Nursultan Nazarbajev

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Nursultan Nazarbajev
Нұрсұлтан Назарбаев
Nursultan Nazarbayev at the 2013 Astana Economic Forum (cropped).jpg
Nazarbajev Astanan talousfoorumissa 2013
Kazakstanin presidentti
24.4.1990–
Pääministeri Sergei Tereštšenko
Akežan Kažegeldin
Nurlan Balgimbajev
Qasym-Žomart Toqajev
Imangali Tasmagambetov
Danijal Ahmetov
Kärim Mäsimov
Kazahstanin SNT:n kommunistisen puolueen pääsihteeri
22.6.1989–14.12.1991
Edeltäjä Gennadi Kolbin
Seuraaja virka lakkautettu
Kazahstanin SNT:n korkeimman neuvoston puheenjohtaja
22.2.1990–24.4.1990
Edeltäjä Bajken Ašimov
Seuraaja Uzaqbaj Qaramanov
Kazahstanin SNT:n ministerineuvoston puheenjohtaja
22.3.1984–27.7.1989
Edeltäjä Bajken Ašimov
Seuraaja Uzaqbaj Qaramanov
Tiedot
Syntynyt 6. heinäkuuta 1940 (ikä 76)
Tšemolgan, Kazahtanin SNT, Neuvostoliitto
Puolue NKP (ennen 1991)
Nur Otan (1999–)
Puoliso Sara Nazarbayeva
Uskonto sunnalaisuus
Allekirjoitus Signature of Nursultan Nazarbayev.png

Nursultan Äbišuly Nazarbajev (kaz. Нұрсұлтан Әбішұлы Назарбаев; ven. Нурсултан Абишевич Назарба́ев, Nursultan Abiševitš Nazarbajev) (s. 6. heinäkuuta 1940, Tšemolgan, Kasasaiskin (ennen Kaskelenin) piiri, Alma-Atan alue ) on Kazakstanin johtaja. Hän on ollut maan presidentti sen itsenäistymisestä lähtien vuodesta 1991. Nazarbajev toimi aiemmin Kazakstanin neuvostotasavallan pääministerinä vuodesta 1984 ja vuodesta 1989 Kazakstanin kommunistisen puolueen pääsihteerinä, josta hän erosi Kazakstanin presidentiksi tultuaan.

Nursultan Nazarbajevin asema on ollut vahva maan itsenäistymisestä alkaen.

Vallan keskittyminen Nazarbajeville[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ensimmäinen kausi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kazakstanin neuvostotasavallan muodollisessa asemassa ollut parlamentti, korkein neuvosto valitsi Nursultan Nazarbajevin presidentiksi 1990. Hänen toimikauttaan jatkettiin seitsemällä vuodella kansanäänestyksessä huhtikuussa 1995. Saman vuoden elokuussa säädettiin, että sama henkilö voi olla presidenttinä kerrallaan vain kaksi peräkkäistä kautta.

Toinen kausi rajoituksia poistamalla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kazakstanin parlamentti teki muutoksia presidentinvaalia koskeviin osiin perustuslaissa 1998. Muutokset poistivat presidentille asetetun 65 vuoden ikärajoituksen ja neuvostoajalta peräisin olleen pätevyysvaatimuksen vähintään 50 %:n äänestysvilkkaudesta. Toimikautta myös pidennettiin viidestä vuodesta seitsemään vuoteen. Mahdollisten vastaehdokkaiden asettamisen kannalta sääntömuutosten katsottiin tulleen vain hieman ennen vaalia tammikuussa 1999, jossa Nazarbajev sai toisen toimikauden.

Kolmas kausi ja henkilöpalvonta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Koska 1999 vaalia seurannut vaali oli pidettävä toimikautta päättyneen vuoden joulukuun ensimmäisenä sunnuntaina, tuli epäselväksi, olisiko vaali pitänyt pitää seitsemän vuoden ja yhdentoista kuukauden päästä edellisestä ensimmäisenä sunnuntaina joulukuussa 2006. Kazakstanin korkein oikeus päätti, ettei vaalia voitu pitää seitsemän vuoden ja yhdentoista kuukauden päästä edellisistä, vaan ne tuli järjestää jo joulukuussa 2005. Poistettiin myös rajoitus, jonka mukaan sama henkilö saa olla vain kaksi kertaa peräkkäin presidenttinä. Nursultan Nazarbajev tuli valittua kolmannelle kaudelleen saaden 91,15 % äänistä. Hänet vapautettiin rikosoikeudellisesta vastuusta presidenttiyden jälkeenkin ja annettiin henkilöpalvontaan liittyvä arvonimi "Kazakstanin tasavallan ensimmäinen presidentti - kansanjohtaja" vuonna 2010.[1]

