Tämä on hyvä artikkeli.

Latvia

Wikipediasta
Tämä on arkistoitu versio sivusta sellaisena, kuin se oli 7. heinäkuuta 2012 kello 16.19 käyttäjän Soppakanuuna (keskustelu | muokkaukset) muokkauksen jälkeen. Sivu saattaa erota merkittävästi tuoreimmasta versiosta.
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Latvijas Republika
Latvian tasavalta
lippu vaakuna

Valtiomuoto tasavalta
Presidentti
Pääministeri		 Andris Bērziņš
Valdis Dombrovskis
Pääkaupunki Riika (699 203 as.)
56°58′N, 24°8′E
Muita kaupunkeja Väinänlinna (101 057 as.)
Liepāja (82 413 as.)
Pinta-ala
– yhteensä 64 589[1] (sijalla 123)
– josta sisävesiä 1,5 %
Väkiluku (2011) 2 067 887[2] (sijalla 141)
– väestötiheys 32,0
– väestönkasvu -0,597[1] (2011)
Viralliset kielet latvian kieli
Valuutta lati (LVL)
BKT (2010)
– yhteensä 32,2 miljardia USD[1]  (sijalla 106)
– per asukas 14 300 USD
HDI (2019) 0,866[3] (sijalla 37)
Elinkeinorakenne (BKT:sta)
– maatalous 4,2[1]
– teollisuus 25,8[1]
– palvelut 61,8[1]
Aikavyöhyke +2
– kesäaika UTC+3
Itsenäisyys
– Neuvostoliitosta
Julistautui 18. marraskuuta 1918, tunnustettu 11. elokuuta 1920, uudestaan elokuussa 1991
Lyhenne
– ajoneuvot: LV
– lentokoneet: YL
Kansainvälinen
suuntanumero		 +371
Tunnuslause Tēvzemei un Brīvībai (Isänmaalle ja vapaudelle)
Kansallislaulu ”Dievs, svētī Latviju!”

Latvian tasavalta eli Latvia (latv. Latvijas Republika eli Latvija) on yksi Baltian maista. Se rajautuu pohjoisessa Viroon, idässä Venäjään sekä Valko-Venäjään ja etelässä Liettuaan. Maan pääkaupunki Riika on Baltian maiden suurin kaupunki. Latvia on yksi niistä kymmenestä valtiosta, jotka liittyivät Euroopan unioniin 1. toukokuuta 2004.

Latvia on alavaa, kalkkipitoista moreenimaata. Sen alasta neljännes on metsää, ja kalkkipitoinen maaperä suosii näyttäviä kasveja kuten kämmeköitä. Nykyisen Latvian muodostavat Liivinmaa ja Kuurinmaa ovat olleet vuosisatojen varrella kalparitarien, Puolan, Ruotsin, Saksan, Venäjän ja Neuvostoliiton vallan alla. Ensimmäinen itsenäisyyskausi oli 1918-1940 ja toinen alkoi 1991. Neuvostokauden jälkeen talouden toipuminen alkoi vauhdikkaasti 2000-luvulla, mutta 2008 alkanut kansainvälinen lama koetteli maata pahasti.

Maantiede

Väinäjoki on Latvian valtavirta, näkymä Jēkabpilsin kaupungista
Maisemaa Gaujun kansallispuistosta
Jurmalan rantaa Riianlahdelle

Topografia ja vesistöt

Suurin osa Latviasta on alavaa maata, jonka maaperä on jääkauden muokkaamaa moreenia. Myös kalkkikivipitoisia reheviä seutuja on runsain mitoin. Kohtuullisen korkuiset kukkulat kattavat yhteensä noin neljänneksen maan pinta-alasta. Kolme ylänköaluetta sijaitsevat Kuurinmaalla maan länsiosassa, Vidzemessä maan keskiosassa ja Latgalessa maan itäosassa. Maan korkein kohta, Gaiziņkalns, on vain 311,6 metriä korkea.[4][5]

Soita on vähemmän kuin muualla Baltiassa, noin 10 % maa-alasta. Latgalen alueella maan itäosassa on suurin osa Latvian järvistä, jotka ovat kaikki hyvin pieniä. Järviä on kaikkiaan 2 256. Tärkein joki on Riianlahteen laskeva Väinäjoki. Muita jokia ovat Lielupe, Venta, Gauja ja Aiviekste. Riianlahti on Latvian luoteispuolella sijaitseva Itämeren lahti.[5][6]

Ilmasto

Latviassa vallitsee lauhkea meri-ilmasto. Kesä on lämmin; kevät ja syksy ovat leutoja. Joskus talvella voi olla purevan kylmää, kun kylmä ilmavirtaus Venäjältä saavuttaa Latvian. Silloin sataa yleisesti lunta. Sadetta esiintyy ympäri vuoden, määrällisesti eniten elokuussa.[7] Riiassa lämpimimmän kuukauden heinäkuun keskimääräinen ylin lämpötila on 21,7 astetta ja kylmimmän eli tammikuun keskimäääräinen alin -7,8 astetta.[8]

Luonto ja luonnonsuojelu

Katso myös: Luettelo Latvian kansallispuistoista

Maisemaa koristavat suuret metsät, järvet ja muutamat suot, jotka ovat pääosin keidassoita. Metsiä on maan pinta-alasta noin neljännes,[9] ja metsäteollisuus onkin tärkeä teollisuuden ala. Latvian metsät ovat hemiboreaalista sekametsää. Noin 90 % puustosta on havupuita, kuusta ja mäntyä.[9] Valtion metsissä kasvaa enemmän havupuita, yksityismailla lehtipuita. Puuston tilavuudesta on mäntyä 40 %, rauduskoivua 30 % ja kuusta 17 %.[10]

Kaikkiaan Latviassa on tavattu 27 700 eliölajia. Suuriin nisäkkäisiin kuuluvat susi, ilves, saksanhirvi, kauris, villisika ja saukko. Kuurinmaalla vaeltaa villejä visenttejä ja villiintyneitä hevosia. Linnuista näyttävimpiä ovat kattohaikara, mustahaikara ja pikkukiljukotka. Kasveihin kuuluu yli 30 harvinaista kämmekkälajia.[11]

Merkittävä osa Latvian pinta-alasta kuuluu erityyppisten suojelualueiden piiriin. Maan suojelualueisiin sisältyy muun muassa neljä luonnonpuistoa, neljä kansallispuistoa, biosfäärialue ja yhdeksän maisemansuojelualuetta.[12]

