Vanha-Liivinmaa

Kohteesta Wikipedia
(Ohjattu sivulta Vanha Liivinmaa)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Coat of Arms of Duchy of Courland.jpg
Rigasiebmacher.JPG
Latvian historia

Liiviläiset
Baltit

Viikinkiaika Latviassa
Baltiansaksalaiset
Ristiretket Baltiaan
Liivinmaan liitto

Vanha Liivinmaa
Baltian valtatyhjiö
Liivinmaan sota
Kuurinmaan ja Semigallian herttuakunta
Puolan sota
Pohjan sota
Suuri Pohjan sota
Itämerenmaakunnat

Ober Ost
Kuurinmaan ja Semigallian herttuakunta (1918)
Baltian yhdistynyt herttuakunta
Latvian tasavalta
Latvian sosialistinen neuvostotasavalta (1918–1919)
Molotov–Ribbentrop-sopimus
Latvian päähallintopiiri
Ostlandin valtakunnankomissariaatti
Latvian sosialistinen neuvostotasavalta
Baltian maiden itsenäistyminen 1986–1991
Latvian tasavalta

Vanha-Liivinmaa[1] (lat. Terra Mariana, saks. Alt-Livland,[2] vir. Vana-Liivimaa) tarkoittaa saksalaisten 1200-luvulta 1500-luvun puoleenväliin hallitsemaa Baltian aluetta. Saksalaiset nimittivät koko hallussaan ollutta Pohjois- ja Keski-Baltiaa Liivinmaaksi,[3] liiviläisten mukaan. Nimitystä Vanha-Liivinmaa käytetään erotukseksi myöhemmästä Liivinmaan maakunnasta, joka oli pinta-alaltaan huomattavasti suppeampi.

Saksalaisten hallitsema Liivinmaa syntyi Baltian ristiretkien seurauksena 1200-luvun alussa. Se koostui Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan balttilaisista maista[4][5] ja käsitti nykyisen Latvian ja Viron alueet.[5] Valtiota hallitsi Saksalainen ritarikunta, mutta sen erotti ritarikunnan ydinalueesta Itä-Preussista liettualainen Samogitian ruhtinaskunta. Aikalaiset kutsuivat aluetta latinalaisella nimellä Terra Mariana, Maarianmaa,[6][7] sen jälkeen kun paavi Innocentius III:n vuonna 1215 liitti sen Rooman ja keisarikunnan alaisuuteen.[8]

Vuodesta 1418 alkaen Liivinmaan valtiot muodostivat löyhän liittovaltion, Liivinmaan liiton (saks. Livländische Konföderation, latv. Livonijas Konfederācija).[4] Liivinmaan liitto hajosi uskonpuhdistuksen käynnistämien muutosten seurauksena Liivinmaan sodissa 1500-luvun loppupuolella. Vanhasta-Liivinmaasta muodostuivat Liivinmaan, Kuurinmaan ja Vironmaan maakunnat ja myöhemmät kuvernementit. Erotukseksi myöhemmästä tynkä-Liivinmaasta liittovaltiosta käytetään nimitystä Vanha-Liivinmaa.[2][9]

Ristiretket[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vanha-Liivinmaa vuoden 1573 kartalla


Kalpaveljesten ritarikunta perustettiin kristinuskon levittämiseksi ja Baltian saksalaisten siirtokuntien suojaksi. Kalpaveljet aloittivat 1100-luvun lopussa pitkän ja verisen valloitus- ja käännytyssodan pakanallisia virolaisia ja latvialaisia vastaan. Viimeisenä Baltiassa saksalaiset kukistivat Saarenmaan maakunnan 1227. Kalpaveljien kärsittyä raskaan tappion pakanallisille liettualaisille 1236, veljeskunta sulautui Liivinmaan ritarikuntana osaksi Saksalaista ritarikuntaa.[10] Liivinmaan sotilaallinen laajeneminen päättyi 1264 ritarikunnan vallattua semigallialaisten asuinalueet Väinäjoen eteläpuolella Kuurinmaalla.[11] Laajeneminen itään päättyi jo 1242 ritarikunnan kärsittyä tappion Aleksanteri Nevskin johtamille novgorodilaisille Peipsijärven taistelussa.[10] Vuonna 1346 Tanska myi vielä hallitsemansa Pohjois-Viron ritarikunnalle.

Vanhan-Liivinmaan poliittinen rakenne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vanhan-Liivinmaan osat vuonna 1260

Vanhaan-Liivinmaahan kuului Liivinmaan ritarikunnan (Brüder der Ritterschaft Christi von Livland) suoraan hallitsemia alueita (saks. Ordensstaat) sekä neljä ruhtinaspiispan hallitsemaa kirkollista aluetta.[12] Nämä olivat:

Ritarikunnan hallitsema alue jakaantui noin neljäänkymmeneen komtuuri- ja voutikuntaan. Hansakaupungit Riika, Tallinna ja Tartto ja muutamat muut kaupungit olivat ritarikunnasta ja piispoista riippumattomia.