Yksinvaltaisuuden huipennus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nazarbajev lujitti yksinvaltaista asemaansa entisestään presidentivaaleissa 2011 ja 2015: 95,55 % ja 97,75 % äänistä.

Nazarbajev ja Suomi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomessa Nursultan Nazarbajev kävi ensimmäisen kerran heinä-elokuussa 1962 Helsingin nuorisofestivaaleilla.

Toiminta Neuvostoliitossa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nazarbajev työskenteli 1960-1969 Karagandin terästehtaassa. 1969-1973 hän työskenteli Neuvostoliiton kommunistisen puolueen nuorisojärjestössä, Komsomolissa, Termirtaun (kazakiksi Temirtaw'n) kaupungissa Karakandan alueella. 1973-1977 vuosina hän toimi Karagandin terästehtaan puoluesihteerinä. 1977-1979 vuosiksi hänestä tuli Karakandan alueen aluekomitean toinen sihteeri. 1979-1984 hänestä tuli Kazakstanin kommunistisen puolueen keskuskomitean sihteeri ja 1984-1989 hän toimi Kazakstanin sosialistisen neuvostotasavallan toimeenpanevan komitean puheenjohtajana (vastaa neuvostotasavallan pääministerin tehtävää). 1989-1991 Nazarbajev toimi Kazakstanin kommunistisen puolueen keskuskomitean ensimmäisenä sihteerinä sekä helmikuusta huhtikuuhun Kazakstanin sosialistisen neuvostotasavallan korkeimman neuvoston puheenjohtajana (neuvostotasavallan valtiopäivien puhemiehenä, joka on muodollisesti korkea-arvoisin tehtävä neuvostotasavallassa). Tämän jälkeen hänestä tuli Kazakstanin tasavallan presidentti. [2]

Nazarbajev arvosteli tammikuussa 1986 Kazahstanin kommunistisen puolueen 16. puoluekokouksessa tiedeakatemian päällikkö Askar Kunajevia akatemian uudistusten keskeneräisyydestä. Puolueen pääsihteeri ja Askar Kunajevin veli Dinmuhamed Kunajev vei asian Moskovaan ja vaati Nazarbajevin eroa, kun taas Nazarbajevin kannattajat vaativat Kunajevin eroa. Gorbatšov jätti molemmat ilman paikkaa ja nimitti puolueen johtoon Venäjältä kotoisin olevan Gennadi Kolbinin, joka oli etnisesti venäläinen tai tšuvassi. Nimitys johti Alma-Atassa 17.–19. joulukuuta 1986 kolmipäiväisiin väkivaltaisiin mellakoihin, jotka tunnetaan nimellä Jeltoqsan (Желтоқсан, suom. joulukuu). Levottomuudet olivat yksi ensimmäisiä merkkejä Neuvostoliiton kansallisuuspolitiikan epäonnistumisesta. Nazarbajev syrjäytti Kolbinin syyskuussa 1989.

Heinäkuussa 1991 Neuvostoliiton presidentti Mihail Gorbatšov, Venäjän presidentti Boris Jeltsin ja Nazarbajev tapasivat Moskovassa, jossa keskusteltiin uudesta liittosopimuksesta, jonka solmimisen jälkeen Gorbatšovin piti jatkaa liittovaltion presidenttinä ja Nazarbajevista oli tarkoitus tulla Neuvostoliiton pääministeri.[3]