Historia

Latvian historia

Liiviläiset
Baltit

Viikinkiaika Latviassa
Baltiansaksalaiset
Ristiretket Baltiaan
Liivinmaan liitto

Vanha Liivinmaa
Baltian valtatyhjiö
Liivinmaan sota
Kuurinmaan ja Semigallian herttuakunta
Puolan sota
Pohjan sota
Suuri Pohjan sota
Itämerenmaakunnat

Ober Ost
Kuurinmaan ja Semigallian herttuakunta (1918)
Baltian yhdistynyt herttuakunta
Latvian tasavalta
Latvian sosialistinen neuvostotasavalta (1918–1919)
Molotov–Ribbentrop-sopimus
Latvian päähallintopiiri
Ostlandin valtakunnankomissariaatti
Latvian sosialistinen neuvostotasavalta
Baltian maiden itsenäistyminen 1986–1991
Latvian tasavalta

Balttiheimot jäävät saksalaisvallan alle

Nykyisen Latvian alueella on ollut asutusta pian jääkauden jälkeen. Muinaisbalttilaiset saapuivat alueelle kolmannen esikristillisen vuosituhannen alkupuolella. Heidän tullessaan aluetta asuttivat itämerensuomalaiset heimot, joista Latvian liiviläiset polveutuvat ja joilta muinainen Liivinmaa sai nimensä.[13]

Keskiajalle saakka Itämeren rannikko oli tunnettu meripihkasta. Osaksi meripihkakaupan ansiosta Latvia oli osa Pohjois- ja Itä-Euroopan kauppareittejä Euroopan keskeisimmille alueille. Itämeren meripihka tunnettiin muinaisessa Kreikassa ja Roomassa saakka.[14]

Baltit järjestäytyivät heimoittain ensimmäisen vuosituhannen aikana. Niistä muodostui länsirannikolla kuurilaisten, idässä latgallit ja Väinäjoen eteläpuolella seelit eli selonit sekä keskellä Lielupejoen laaksossa semgallit. Liiviläiset vetäytyivät Riianlahden rannoille. Semgallit ja latgallit nousivat ajan myötä johtaviksi heimoiksi.[15] Keskiajalta 1900-luvun alkuun saakka nykyisen Latvian alue oli jakautuneena Liivinmaahan ja Kuurinmaahan, joista Liivinmaa käsitti myös nykyisen Viron eteläosan. Rajana Liivinmaan ja Kuurinmaan välillä oli Väinäjoki.[16]

Latvian pääkaupunki Riika

Vilkkaan kauppareitin ansiosta alueelle alkoi 1100-luvun loppupuolella muuttaa saksalaisia kauppiaita. He toivat mukanaan myös kristinuskon: munkki Meinhard perusti 1186 Väinäjoen varteen Ykskylään (nyk. (latviaksi) Ikšķile) kirkon. Hänestä tuli Liivinmaan piispa, joka kuului Bremenin arkkipiispan alaisuuteen. 1199 Liivinmaan piispaksi nimitettiin Albert von Buxhövden, joka ryhtyi käännyttämään Liivinmaan kansoja. Hän perusti 1201 Väinäjoen suuhun Riian kaupungin, ja hänen johdollaan siellä luotu kalparitaristo eli Liivinmaan ritarikunta valtasi nopeasti koko Liivinmaan ja käännytti sen väestön kristinuskoon. Kuurinmaakin valloitettiin vuosien 1230 ja 1231 aikana. Semgallit jatkoivat vastarintaa vielä vuoteen 1264 saakka. Kalparitaristo liittyi 1237 saksalaiseen ritarikuntaan ja balttien kukistamisen myötä Liivinmaan rajat vakiintuivat.[15][17]

Puolan, Ruotsin ja Venäjän vallan alla

Ritarikuntavaltion hajoaminen 1500-luvulla synnytti valtatyhjiön, jonka täytti ensin Puola. Vuosina 1558–1583 käytiin Venäjän ja sen länsinaapurien, lähinnä Puolan kesken Liivinmaan sota, jonka lopputuloksena Vironmaa joutui Ruotsille, Liivinmaa ja Latgale Kuurinmaan herttuakunnalle. Ruotsi vahvisti asemiaan valtaamalla 1621 Riian, joka samoin kuin koko Liivinmaa liitettiin Ruotsiin Altmarkin rauhassa 1629. Liivinmaan papiston ja virkamiehistön kouluttamiseksi kuningas Kustaa II Aadolf perusti Tarttoon yliopiston 1632.[15]

Samaan aikaan kun Saksalainen ritarikunta hajosi, Latvian alueelle alkoi Keski-Euroopasta tulla uskonpuhdistuksen vaikutuksia. Jo 1520-luvulla Riika oli Itämeren länsirannan merkittävin uskonpuhdistuksen keskus. Parissa vuosikymmenessä alueen valtaeliitti omaksui luterilaisuuden,[18] vaikkakin katolinen kirkko vakiinnutti valta-aseman itäisellä Latgalen alueella.[19]

Strategisesti tärkeä Kuurinmaa kiinnosti sekä Ruotsia että Puolaa, ja ne kävivät sen omistajuudesta sodan 1600–1629. Kuurinmaan ja Semigallian herttuakunta jäi kuitenkin Puolan vasalliksi. 1600-luku oli Kuurinmaalle taloudellisen noususuhdanteen aikaa. Herttua Jacob Kettlerin valtakaudella (1642–1682) merenkulku ja kauppa kukoistivat jopa siinä määrin, että Kuurinmaa hankki siirtokunnat Gambiasta ja Tobagosta. Ne kuitenkin menetettiin Jacob Kettlerin kuoltua ja laivaston hajottua.[19][15]

Koko Raamattu käännettiin latviaksi 1689.[15] 1600-luvun kuluessa alueen väestöstä muodostui hiljalleen yhtenäinen kansakunta ja kulttuuri, jota alettiin kutsua latvialaisiksi (latvieši).[20][15] Varsinainen kansallinen herääminen tapahtui Latviassa kuten muuallakin vasta 1800-luvulla, jolloin perustettiin monia kulttuurilaitoksia ja Riian Latvialainen Seura 1868.[15]

