Latvian sosialistinen neuvostotasavalta

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Latvijas Padomju Sociālistiskā Republika
Латвийская Советская Социалистическая Республика
Latvijskaja Sovetskaja Sotsialistitšeskaja Respublika
Latvian SNT:n lippu Latvian SNT:n vaakuna
Lippu Vaakuna

Latvian SSR map.svg

Latvian SNT:n sijainti Neuvostoliiton osana

Valtiomuoto sosialistinen neuvostotasavalta
osa  Neuvostoliittoa

Johtaja korkeimman neuvoston puheenjohtaja
itsenäistyessä Anatolijs Gorbunovs

Pääkaupunki Riika

Pinta-ala
– yhteensä 64 589 km²(11. suurin SNT)) km² 

Väkiluku 2 666 567 (1989)(14. väkirikkain SNT)
– väestötiheys 41,3 asukasta/km² / km²

Historia
– Osaksi Neuvostoliittoa 21. kesäkuuta 1940
– Saksan miehittämä 19411944
– Itsenäisyysjulistus 4. toukokuuta 1990

Viralliset kielet latvia (de facto) ja venäjä
Kielet ei

Valuutta rupla (latv. rublis, ven. ру́бль, rublʹ) = kopeekka (latv. kapeika, ven. копе́йка, kopeika) (SUR)

Aikavyöhyke +3

Motto Visu zemju proletārieši, savienojieties! (Neuvostoliiton tunnuslause)

Kansallislaulu Latvian neuvostotasavallan hymni

Latvian tasavalta Latvian tasavalta

Latvian sosialistinen neuvostotasavalta, lyhenteeltä Latvian SNT (latv. Latvijas Padomju Sociālistiskā Republika, Latvijas PSR, LPSR, ven. Латви́йская Сове́тская Социалисти́ческая Респу́блика, Латви́йская ССР, ЛCCР, Latvijskaja Sovetskaja Sotsialistitšeskaja Respublika, Latvijskaja SSR, LSSR) oli Latviaa kontrolloinut Neuvostoliiton miehityshallinto. Se perustettiinselvennä hallitsemaan Latviaa 21. kesäkuuta 1940 Neuvostoliiton puna-armeijan miehitettyä Latvian Molotov–Ribbentrop-sopimuksen mukaan.

Neuvostotasavalta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Latvian miehityshallinto anoi pääsyä jäseneksi Neuvostoliittoon, mikä hyväksyttiin elokuussa 1940 ja siitä tuli järjestyksessä 15. neuvostotasavalta.

Latvian päähallintopiiri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Saksan hyökättyä Neuvostoliittoon kesäkuussa 1941, Latvian alue joutui aluksi sotilashallintoon, minkä jälkeen se siirtyi Valloitettujen itäalueiden ministeriölle muodostaen Latvian päähallintopiirin. Natsihallinnolla, sen enempää kuin aikanaan keisarillisella Saksallakaan ei ollut tarkoituksena muodostaa Latviasta itselleen ystävällismielistä valtiota venäläisvallan jälkeen, vaan Latvia oli osa Ostlandin valtakunnankomissariaattia vastaten Saksan vanhaa pyrkimystä hallita Baltian maita yhtenä kokonaisuutena saksalaisvähemmistön ehdoin. Latvian saksalaismiehitys päättyi 1944–1945 vaihtuen jälleen neuvostomiehitykseen.

Toisen maailmansodan jälkeen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Neuvosto-Latvian 40-vuotis-juhlapostimerkki.

Yhdysvallat, Iso-Britannia ja muut länsivallat pitivät Neuvostoliiton miehitystä laittomana. Ne säilyttivät diplomaattiset suhteet itsenäisen Latvian maanpaossa olleisiin edustajiin, eivät de jure tunnustaneet Latvian neuvostotasavallan olemassaoloa eivätkä Latvian kuulumista Neuvostoliittoon.

Toisen maailmansodan aiheuttamien menetysten lisäksi tuhansia siviilejä tapettiin ja kymmeniä tuhansia karkotettiin Latviasta Josif Stalinin aikana hänen kuolemaansa 1953 saakka. Neuvostovalta hidasti merkittävästi maan talouskasvua, mikä loi suuren elintasoeron Latvian ja sen demokraattisten naapurivaltioiden kuten Suomen, Ruotsin ja Tanskan välille. Verrattuna muihin Neuvostoliiton hallinnoimiin osiin Latvian talous voi kuitenkin hyvin ja se oli yksi neuvostoalueen vauraimmista alueista.

Perestroika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Latvian neuvostotasavallalle, kuten muillekin Baltian maille, annettiin laajempi autonomia 1980-luvun lopun perestroikan myötä ja vuonna 1988 miehitysaikana kielletyn Latvian tasavallan lipun käyttö sallittiin. Se korvasi Latvian neuvostolipun 1990 ja samana vuonna itsenäisyyttä kannattaneet Latvian kansanrintaman ehdokkaat saivat korkeimpaan neuvostoon – miehityshallinnon ylimpään muodolliseen elimeen - kahden kolmasosan enemmistön maaliskuussa pidetyissä vaaleissa. Toukokuussa 1990 neuvosto päätti Latvian itsenäisyyden palauttamisesta käytännössä, siirtymäkauden ja Neuvostoliiton kanssa käytävien neuvottelujen jälkeen. Tähän liittyen korkein neuvosto nimesi Latvian SNT:n Latvian tasavallaksi.[1]

Tammikuussa 1991 neuvostohallinto yritti kaataa Latvian itsenäisyysmielisen hallituksen siinä kuitenkaan onnistumatta ja maaliskuussa 1991 73 prosenttia latvialaisista kannatti maan itsenäisyyttä käytännössäkin neuvoa-antavassa kansanäänestyksessä. Myös monet Latvian venäläiset äänestivät käytännön itsenäisyyden puolesta. Täysi itsenäisyys palautettiin jo aiottua aikaisemmin 21. elokuuta 1991 Neuvostoliiton vallankaappauksen kuivuttua kokoon.

Latvian SNT:n kommunistipuolueen pääsihteerit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Latvian neuvostotasavaltaa hallitsi tosiasiassa Moskovasta johdettu Neuvostoliiton kommunistisen puolueen osasto, Latvian kommunistinen puolue ja sen johdossa toimi pääsihteeri.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]