Prayut Chan-o-cha

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Prayut Chan-O-Cha
ประยุทธ์ จันทร์โอชา
Prayut Chan-O-Cha vuonna 2010.
Prayut Chan-O-Cha vuonna 2010.
Thaimaan 29. pääministeri
Edeltäjä Niwatthamrong Boonsongpaisan
Tiedot
Syntynyt 21. maaliskuuta 1954 (ikä 64)
Nakhon Ratchasima, Thaimaa
Puoliso Naraporn Chan-O-Cha
Allekirjoitus
Allekirjoitus

Kenraali Prayut Chan-o-cha (thaiksi ประยุทธ์ จันทร์โอชา, s. 21. maaliskuuta 1954) on Thaimaan pääministeri (24.8.2014–), Thaimaan sotilasjuntan eli Rauhan ja järjestyksen kansallisen neuvoston (NCPO) johtaja (22.5.2014–) ja entinen asevoimien komentaja (1.10.2010–30.9.2014).

Lokakuun 1. päivänä 2010 Prayut aloitti Thaimaan kuninkaallisen armeijan komentajana.[1][2] Nimityksensä jälkeen hän sai maineen tiukkana rojalistina ja ex-pääministeri Thaksin Shinawatran vastustajana.[3] Hänen katsottiin kuuluvan armeijan piirissä ns. kovan linjan kannattajiin ja hän ajoikin voimakkaasti punapaitojen mielenosoitusten tukahduttamista sotilaallisesti.[4][5] Myöhemmin Prayut pyrki pehmentämään julkista kuvaansa vierailemalla protesteissa surmansa saaneiden omaisten luona[6] ja tekemällä yhteistyötä heinäkuun 2011 vaalivoiton myötä pääministeriksi nousseen Yingluck Shinawatran hallituksen kanssa.[7].

Thaimaan vuoden 2006 sotilasvallankaappausta tienoilta lähtien maassa muhinut poliittinen kriisi aktivoitui uudelleen marraskuussa 2013. Aktiivinen taistelu puna- ja keltapaitojen välillä oli ollut käynnissä jo vuodesta 2008 lähtien. Loppusyksystä 2013 kaduilla olivat keltapaidat, jotka osoittivat mieltään punapaitoja edustavan Yingluck Shinawatran toimitusministeriötä vastaan. Prayut vakuutti, että armeija oli puolueeton[8] eikä aikoisi toteuttaa vallankaappausta. Kuitenkin 22. toukokuuta 2014 Thaimaan armeija kaappasi Praytuin johdolla vallan hallitukselta, lakkautti poliittisen järjestelmän toiminnan ja asetti maan NCPO-sotilasjuntan alaisuuteen.[9] Heinäkuun lopulla 2014 hän julkisti uuden väliaikaisen perustuslain, jolla antoi itselleen suuret valtoikeudet ja armahduksen sotilasvallankaappauksen toteuttamisesta.[10] Uusi perustuslaki loi parlamentiksi kansalliskokouksen, jonka jäsenet sotilasjuntta valitsi. Kansalliskokous valitsi yksimielisesti Prayutin maan pääministeriksi 24. elokuuta 2014.[11][12]

Sotilasvallankaappauksen motiiviksi Prayut ja armeija ilmoittivat maan poliittisen kriisin lopettamisen, kansallisen järjestyksen palauttamisen ja hallittujen uudistusten toteuttamisen.[13] Maahan julistettiin sotatilalaki ja kaikenlainen poliittinen tai yhteiskunnallinen toiminta kiellettiin. Prayut aloitti välittömästi kaiken tyytymättömyyden tai toisinajattelun kitkemisen. Juntta otti haltuunsa median, julisti internet-sensuurin ja maanlaajuisen ulkonaliikkumiskiellon (klo 22–05), kielsi viiden hengen ja sitä suurempien ihmisjoukkojen kokoontumiset sekä pidätti poliitikkoja ja kaappausta vastustaneita aktivisteja. Osa pidätetyistä sai syytteen kansankiihotuksesta ja tuomittiin sotilastuomioistuimissa.[14] Prayut oli alun perin ilmoittanut juntan tavoitteeksi korruptionvastaisen taistelun, mutta kun tuli ilmi useita juntan johtamaa hallitusta ja kansalliskokousta koskeneita korruptioskandaaleja,[15] kielsi Prayut virallisesti julkisen keskustelun demokratiasta ja maan hallituksen minkäänlaisen kritisoinnin.[16]