Kuuluessaan Ruotsille oli Riika koko Ruotsin suurin kaupunki. Ruotsi menetti Liivinmaan ja Vironmaan Venäjälle suuressa Pohjan sodassa ja lopullisesti Uudenkaupungin rauhassa 1721. Puolan jaossa 1772 Venäjä sai myös Latgalen alueen ja Puolan kolmannessa jaossa 1795 Kuurinmaan.[21] Sekä Liivinmaa että Kuurinmaa olivat vuoteen 1917 saakka Venäjään kuuluneita kuvernementteja, joista Liivinmaahan kuului myös nykyisen Viron eteläosa. Lisäksi nykyisen Latvian itäosa kuului Vitebskin kuvernementtiin. Teollisuuden lisääntymisen myötä latvialaisprovinssien talous koheni ja väestö lisääntyi nopeasti, niin että Liivinmaan kuvernementti ja Kuurinmaan kuvernementti olivat koko Venäjän imperiumin kehityksen kärjessä. Maatalousväestön olot heikkenivät kuitenkin aluksi maaorjuuden vuoksi. Maaorjuus lakkautettiin Liivinmaalla 1817, Kuurinmaalla 1819 ja Latgalliassa vasta 1861.[22][15] Maakysymys ratkaistiin niin, että aatelisto säilytti omistusoikeutensa maaorjuuden loputtuakin. Maanosto-oikeuden maatalousväestö sai vasta 1863.[15]

Kansallinen herääminen ja tie itsenäisyyteen

Kansallinen herääminen alkoi 1800-luvulla myös latvialaisten keskuudessa. 1822 alkoi ilmestyä ensimmäinen latviankielinen sanomalehti Latweeschu Avise, 1824 perustettiin Latvialaisen kirjallisuuden seura ja 1868 Riian latvialainen seura, josta tuli kansallisen toiminnan keskus. 1873 järjestettiin ensimmäiset kansalliset laulujuhlat. 1870-luvulla aletaan Riian teatterissa esittää myös latviankielisiä näytelmiä. Oma osuutensa kansallishengelle on kerätyillä ja julkaistuilla kansanlauluilla (daina) ja kansanrunoudella. Andrejs Pumpurs julkaisi 1888 kansantaruihin pohjautuvan kansalliseepoksen Lāčplēsis (Karhunkaataja, suom. 1988[23]).[15] Aktiivisimmin kulttuurielämässä toimivat niin sanotut nuorlatvialaiset (jaunlatvieši), jotka vaativat muun muassa latvialaisille samanlaisia kansallisia oikeuksia kuin muilla sivistyskansoilla. Samalla arvosteltiin saksalaisylimystön ylivaltaa kulttuurielämässä ja politiikassa.[22]

Sosialismin aatteet valtasivat alaa Latviassa nopeasti 1890-luvulta lähtien, ja ensimmäisenä poliittisena puolueena maahan perustettiinkin Latvian sosialidemokraattinen työväenpuolue 1904. Yhteiskunnalliset paineet ja valtaväestön tyytymättömyys purkautuivat vuoden 1905 vallankumouksessa. Se suuntautui kaupungeissa erityisesti venäläistämistoimia vastaan, maaseudulla taas maata omistavaa saksalaisaatelistoa vastaan. Vallankumouksen yhteydessä esitettiin myös ensi kertaa ajatus latvialaisalueiden yhdistämisestä. Ylimystön vähäiset myönnytykset eivät enää saaneet yleisen mielipiteen suuntaa kääntymään, vaan demokratia- ja kansalliset autonomiavaatimukset lisääntyivät.[24] Ensimmäisen maailmansodan toisena vuonna 1915 Saksa miehitti Kuurinmaan ja loputkin latvialaisalueet 1917. Tsaarin armeijassa palveli latvialainen jalkaväkiosasto, joka kävi ankarimman taistelunsa Riiasta jouluna 1916.[25]

Vuodesta 1917 lähtien latvialaiset alkoivat tavoitella kansallista itsemääräämisoikeutta. Riiassa puolueet perustivat yhteisen demokraattisen rintaman (Demokratiskais bloks). Valkassa perustettiin Latvian väliaikainen kansallisneuvosto (Latviešu pagaidu nacionālā padome), joka päätti 30. tammikuuta 1918 muodostaa riippumattoman ja demokraattisen Latvian valtion, johon kuuluisivat kaikki latvialaisten asuttamat alueet. 17. marraskuuta demokraattinen rintama ja väliaikaisneuvosto päättivät yhdessä muodostaa parlamentin, Latvian kansallisen neuvoston (Tautas padome), ja seuraavana päivänä se antoi Latvian kansallisteatterissa Latvian eli ”Lättiläisen Liivinmaan” itsenäisyysjulistuksen. Kansallisneuvoston puhemieheksi valittiin Jānis Čakste ja pääministeriksi Kārlis Ulmanis.[26] Maailmansodan loppuvaiheessa maan olivat miehittäneet saksalaiset, ja näiden tukemat baltiansaksalaiset muodostivat oman maaneuvoston huhtikuussa 1918 ja kaappasivat vallan saksan tuella vuotta myöhemmin. Puna-armeija ajoi saksalaisia maasta ja bolsevikit julistautuivat maan hallitsijoiksi helmikuussa 1919. Kolmen hallituksen välinen vapaussota päättyi Ulmanisin hallituksen voittoon heinäkuussa 1919. Saksa tunnusti man itsenäisyyden heinäkuussa 1920 ja Neuvosto-Venäjän kanssa solmittiin rauha elokuussa 1920.[27]

Vuonna 1934 Ulmanis kaappasi vallan, hajotti parlamentin määräämättömäksi ajaksi, kielsi poliittiset puolueet ja ryhtyi hallitsemaan maata diktatorisesti. Presidentti Alberts Kviesisin virkakauden päätyttyä vuonna 1936 Ulmanis otti itselleen perustuslain vastaisesti myös presidentin tehtävät. Ulmanis pyrki diktaattorina lähentämään Latviaa natsi-Saksaan, mutta yritys kariutui Molotov–Ribbentrop-sopimuksen solmimiseen elokuun lopulla 1939. Toisen maailmansodan sytyttyä Latvia julistautui puolueettomaksi.[28]

Latvian neuvostotasavalta

Molotov–Ribbentrop-sopimuksen seurauksena Neuvostoliitto ryhtyi tavoittelemaan Latviaa haltuunsa. Lokakuussa 1939 solmitun sopimuksen nojalla se persuti Latvian länsiosiin ilma-, meri- ja maavoimien tukikohtia ja sijoitti niihin yli 25 000 sotilasta, enemmän kuin Latvian rauhanaikaisen armeijan vahvuus.[29] Neuvostoliitto valtasi maan 17. kesäkuuta 1940, perusti Latvian sosialistisen neuvostotasavallan ja käynnisti laajan terrorin. Latvian liittämistä Neuvostoliittoon johti varapääministeri Andrei Vyšinski. Valtionpäämies Kārlis Ulmanis vangittiin ja kuljetettiin Turkmenistaniin, jossa hän menehtyi pari vuotta myöhemmin; hänen tarkka kohtalonsa selvisi vasta Mihail Gorbatšovin kaudella 1980-luvulla. Toisessa maailmansodassa Saksa miehitti Latvian heinäkuussa 1941. Latvian juutalaisista 90 % eli 80 000 henkeä likvidoitiin vuosina 1941–1942. Sodan loppuvaiheessa perustettiin latvialainen Waffen-SS-joukko, joka taisteli Saksan puolella puna-armeijaa vastaan. Siihen värvättiin noin 100 000 miestä.[30]

