Horezmin kansantasavalta
| Horezmin kansan neuvostotasavalta Horezmin sosialistinen neuvostotasavalta Xorazm Xalq Sovet Respublikasi Xorazm Sovet Sotsialistik Respublikasi |
|
|---|---|
1920–1924 |
|
.svg) lippu |
.svg) tunnus |
 |
|
| Valtiomuoto | kansantasavalta (1920–1923) neuvostotasavalta (1923–1924) |
| Pääkaupunki | Hiva |
| Pinta-ala | |
| – yhteensä | 62 200 km² |
| Väkiluku | 550 000 |
| Historia | |
| – Perustettu | 26. huhtikuuta 1920 |
| – Lakkautettu | marraskuu 1924 |
| Edeltäjä | Hivan kaanikunta |
| Seuraajat | Uzbekistanin SNT Turkmenistanin SNT Karakalpakian autonominen alue |
.jpg)
_02.jpg)
Horezmin kansan neuvostotasavalta (uzb. Xorazm Xalq Sovet Respublikasi,[1] ven. Хорезмская народная советская республика, Horezmskaja narodnaja sovetskaja respublika[2]) oli Hivan kaanikuntaa seurannut kansantasavalta Keski-Aasiassa vuosina 1920–1923. Sen pinta-ala oli 62 200 neliökilometriä ja asukasmäärä 550 000. Asukkaista 65 prosenttia oli uzbekkeja, 26,8 prosenttia turkmeeneja, 3,8 prosenttia karakalpakkeja ja 3,4 prosenttia kazakkeja. Tasavalta jakautui Daşoguzin, Hazoraspin, Yangi Urganchin ja Xojelin maakuntiin ja 26 piirikuntaan (vuonna 1923). Se rajoittui Turkestanin ja Kirgiisien autonomisiin neuvostotasavaltoihin sekä Buharan kansantasavaltaan. Pääkaupunkina toimi Hiva.[1]
Valtio muutettiin lokakuussa 1923 Horezmin sosialistiseksi neuvostotasavallaksi (uzb. Xorazm Sovet Sotsialistik Respublikasi,[1] ven. Хорезмская советская социалистическая республика, Horezmskaja sovetskaja sotsialistitšeskaja respublika[2]). Se lakkautettiin marraskuussa 1924, ja sen alue liitettiin Uzbekistanin ja Turkmenistanin neuvostotasavaltoihin sekä Karakalpakkien autonomiseen alueeseen[1].
Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Hivan kaanikunnassa oli vuonna 1914 perustettu Polvonniyoz Yusupovin johdolla džadididistinen nuorhivalaisten puolue, joka vaati perustustulaillisia uudistuksia. Helmikuun vallankumouksen jälkeen nuorhivalaiset ryhtyivät avoimeen kamppailuun, jonka tuloksena Asfandiyorxon-kaani antoi perustaa maahan parlamentin ja ministerineuvoston. Kaani ryhtyi kuitenkin pian verisiin kostotoimenpiteisiin, jolloin monet nuorhivalaiset pakenivat maasta.[3]
Vuoden 1918 alussa nuorhivalaiset perustivat Taškentissa komitean, joka alkoi tehdä yhteistyötä bolševikkien kanssa kaaninvallan kukistamiseksi. Osa nuorhivalaisista perusti seuraavan vuoden alussa Petroaleksandrovskissa kommunistisen ryhmän. Marraskuussa 1919 nuorhivalaiset, kommunistit ja eräät turkmeeniheimot muodostivat liittokunnan ja puna-armeijan joukot valtasivat Hivan helmikuun alussa 1920.[3]
Helmikuun toisena päivänä muodostettiin etupäässä nuorhivalaisista koostunut väliaikainen vallankumouskomitea ja huhtikuun alussa ministerineuvosto, joiden puheenjohtajana toimi Jumaniyoz Sultonmurodov. Huhtikuun 26.–30. päivänä 1920 järjestetty Horezmin kansanedustajien kokous (qurultoy) julisti Horezmin kansan neuvostotasavallan perustetuksi,[1] hyväksyi perustuslain[2] ja muodosti Polvonniyoz Yusupovin johtaman nasiirien eli kansankomissaarien neuvoston. Neuvosto-Venäjän kanssa solmittiin syyskuussa liittolais- ja taloussopimus, jossa tunnustettiin virallisesti Horezmin itsenäisyys.[1]