Payut toteutti myös uudistuksia opetussuunnitelmaan poistaen oppikirjoista viittaukset aiempaan pääministeriin ja vaatien kaikkia thaikouluja opettamaan 12 moraalista arvoa[17], jotka hän oli itse määritellyt.[18][19] Nämä 12 arvoa korostavat pyyteetöntä uskollisuutta monarkialle, isänmaalle, thaikansalle ja sen perinteille sekä yleistä ahkeruutta, lainkuuliaisuutta ja kurinalaisuutta.[17]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Fredrickson, Terry. "Gen Prayut takes command", 1.10.2010. Luettu 30.12.2014. 
  2. Corben, Ron. "Thailand's new army chief takes office", DW, 1.10.2010. Luettu 30.12.2014. Archived from the original on 22.5.2014. 
  3. Chico Harlan. "Behind Thailand’s coup is a fight over the king and his successor. But it’s hush-hush", The Washington Post, 7.6.2014. Luettu 30.12.2014. 
  4. "Thai king appoints hardliner as next army chief", 2.9.2010. Luettu 30.12.2014. Archived from the original on 13.4.2014. 
  5. "Q+A: Are Thailand's "red shirts" regrouping?", 19.11.2013. Luettu 2.5.2014. Archived from the original on 2.5.2014. 
  6. "Gen Prayut takes command", 1.10.2010. Luettu 30.12.2014. 
  7. "No coup, Prayut tells Yingluck", 27.5.2013. 
  8. "Prayut says army neutral", 30.11.2013. 
  9. 'ประยุทธ์-เหล่าทัพ'แถลง'ควบคุมอำนาจรัฐ' 22.5.2014. Komchadluek. Arkistoitu 22.5.2014. Viitattu 30.12.2014. (thaiksi)
  10. "Military dominates new Thailand legislature", BBC News, 1.8.2014. Luettu 3.8.2014. Archived from the original on 2.8.2014. 
  11. Prayut elected as 29th PM The Nation. 21.8.2014. Arkistoitu 23.8.2014. Viitattu 21.8.2014.
  12. "Thailand's Junta Chief Chosen as Prime Minister", Voice of America, 21.8.2014. Luettu 30.12.2014. 
  13. "One day after coup, Thai junta moves to tighten its grip over the country", Washington Post, 23.5.2014. Luettu 30.12.2014. 
  14. The Thai junta’s latest crackdown on dissent is a bogus Facebook login button 26.6.. Quartz. Viitattu 30.12.2014.
  15. Pavin Chachavalpongpun. "Thai Junta Beset By Corruption Scandals", The Diplomat, 12.10.2014. Luettu 30.12.2014. 
  16. "นายกฯ"ยัน"ห้ามพูดเรื่องปชต.-วิจารณ์รัฐ 19.9.2014. Post Today. Viitattu 30.12.2014. (thaiksi)
  17. a b National Broadcast, 11. heinäkuuta 2014 thaiembassy.org. Viitattu 30.12.2014.
  18. Loved and Hated, Former Premier of Thailand Is Erased From Textbook 15.9.2014. New York Times. Viitattu 30.12.2014.
  19. 'ประยุทธ์' เตรียมปรับ 'ค่านิยม 12 ประการ' ให้คล้องจองท่องแทน 'เด็กเอ๋ยเด็กดี' แย้มมีสอบด้วย 15.9.2014. Prachatai. Viitattu 30.12.2014. (thaiksi)