Neuvostoliitto valtasi Latvian uudestaan 1944–1945. Latvialaiset taistelivat pitkään puna-armeijaa vastaan, ja vielä 1953 osia maasta oli Puna-armeijan kontrollin ulottumattomissa. Vuoden 1944 jälkeen lähes viidesosa latvialaisista pakeni länteen tai kyyditettiin itään, ja Neuvostoliitto tuotti maahan siirtolaisia muualta paikkaamaan syntynyttä työvoimapulaa sekä venäläistämään ja neuvostolaistamaan tätä osatasavaltaansa. Vuosien 1951 ja 1989 välillä Latviaan muutti 400 000 henkeä.[31] Useat länsimaat eivät koskaan tunnustaneet Baltian maiden liittämistä Neuvostoliittoon, sillä kansainvälisoikeudellisesti ne olivat teoriassa itsenäisiä kaikkien miehitysvuosien ajan.[32][33]

Latvian tasavalta

Latvialainen sotilas Irakissa 2006

Latvia itsenäistyi Viron ja Liettuan kanssa samaan aikaan uudelleen Neuvostoliiton vallankaappauksen kaaduttua 21. elokuuta 1991. Vuonna 2004 Latviasta tuli Naton ja Euroopan unionin jäsen.[34]

Vuonna 2006 säädettiin tiukka kansalaisuuslaki, joka edellyttää latvian kielen hyvää osaamista.[34]

Latvian valtion talous romahti kansainvälisen pankkikriisin seurauksena. IMF myönsi sille joulukuussa 2008 pelastuspaketin. Tammikuussa 2010 työttömyys nousi kahteenkymmeneen prosenttiin.[34]

Politiikka

Näkymä Latvian parlamentin (Saeima) saliin

Latvian yksikamarisessa parlamentissa Saeimassa on sata jäsentä, jotka valitaan vaaleissa joka neljäs vuosi. Jäsenet valitaan suhteellisella vaalitavalla ja puolueilla on 5 % äänikynnys. Vaalit järjestetään lokakuun ensimmäisenä sunnuntaina. Saeima valitsee presidentin neljän vuoden välein. Ennen vuotta 1997 kausi oli kolmivuotinen. Presidentti nimittää haluamansa ehdokkaan pääministeriksi, joka kokoaa hallituksen. Pääministerin on saatava parlamentin luottamus.[1]

Syksyn 2011 vaaleissa Zatlerin Reformipuolue sai alun perin 22 paikkaa, mutta kuusi edustajaa muodosti myöhemmin lokakuussa oman ryhmän, jolloin Zatlerin Reformipuolue paikkamääräksi jäi 16.[35] Reformipuolueen osuus äänistä oli 20,82 prosenttia[36].

Parlamentin paikkajako syksyn 2011 vaalien ja uudelleen järjestymisen jälkeen:[37]

Puolue Ääniosuus[36] Paikkamäärä
Sopusoinnun keskus (Saskaņas centrs) 28,36 % 31
Yhtenäisyys (Vienotība) 18,83 % 20
Zatlerin Reformipuolue ( Zatlera reformu partija) (ZRP) (20,82 %) 16
Kansallinen Liittouma (Nacionālā apvienība) 13,88 % 14
Vihreät ja maanviljelijät (Zaļo un Zemnieku Savienība (ZZS)) 12,22 % 13
Sitoutumattomat - % 6

Suhteet Venäjään

Latvian suhteita Venäjään luonnehdittiin vuonna 2007 huonoiksi.[38] Venäläisvähemmistö on Latviassa Baltian maista suurin, noin 700 000 henkeä eli lähes kolmannes väestöstä. Venäläisistä noin puolet on Latvian kansalaisia. Venäläisvähemmistön taloudellinen asema on huomattavasti parempi kuin esimerkiksi Virossa. Max Jakobson on väittänyt, että Venäjä käyttää vähemmistön tukemista verukkeena poliittiselle painostukselle[39]. Kiistelty poliitikko Tatjana Ždanoka on Latvian venäläisvähemmistön edustaja EU-parlamentissa ja edustaa Euroopan vihreitä.[40]

Paikallishallinnollinen jako

Latvian kunnat ja tasavallan tason kaupungit kartalla
Pääartikkeli: Latvian hallinnollinen jako

Paikallishallinnollisesti Latvia jakautuu 110 kuntaan (latv. novadi) ja lisäksi yhdeksän tasavallan tason kaupunkiin[41] (republikas pilsētas), jotka eivät kuulu osana mihinkään kuntaan. Kuntajako on peräisin vuoden 2009 hallinnonuudistuksesta, jossa entisestä lääni- eli piiritasosta luovuttiin kokonaan ja samalla toteutettiin laajoja kuntaliitoksia. Ennen uudistusta maassa oli 26 lääniä[42], seitsemän erillistä kaupunkia, ja läänien sisällä yli 500 kuntatason yksikköä.[43]

Suurimmat kaupungit

Oheisessa taulukossa on lueteltu Latvian suurimmat, yli 10 000 asukkaan kaupungit (1.1.2012). Tasavallan tason kaupunkeja on yhdeksän, jotka on esitetty vahvennettuna. Loput Latvian yhteensä 77 kaupungista on organisoitu kuntahallinnon alaisuuteen.[41][44] Viereinen kartta kertoo kaupunkien sijainnin.

Vaakuna Kaupunki Asukasluku
(1.1.2012)[44] 		Historiallinen alue
Riika 699 203 Vidzeme
Daugavpils
(Väinänlinna)		 101 057 Latgale
Liepāja 82 413 Kuurinmaa
Jelgava 63 534 Zemgale
Jūrmala 56 307 Vidzeme
Ventspils 41 998 Kuurinmaa
Rēzekne 33 936 Latgale
Valmiera 26 674 Vidzeme
Ogre 26 549 Vidzeme
Jēkabpils 25 883 Selonia/Latgale
Tukums 19 729 Zemgale
Salaspils 18 039 Vidzeme
Cēsis 17 673 Vidzeme
Kuldīga 12 494 Kuurinmaa
Olaine 12 367 Vidzeme
Saldus 12 085 Kuurinmaa
Sigulda 11 368 Vidzeme
Talsi 10 962 Kuurinmaa
Dobele 10 895 Zemgale

Kappalemääräisesti enemmistö Latvian 77 kaupungista on siis pieniä, alle 10 000 asukkaan kaupunkeja.