Liivinmaan maapäivät perustettiin vuonna 1419 ja ne kokoontuivat ensi kerran vuonna 1422. Päiville kokoontuivat piispat, ritarikunnan johto, läänitysten haltijat sekä kaupunkien edustajat. Vaikka maapäivät kokoontuivat säännöllisesti Liivinmaa säilyi eripuraisena.[13]

Poliittinen hajaannus ja saksalaisvallan loppu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Liivinmaan poliittinen hajoaminen alkoi uskonpuhdistuksen seurauksena. Vuonna 1525 ritarikunnan protestantiksi kääntynyt suurmestari Albrekt Brandenburgilainen perusti itselleen Preussin herttuakunnan, ja asettui Puolan vasalliksi. Tammikuussa 1558 Venäjän tsaari Iivana Julma aloitti sodan Liivinmaan ja Kuurinmaan valtaamiseksi. Tämä ajoi Vanhan-Liivinmaan eri osat hakeutumaan yhteistyöhön ulkovaltojen kanssa.

Liivinmaalla uskonpuhdistus eteni Preussia hitaammin. Kaupungit ja porvaristo sekä suuri osa aatelistoa omaksuivat luterilaisuuden, mutta piispat ja Liiviläinen ritarikunta pidättäytyivät katolilaisuudessa.[14] Saksalaisen ritarikunnan liiviläinen haara, Liivinmaan ritarikunta säilyi suurmestarinsa Wolter von Plettenbergin johdolla toiminnassa muun ritarikunnan hajotessa ja maallistuessa. Von Plettenberg kääntyi vuonna 1525 luterilaisuuteen, osittain vastustaakseen Riian katolisen arkkipiispan vaikutusvaltaa.[15]

Liivinmaan liitto säilytti riippumattomuutensa vielä yli 30 vuotta. Sen lopullinen hajoaminen alkoi 1555 kun Riian arkkipiispa vetäytyi Wolgastin sopimuksesta ja aloitti yhteistyön Mecklenburgin herttua Albert VII:n pojan Christoph von Mecklenburgin kanssa. Seurauksena oli Baltian valtatyhjiö ja sitä seurannut Liivinmaan sota. Tammikuussa 1558 Venäjän tsaari Iivana Julma aloitti sodan Liivinmaan ja Kuurinmaan valtaamiseksi. Tämä ajoi alueen eri osat hakeutumaan yhteistyöhön ulkovaltojen kanssa. Lopullisesti ritarikunta ja liitto hajosivat vuonna 1561[4] solmitulla Vilnan liittosopimuksella. Liivinmaan ritarikunnan viimeinen suurmestari, Gotthard Kettler maallisti veljeskunnan, joka kääntyi luterilaisuuteen. Hallitsemiensa maiden eteläiseen osaan Kettler perusti hallittavakseen Kuurinmaan herttuakunnan.

Vuonna 1561 Vanhan-Liivinmaan alueet olivat joutuneet naapurivaltojen jakamiksi:

Riian kaupunki säilyi vielä 20 vuotta itsenäisenä keisarikunnan vapaakaupunkina (saks. freie Reichsstadt), mutta joutui 1581 Puola-Liettuan alaisuuteen.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Alenius, Kari: Viron, Latvian ja Liettuan historia. Jyväskylä: Atena Kustannus Oy, 2000. ISBN 951-796-216-9.
  • Zetterberg, Seppo: ”Keskiaika: Osana Vanhaa-Liivinmaata”, Viron historia, s. 55–153. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2007. ISBN 978-951-746-520-5.
  • Plakans, Andrejs: The Latvians: A Short History. Hoover Press, 1995. ISBN 0817993029. Google Books. (englanniksi)
  • Bojtár, Endre: Foreword to the Past: A Cultural History of the Baltic People. Central European University Press, 1999. ISBN 9639116424. Google Books. (englanniksi)
  • O'Connor Kevin: The History of the Baltic States. Greenwood Publishing Group, 2003. ISBN 0313323550. Google Books. (englanniksi)
  • Smith, David J.: Estonia: Independence and European Integration. Routledge, 2001. ISBN 0415267285. Google Books. (englanniksi)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Zetterberg 2007, s. 55
  2. a b Bojtár, sivu 169
  3. Eerik-Niiles Kross: Estland, Estland über alles – Estland on Eestile parem nimi kui Estonia. Eesti Päevaleht, 12.11.2001. Artikkelin verkkoversio Viitattu 13.6.2010. (viroksi)
  4. a b c O'Connor, sivu 23
  5. a b Smith, sivu 3
  6. Bojtár, sivu 124
  7. Agreement signed on publishing of album "Terra Mariana" (englanniksi)
  8. 800th anniversary of St. Mary's Land (Terra Mariana) (englanniksi)
  9. Viron historiaa Keskiajan Liivinmaa (MS Word)
  10. a b Bojtár, sivu 167
  11. Katy Miller-Korpi: The Livonian Confederation (englanniksi)
  12. Plakans, sivu 19–20
  13. Plakans, sivu 23
  14. O'Connor, sivu 25
  15. Wolter von Plettenberg

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]