltoja. Turkmenistanin sosialistinen neuvostotasavalta liittyi Neuvostoliittoon 13. toukokuuta 1925.
Neuvostovallan alkuaikana turkmeenien paimentolaiselämä pyrittiin lopettamaan perustamalla kollektiivisia maatiloja ja heidän islamilainen uskontonsa pyrittiin myös tuhoamaan. Turkmeenit jatkoivat vastarintaa vuoteen 1936, ja yli miljoona turkmeenia pakeni Karakumin autiomaahan, Afganistaniin ja pohjoiseen Iraniin. Turkmeenien uskontoon kohdistuneita sortotoimenpiteitä kuvaa hyvin se, että vuonna 1911 Turkmenistanin alueella oli 411 moskeijaa, mutta vuonna 1941 niitä oli jäljellä enää viisi. Myös Turkmenistanin kansallisuusoloja pyrittiin sekoittamaan, tuomalla tuhansia venäläisiä uudisasukkaita asumaan alueelle.[3]
Karakumin kanavan rakentaminen 1950-luvulla muutti laajat ja siihen asti hyödyttömät alueet sopiviksi puuvillan viljelemiselle. Kanavan vesi johdettiin Amudarjajoesta, millä oli vakavia seurauksia Araljärvelle.[3]
Neuvostoliiton hajotessa Turkmenistanin SNT julistautui itsenäiseksi maan kommunistisen puolueen pääsihteerin Saparmyrat Nyýazowin johdolla 27. lokakuuta 1991, vaikka maa ei ollut lainkaan valmis itsenäisyyteen. Nyýazow säilytti asemansa itsenäisen Turkmenistanin johtajana.[3]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Kaufman, Richard F. & Hardt, John Pearce: The Former Soviet Union in Transition, s. 572. M.E. Sharpe, 1993. Teoksen verkkoversio Viitattu 3.1.2017.
- ↑ Государственный комитет СССР по статистике: Население СССР по данным всесоюзной переписи населения 1989 г. s. 9. Финансы и статистика, 1990. Teoksen verkkoversio Viitattu 3.1.2017. (Arkistoitu – Internet Archive)
- 1 2 3 Lonely Planet Central Asia, ISBN 9781787019607
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Turkmenistanin sosialistinen neuvostotasavalta Wikimedia Commonsissa