Katso myös: Luettelo Latvian kaupungeista

Talous

Lentoyhtiö airBaltic on yksi Latvian tunnetuimpia yrityksiä
Latvian reaalisen bruttokansantuotteen vuosimuutos 1996–2006.

Latvian talous oli 2000-luvun alkupuolella yksi Euroopan nopeimmin kasvavia talouksia.[45] Vuonna 2006 bruttokansantuote kasvoi 11,9 % ja inflaatio oli 6,2 %. Työttömyysprosentti oli 8,5 %, ja se pysyi muuttumattomana kahteen edelliseen vuoteen nähden. Työttömyys lähti kuitenkin tuolloin laskuun, etenkin Irlantiin ja Britanniaan kohdistuneesta muuttoliikkeestä. Yksityistäminen on suurilta osin saatu päätökseen lukuun ottamatta suuria valtion omistamia energia- ja vesilaitoksia.[46]

Maailmalla levinnyt taantuma syksyllä 2008 tuntui Latviassa poikkeuksellisen rajusti. Tätä ennen Latvian talous kasvoi erittäin voimakkaasti, kunnes syksyllä 2008 talous ajautui vakavaan laskuun. Maassa mellakoitiin rajuimmin sitten Neuvostoliiton hajoamisen. Helmikuussa 2009 Latvia anoi 7,5 miljardin lainaa Kansainväliseltä valuuttarahastolta ja EU:lta. Maaliskuussa työttömyys oli kasvanut 7 %:sta 16,8 %:iin.[47] Työttömyys oli tuolloin 23 % ja sen kasvu korkeinta koko EU:n alueella.[48]

Latvian taloudessa, kuten kaikissa Baltian maissa, on edelleen Neuvostovallan ajalta periytyviä ongelmia. Heti itsenäistymisen jälkeen 1992 talous kutistui kolmanneksella, kun tuotteille piti alkaa etsiä markkinoita uusista suunnista.[46] Neuvostoliiton aikaan Latviassa valmistettiin melkein kaikki valtakunnan rautateiden matkustajavaunut, ja puolet puhelimista.[49] Maaliskuussa 1993 Latvia julistautui taloudellisesti itsenäiseksi siirtyessään käyttämään Venäjän ruplan sijasta Latvian ruplaa.[50] Myöhemmin samassa kuussa siirryttiin käyttämään Latvian omaa rahayksikköä latia. Lati on sidottu euroon, ja tavoite euroon siirtymiselle on vuodessa 2014.[46] Riian pörssi on perustettu 1993. Nykyisin sen omistaa OMX.[51] WTO:hon maa liittyi 1999.[52]

Merkittävimmät luonnonvarat ovat meripihka, turve, kalkkikivi, vesivoima ja puu.[1] Merkittävimmät vientituotteet ovat koneet, puutavara, elintarvikkeet ja tekstiilit.[1] Vuonna 2004 Latvian energiasta 36% tuli uusiutuvista energialähteistä, 30% öljystä ja 29% maakaasusta. Uusiutuvat energialähteet ovat lähinnä vesivoimaa mutta kasvavassa määrin myös tuulivoimaa ja biopolttoaineita. Kaasua ja öljyä tuodaan pääasiassa Venäjältä.[53]

Liikenne

Latviassa on 42 lentokenttää. Rautateitä on 2 239 km, päällystettyä maantietä 14 459 km. Satamakaupungit ovat Riika ja Ventspils.[1] Riiasta on lauttayhteyksiä Tukholmaan ja Lyypekkiin. Myös Ventspilsistä pääsee Ruotsiin ja Saksaan ja lisäksi neljä kertaa viikossa Viroon.[54] Useimmissa kaupungeissa on toimiva paikallisliikenne, johon käytetään busseja, raitiovaunuja ja johdinautoja. Junalla pääsee kätevästi esimerkiksi Riiasta Jurmalaan 40 minuutissa tai Liepājaan kolmessa tunnissa.[55]

Väestö

Maaliskuun 1. päivänä 2011 suoritetun väestönlaskennan mukaan Latvian asukasluku oli 2 067 887. Kansallisuutensa mukaan suurin väestöryhmä ovat latvialaiset, joita oli 1 284 194 (62,1%). Suurimpia etnisiä vähemmistöjä muodostivat venäläiset (556 422, eli 26,9%), valkovenäläiset (68 174, 3,3 %), ukrainalaiset (45 699, 2,2%), puolalaiset (45 783, 2,2 %) liettualaiset (24 426, 1,2%), romanit (6 452 eli 0,3%), juutalaiset (6 416 eli 0,3%), saksalaiset (3 023 eli 0,1 %)ja virolaiset (2 000, 0,1 %). [2] Suuri osa muiden vähemmistöryhmien edustajista on tullut Latviaan neuvostovallan aikana. Valkovenäläiset ja puolalaiset ovat osaksi historiallisia vähemmistöjä, kuten myös osa venäläisistä. Historiallisista vähemmistöistä juutalaiset, baltiansaksalaiset ja liiviläiset ovat supistuneet ajan kuluessa merkityksettömiksi.[56]

Latvian kansalaisia oli 2011 väestönlaskennassa 83,8% maan asukkaista, mikä oli selvästi enemmän kuin edeltäneessä eli vuoden 2000 väestönlaskennassa, jolloin heitä oli 74,5% asukkaista (tuolloin 2 377 383). Latvian väkiluku laski vuosien 2000–2011 väestönlaskentojen välillä merkittävästi eli 13 prosenttia. Väkiluvun laskussa näkyi selvästi muiden kuin Latvian kansalaisten määrän väheneminen (ns. ei-latvialaisten osuus laski yli 200 000, muiden maiden kansalaisten määrä laski lähes 60 000). [2] Maan väkiluvun laskemisen syynä on pidetty voimakasta maastamuuttoa ja alhaista syntyvyyttä.[57]