Ulko- ja kauppapolitiikka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nazarbajev on pyrkinyt tasapainoon, länsimielisyyden lisäksi hän on halunnut säilyttää Venäjän tuen. Hän avasi Kazakstanin öljykentät yhdysvaltalaisille öljy-yhtiöille, ja lopuksi myös kiinalaisille. Hän on pyrkinyt vapauttamaan taloutta ilman poliittisen ilmapiirin vapauttamista, mikä on johtanut toisinajattelijoiden vainoon, vaalien ehdokkaiden hylkäämisiin ja lehdistövapauden rajoituksiin. Hänen tyttärensä Dariga Nazarbajeva johti valtion uutistoimisto Khabaria, ja myöhemmin isäänsä tukevaa Asar-puoluetta, mutta on sittemmin riitautunut isänsä kanssa.[4] Kannattajiensa mukaan Nazarbajev on parantanut kansan elinoloja. Lännessä häntä on kiitelty maan kehityksestä ja kasvun ja vakauden säilyttämisestä öljyrikkaalla alueella. Nazarbajev aloitti myös pääkaupungin siirron Almatysta (ent. Alma-Ata) Astanaan.

Vuonna 2010 parlamentti antoi Nazarbajeville arvonimen kansakunnan johtaja ja hän sai syytesuojan. Nazarbajevin epäiltiin pyrkivän elinikäiseksi presidentiksi.[5] Nazarbajev järjesti 3. huhtikuuta 2011 ennenaikaiset presidentinvaalit. Ennenaikaisten vaalien toteuttamiseen vaadittiin perustuslain lisäys.[6] 70-vuotiaalla Nazarbajevilla oli vaaleissa kolme vastaehdokasta, mutta he sanoivat haluavansa Nazarbajevin voittoa ja kertoivat kilpailevansa vain kakkossijasta.[7]

Heinäkuussa 2011 saksalainen Bild-lehti kertoi että Nazarbajev oli salaisesti sairaalassa Hampurissa. Kazakstanin ulkoministeriö kiisti tiedon.[8]

Presidentti Nazarbajev tiedotti helmikuussa 2014, että Kazakstanin tulisi harkita maan nimen vaihtamista Kazak Yeliksi. Nazarbajevin mukaan nimen vaihtaminen houkuttelisi uusia ulkomaisia investointeja, koska maata ei enää yhdistettäisi muihin -stan -päätteisiin valtioihin. Hän myös huomautti ei -stan päätteisen Mongolian saavan Kazakstania enemmän investointeja siitä huolimatta, että maa on kahden miljoonan asukkaan väkiluvullaan huomattavasti Kazakstania pienempi. Nazarbajev kuitenkin totesi myös, että asiasta tulee ehdottomasti ensin keskustella kansan kanssa.[9]

Arvonimiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • taloustieteiden tohtori
  • akateemikko
  • Alf-Farabin yliopiston kunniaprofessori
  • Valko-Venäjän akatemian kunniajäsen
  • Venäjän sosiaalisten tieteiden akateemikko
  • Lomonosovin yliopiston kunniaprofessori [10]
  • kansainvälisen insinööriakatemian akateemikko

Perhesuhteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. http://www.rospres.com/government/6482
  2. http://www.kazembassy.fi/ru/о-казахстане/президент.html
  3. Hakala, Pekka: 1991: Venäjä nousi Neuvostoliiton raunioille hs.fi. 3.11.2007. Helsingin Sanomat. Viitattu 21.1.2008.
  4. Saidazimova, Gulnoza: Kazakhstan: Apparent Rift Opens Within Nazarbaev Family rferel.org. 19.5.2006. Radio Free Europe / Radio Liberty. Viitattu 18.5.2007. (englanniksi)
  5. Kazakstanin johtajalle syytesuoja yle.fi. 12.5.2010. Yle Uutiset. Viitattu 7.6.2014.
  6. Kazakhstan to hold early presidential elections on April 3 en.rian.ru. 4.2.2011. Ria Novosti. Viitattu 7.6.2014. (englanniksi)
  7. Kazakstanissa ovensuukysely lupaa selvää voittoa Nazarbajeville yle.fi. 3.4.2011. Yle Uutiset. Viitattu 7.6.2014.
  8. Kazakh president in German hospital 19.7.2011. Ferghana News. Viitattu 7.6.2014. (englanniksi)
  9. Lillis, Joanna: Kazakhstan’s Nazarbayev Moots Dumping the “Stan” eurasianet.org. 7.2.2014. EurasiaNet. Viitattu 7.6.2014. (englanniksi)
  10. http://www.kazembassy.fi/ru/о-казахстане/президент.html
  11. http://azat-party.info/dariga-nazarbaeva-naznachena-zamesti.html

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Nursultan Nazarbajev.