Latvian kieli on ainoa virallinen kieli, ja sen asemaa vahvistetaan tiukahkolla kielipolitiikalla, mutta venäjän kieltä käytetään myös paljon. Latvian kieltä osaa 79 % väestöstä ja venäjää 81 %.[58] Latviassa järjestettiin 18. helmikuuta 2012 äänestys venäjän kielen virallistamisesta, vaikka oli tiedossa, ettei virallistaminen saisi riittävästi kannatusta, vähintään puolet äänistä.[59] Äänestysaktiivisuus nousi yli 70 prosentin, ja virallistamista kannatti noin 25 prosenttia äänestäneistä.[60][61]

Latvialaisten koulutus alkaa pakollisesta esikoulusta 5–7-vuotiaille. Sen jälkeen seuraa pakollinen ilmainen 9-vuotinen peruskoulu, jonka päätteeksi suoritetaan kansallinen testi. Tämän läpäisseet voivat hakea lukioon tai 2–4 vuoden pituisiin ammatillisiin koulutuksiin. Peruskoulun päättötestiä suorittamattomille on tarjolla oma ammatillinen koulutuslinjansa. Korkea-asteen opetus on kaksijakoista - monet yliopistot ja korkeakoulut tarjoavat sekä akateemisia opintoja että soveltavampia ammatikorkeakoulutyyppisiä opintoja. Yliopistoissa on tietty kiintiö valtion rahoittamia vapaaoppilaspaikkoja, niiden ulkopuolelle jääneet voivat päästä opiskelemaan maksamalla lukukausimaksun. [62]

Kulttuuri

Kirjallisuus

Ensimmäinen latviaksi julkaistu kirja oli saarnakokoelma vuonna 1525. Pitkään sen jälkeen vain kirkollinen teksti oli arvossaan ja maallinen kirjallisuus hyljeksittyä.[63] Ensimmäinen latvialainen runoilija oli Jēkabs Ķikulis, joka kirjotti 1777 lauluja oman aikansa hengessä. Andrejs Pumpurs kirjoitti eeppisen runoelman Lāčplēsis ja on yksi kansallisista sankareista kuten myös Eduards Veidenbaums, Jānis Poruks ja Kārlis Skalbe.[64] Proosakirjallisuudessa Kaudzīten veljekset siirtyivät 1880-luvun alussa kansallisromantiikasta kuvaamaan elämän todellisuutta.[65] 1900-luvun alusta asti kirjailijat kuten kansallisrunoilija Jānis Rainis ottivat tehtäväkseen myös latvian kielen kehittämisen. Neuvostomiehityksen aikana monet älyköt muuttivat ulkomaille ja kirjoittivat sieltä sentimentaalista nostalgiakirjallisuutta, kun taas kotimaahan jääneet sinnittelivät sensuurin ja propagandan keskellä tai alistuivat kirjoittamaan puolitotuuksia tai suoranaisia valeita.[63] Kuitenkin esimerkiksi Regīna Ezera, Alberts Bels ja Zigmunds Skujiņš loivat teoksia, joiden ei voisi aavistaa syntyneen rautaesiripun takana. Uuden itsenäistymisen jälkeen myös Latviaan on ilmestynyt nuorten vihaisten naiskirjailijoiden joukko, jota edustavat Gundega Repše ja Andra Neiburga.[65]

Esittävät taiteet

Laulaminen on Latviassa kiinteä osa kulttuuria. Virret ja koululaulut ovat yhdistäneet kansaa yli yhteiskuntaluokkaerojen.[66] Daina-kansanlaulut ovat merkittävä osa kansallista identiteettiä. Ne ovat lyhyitä ja kertovat yleensä perhe- tai rakkaustarinoita tai myyttisiä kertomuksia. Monet kirjailijat ja runoilijat ovat saaneet inspiraationsa dainoista.[67] Monet musiikkielämän instituutiot on perustettu heti Latvian itsenäistyttyä: kansallisooppera ja konservatorio 1919, Radion sinfoniaorkesteri 1926. Toisen maailmansodan jälkeen neuvostojohto tilasi mahtipontisia teoksia, joilla ylistettiin ja kunnioitettiin poliittista järjestelmää: oratorioita, kantaatteja ja sinfonioita. Riian tuomiokirkko muutettiin urkukonserttien konserttisaliksi.[66]

Renārs Kaupers Brainstorm-yhtyeestä.

Popmusiikin levitessä maailmalla Latvia oli rautaesiripun takana. Ensimmäiset kevyen musiikin kappaleet olivat saksalaisperäisiä iskelmiä 1960-luvun alussa. Rock levisi hitaasti ja vaikutteita saatiin brittiläisistä ja amerikkalaisista yhtyeistä. Neuvostoliiton ensimmäinen rockyhtye perustettiin Latviassa 1962. Nykyisin maan kuuluisin rockyhtye on Brainstorm. Ilgi on luonut ainutlaatuisen soundin yhdistämällä latvialaista musiikkiperinnettä maailmanmusiikkiin.[68] Latvia on osallistunut Euroviisuihin vuodesta 2000, ja voitti kilpailun vuonna 2002, kun Marie N esitti kappaleen I Wanna.[69]

Latviassa järjestetään vuosittain useita musiikkijuhlia: Arēnan uuden musiikin päivät, Varhaisen musiikin juhlat, kahdet oopperajuhlat, kansainväliset kirkkomusiikkipäivät. Liepājan pianomusiikkipäivät, Kremerata Baltica -festivaali, Saxophonia-juhlat, Riian katedraalin urkumusiikkijuhlat, balettiviikot ja Riian jazzfestivaali.[66] Riiassa on järjestetetty laulujuhlat jo vuodesta 1873. Vuodesta 2008 se on ollut Unescon aineettoman maailmanperinnön listalla.[70]


Tanssi on ollut osa Latvian näyttämötaidetta 1870-luvulta asti, jolloin kansallisteatterin näyttelijöiden piti myös laulaa ja tanssia. Tanssijoita kutsittiin teatteriryhmiin myös Puolasta ja Venäjältä.[71] Ulkomaalaisia klassisen baletin seurueita vieraili maassa jo varhain, mutta näytöskissä kävi vain varakkain väestönosa. Oma balettikoulu perustettiin vasta 1932. Mihail Baryšnikov aloitti tanssimisen Riian koreografiakoulussa, ja monista muistakin koulun entisistä oppilaista on tullut maailmantähtiä. Latvialaiset huipputanssijat jatkavat usei aktiivuransa jälkeen kouluttajina ja koreografeina.[72]

Vuonna 1940 valmistunut Zvejnieka dels (”Kalastajan poika”) oli Latvian ensimmäinen pitkä äänielokuva mutta myös viimeinen, joka valmistui ennen neuvostomiehitystä. Jānis Streičsin elokuvat ovat suosittuja ironian ja komedian yhdistelmiä. Cilvēka bērns (”Ihmisen lapsi”) palkittiin Chicagon lastenelokuvajuhlilla ja se pyrki Oscar-ehdokkaaksi. Laila Pakalniņan elokuva Kurpe (”Kenkä”) valittiin Cannesin kilpailusarjaan 1998.[73]

Perinteitä

Västäräkki on Latvian kansallislintu

Latviassa juhannusta, ligo, vietetään aina 24.6., ja silloin syödään ja juodaan, ja juhannustapoihin kuuluu myös kokonpoltto.[74] Latvialaisen ruokavalion perustana ovat ruis, vehnä ja peruna. Maitotuotteita kuten maitoa, voita, rahkaa ja smetanaa pidetään terveellisinä. Yleisin liha on porsaanlihaa. Savustettu kala on suosittua Riiassa ja rannikolla.[75]

Unescon Maailmanperintöluettelossa on Latviasta kaksi kohdetta: Riian historiallinen keskusta ja Struven ketju, joka on yhteiskohde monien lähialueen maiden kanssa.[76]

Latvian kansallislintu on västäräkki ja päivänkakkara on maan kansalliskukka.[77]

Urheilu

Latvian suosituimpia kesälajeja ovat koripallo, lentopallo, käsipallo, yleisurheilu, kun taas talvilajeista suosiossa ovat jääkiekko, ampumahiihto, ohjaskelkkailu ja rattikelkkailu.[78]

Latvian jääkiekkomaajoukkue sijoittui vuosien 2004 ja 2009 maailmanmestaruuskisoissa seitsemänneksi. Jääkiekkoa on pelattu maassa 1930-luvulta asti, ja joukkue osallistui olympialaisiin jo 1936. Dinamo Riga oli Neuvostoliiton menestyksekkäimpiä seurajoukkueita[79] ja osallistuu nykyään KHL-ammattilaisliigaan.

Latvian koripallomaajoukkue voitti Euroopan mestaruuden 1936.[79] Latvian jalkapallomaajoukkue pelasi Euroopan-mestaruuskilpailuissa vuonna 2004. Maaliskuussa 2011 se oli FIFAn rankingissa sijalla 75.[80]

Latvia on osallistunut olympialaisiin vuodesta 1928. Eniten mitaleita ovat saaneet painonnostaja Viktors Ščerbatihs ja meloja Ivans Klementjevs.[81]

Lähteet

Viitteet

  1. ↑ a b c d e f g h i j Latvia The World Factbook. Washington, DC: Central Intelligence Agency. (englanniksi)
  2. ↑ a b c Population Census 2011 - Key Indicators (Maaliskuun 1. päivän 2011 väestönlasku Latviassa - Avainlukuja) 10.2.2012. Latvijas Statistika, http://www.csb.gov.lv. Viitattu 7.3.2012.
  3. ↑ Human Development Report 2020. UNDP.org (englanniksi)
  4. ↑ Relief - Gaizinkalns Lauku ceļotājs. Viitattu 4.12.2008 (englanniksi).
  5. ↑ a b Geographic Features Natural Resources Latvia: A Country Study. Library of Congress 1995.
  6. ↑ Lakes and Rivers Ministry of Foreign Affairs of the Republic of Latvia. Viitattu 17.4.2012. (englanniksi)
  7. ↑ Latvia BBC Country guide
  8. ↑ Riga Climatological Information World Meterological Organization. Viitattu 11.6.2012. (englanniksi)
  9. ↑ a b Geographica maailmankartasto: maanosat, maat, kansat, s. 237. Almagest OY, 2008. ISBN 978-3-8331-4130-0.
  10. ↑ Latvian metsävarat KIEMET – Keski-ja Itä-Euroopan metsätietopalvelu. Metla. Viitattu 27.4.2012.
  11. ↑ Lonely planet s. 183–184.
  12. ↑ Protected Areas 2009. Sigulda, Latvia: Nature protection board (of Latvia). Viitattu 10.6.2012. (englanniksi)
  13. ↑ Early History Latvia: A Country Study. Library of Congress 1995.
  14. ↑ Ceruzis 2007, s. 4.
  15. ↑ a b c d e f g h i j Leikola 2007.
  16. ↑ Maatiedosto Latvi: Historia 2.1.2012. Suomen Suurlähetystö Riika. Viitattu 27.5.2012.
  17. ↑ Ceruzis 2007, s. 8–9.
  18. ↑ Ceruzis 2007, s. 10–11.
  19. ↑ a b Ceruzis 2007, s. 12
  20. ↑ Ceruzis 2007, s. 14.
  21. ↑ Ceruzis 2007, s. 16.
  22. ↑ a b Ceruzis 2007, s. 18.
  23. ↑ Pumpurs, Andrejs: Karhunkaataja: Latvian kansallissankari. (Lāčplēsis: Latvju tautas varonis, 1888.) Suomentanut Edgar Vaalgamaa. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimituksia 488. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1988. ISBN 951-717-535-3.
  24. ↑ Ceruzis, Raimonds: History of Latvia, s. 20–21. The Latvian Institute 2007.
  25. ↑ Ceruzis 2007, s. 23.
  26. ↑ Ceruzis 2007, s. 24–25.
  27. ↑ Hanna Yli-Hinkkala & Tanja Grén: Latvian itsenäistyminen Suomi 80. 1998. Tampereen yliopiston historiatieteen laitos. Viitattu 2.6.2012.
  28. ↑ Otavan iso tietosanakirja, osa 9, 1965, Helsinki.
  29. ↑ Valters Nollendorfs & Uldis Neiburgs: Soviet Occupation and Annexation of Latvia 1939-1940 History of the Occupation of Latvia (1940-1991). Ministry of Foreign Affairs of the Republic of Latvia. Viitattu 2.6.2012. (englanniksi)
  30. ↑ Waffen SS Veterans March Through Riga Spiegel. Viitattu 17.3.2009. (englanniksi)
  31. ↑ The Soviet Period Latvia: A Country Study. Library of Congress, 1995.
  32. ↑ History of Diplomatic Relations Embassy of Latvia in London. Viitattu 27.5.2012. (englanniksi)
  33. ↑ Establishment and Renewal of Diplomatic Relations 2012. Ministry of Foreign Affairs of the Republic of Latvia. Viitattu 27.5.2012. (englanniksi)
  34. ↑ a b c Timeline: Latvia BBC News
  35. ↑ Dienu pirms 11.Saeimas sanākšanas sašķeļas ZRP frakcija, Delfi.lv, 16.10.2011, viitattu 19.2.2012
  36. ↑ a b Delfi.lv,, viitattu 19.2.2012
  37. ↑ Maatiedot, Latvia, Suomen suurlähetystö, Riika, viitattu 19.2.2012
  38. ↑ Rislakki, Jukka: Tapaus Latvia: Pieni kansakunta disinformaatiokampanjan kohteena. Tampere: Vastapaino, 2007. ISBN 978-951-768-211-4.
  39. ↑ Jakobson, Max: Tulevaisuus, s. 198. Otava, 2005. ISBN 9511203541.
  40. ↑ Tatjana Ždanoka European Parliament / MEPs. Viitattu 29.6.2012. (englanniksi)
  41. ↑ a b Nimeke = Informācija pašvaldībām Määritä nimeke! Vides aizsardzības un reģionālās attīstības ministr (Ympäristö- ja aluehallintoministeriö). Viitattu 19.2.2012. (latviaksi)
  42. ↑ Public management profiles of Central and eastern european countries: Latvia 1999. Sigma - Support for Improvement in Governance and Management in Central and Eastern European Countries. Viitattu 29.6.2012. (englanniksi)
  43. ↑ History And Progress Of Territorial Reform In Latvia 2009. Vides aizsardzības un reģionālās attīstības ministr (Ympäristö- ja aluehallintoministeriö). Viitattu 29.6.2012. (englanniksi)
  44. ↑ a b The Office of Citizenship and Migration Affairs (Pilsonības un migrācijas lietu pārvaldes, PMLP), Ministry of Interior: Latvijas iedzivotaju skaits pašvaldibas, Datums=01.01.2012 (Latvian kuntien asukasluku 1.1.2012) Pilsonības un migrācijas lietu pārvaldes (PMLP), www.pmlp.gov.lv,. Viitattu 9.3.2012.
  45. ↑ Growth rate of real GDP per capita Eurostat. Viitattu 28.7.2007. (englanniksi)
  46. ↑ a b c Background Note: Latvia US Department of State
  47. ↑ The Baltic Today: Increases in unemployment in Baltic States were highest in EU in April y-o-y, viitattu 2.12.2009
  48. ↑ Robin Hood hacker exposes bankers BBC News. 24.2.2010. (englanniksi)
  49. ↑ Inna Shteinbuka: Soviet Legacy: Industrial Policy in 1980-1990 (PDF) (ISSN 1235-7405) Industry Policy in Transition: the Case of Latvia. Bank of Finland, Institute for Economies in Transition, BOFIT. Viitattu 17.4.2012. (englanniksi)
  50. ↑ Latvia Economy (http://encarta.msn.com © 1993-2003 Microsoft Corporation) Countries Quest. Viitattu 27.5.2012.
  51. ↑ Virstanpylväät Nasdaq OMX
  52. ↑ Member information, Latvia and the WTO, Wto.org, viitattu 19.2.2012
  53. ↑ Latvia – Energy Mix Fact Sheet 2004 2007. European union. Viitattu 18.4.2012.
  54. ↑ Getting There and Away Lonely Planet. Viitattu 27.5.2012. (englanniksi)
  55. ↑ Getting Around Lonely Planet. Viitattu 27.5.2012. (englanniksi)
  56. ↑ Ethnic Minorities in Latvia Latvijas Institūts. Viitattu 1.9.2010 (englanniksi).
  57. ↑ Latvian väkiluku kutistui 10 vuodessa yli 10 prosenttia aamulehti.fi. 18.1.2012. Kustannus Oy Aamulehti. Viitattu 20.2.2012.
  58. ↑ Minority Education in Latvia: From Segregation to Integration Ministry of Foreign Affairs of Latvia. Viitattu 6.11.2010 (englanniksi).
  59. ↑ Kaja Kunnas, Latvia äänesti venäjän kelen virallistamisesta, Helsingin Sanomat 19.2.2012 sivu B 2
  60. ↑ Latvia torjui venäjän kielen virallistamisen, Yle.fi/uutiset, viitattu 19.2.2012
  61. ↑ Latvialaisilta selkeä ei venäjän kielen virallistamiselle Helsingin Sanomat. 18.2.2012. Viitattu 2.6.2012.
  62. ↑ The education system in Latvia VIAA State Education Development Agency. Viitattu 18.4.2012.
  63. ↑ a b Literature Latvian Culture Portal. Ministry of Culture of Latvia. Viitattu 17.4.2012. (englanniksi)
  64. ↑ Poetry Latvian Culture Portal
  65. ↑ a b Prose Latvian Culture Portal. Ministry of Culture of Latvia. Viitattu 17.4.2012. (englanniksi)
  66. ↑ a b c Music Latvian Culture Portal. Ministry of Culture of Latvia. Viitattu 17.4.2012. (englanniksi)
  67. ↑ Latvai Encyclopædia Britannica. 2012. Encyclopædia Britannica Online. Viitattu 8.6.2012. (englanniksi)
  68. ↑ Pop, Rock, World Music Ministry of Culture of Latvia
  69. ↑ Euroviisuvoittajat kautta aikain YLE Satumaa
  70. ↑ The Land That Sings Latvian Song and Dance Festival. Riga Life. Viitattu 4.7.2012. (englanniksi)
  71. ↑ Dance Ministry of Culture of Latvia
  72. ↑ Ballet Ministry of Culture of Latvia
  73. ↑ Lonely Planet s. 182
  74. ↑ Peter Erik Forsberg Latvia - Pieni mutta monipuolinen Plaza.fi 2.8.2008, viitattu 19.2.2012
  75. ↑ Latvia Countries and their cultures
  76. ↑ Properties inscribed on the World Heritage List Unesco. Viitattu 13.4.2010. (englanniksi)
  77. ↑ National symbols of Latvia (pdf) (Latvian kansalliset symbolit) latinst.lv. Viitattu 8.3.2012. (englanniksi)
  78. ↑ Sport in Latvia
  79. ↑ a b Sports in Latvia latvijas Institute (englanniksi)
  80. ↑ Associations. Latvia FIFA
  81. ↑ Latvia in Olympics Sport reference

Aiheesta muualla

Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Latvia.
Itsenäiset valtiot
Kiistanalaiset valtiot
1Lasketaan kuuluvaksi myös Aasiaan.
Euroopan unionin jäsenvaltiot
Jäsenvaltiot
Rakenne
Kahdenväliset suhteet
Tunnukset

 

Malline:Link GA Malline:Link GA

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Latvia&oldid=11843156”