Horezm oli hallintomuodoltaan demokraattinen kansantasavalta, jossa ylintä valtaa käytti perustuslain mukaan kansanedustajien kokous ja kokousten välillä toimeenpaneva keskuskomitea. Korkein toimeenpanoelin oli hallitus eli kansankomissaarien neuvosto. Todellinen valta oli kuitenkin Neuvosto-Venäjän ja myöhemmin Neuvostoliiton eri toimielinten käsissä. Maassa ollut puna-armeija järjesti maaliskuussa 1921 vallankaappauksen, jossa kansankomissaarien neuvoston puheenjohtaja Yusupov pidätettiin ja useita komissaareja teloitettiin.[1] Osa nuorhivalaisista liittyi kapinallisiin tai pakeni ulkomaille, kun taas eräät heistä osallistuivat armahduksen jälkeen neuvostojärjestelmän rakentamiseen[3]. Horezmin kommunistipuolueeseen jäi kesän 1921 puhdistusten jälkeen vain 60 jäsentä[2]. Myöhemmin bolševikit vaihtoivat toimeenpanevan keskuskomitean ja kansankomissaarien neuvoston johtajia moneen kertaan[1].
Kansantasavallassa toteutetun maareformin ja muiden talousuudistusten tulokset olivat ristiriitaisia. Vuonna 1924 viljelyskäytössä oli 62 prosenttia ensimmäistä maailmansotaa edeltäneestä peltoalasta ja tuotannon määrä oli 70–75 prosenttia. Samaan aikaan rakennettiin uusia keinokastelulaitoksia ja teollisuusyritykset saatiin uudelleen käyttöön. Raskain verotaakka kohdistettiin kauppiaisiin, rahanlainaajiin ja suuriin maaonmistajiin.[1] Horezm, Buhara ja Turkestan muodostivat maaliskuussa 1923 yhteisen talousalueen, jota johtamaan perustettiin Keski-Aasian talousneuvosto[4].
Lokakuussa 1923 järjestetyssä neljännessä kansanedustajien kokouksessa alueen nimi muutettiin Horezmin sosialistiseksi neuvostotasavallaksi, ja uudessa perustuslaissa otettiin suunta kohti sosialismin rakentamista. Yksityinen maanomistus lakkautettiin, uskonnollisten yhteisöjen waqf-omistukset siirrettiin opetusministeriölle ja šariatuomioistuimet kiellettiin. Tästä oli seurauksena itsenäisyysliikkeen voimistuminen ja aseellisen kapinan leviäminen Horezmin keidasalueelle. Turkmeenipäällikkö Jüneýit-kaanin joukot piirittivät Hivaa tammikuussa 1924, mutta puna-armeija kukisti kapinan.[1]
Loka-marraskuussa 1924 pidetty viides edustajainkokous lakkautti Horezmin neuvostotasavallan Keski-Aasian uusien kansallisten neuvostotasavaltojen perustamisen johdosta. Suurin osa alueesta liitettiin Uzbekistanin sosialistiseen neuvostotasavaltaan ja loput Turkmenistanin totasavaltaan sekä Kirgiisien autonomiseen tasavaltaan kuuluneeseen Karakalpakkien autonomiseen alueeseen. Horezmin neuvostotasavallan hallintoelimet lopettivat toimintansa marraskuun loppuun mennessä.[1]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 Oʻzbekiston milliy ensiklopediyasi, 9-jild, s. 483–485. Toshkent: Oʻzbekiston milliy ensiklopediyasi, 2005. ISBN 5-89890-082-9
- 1 2 3 4 Graždanskaja voina i vojennaja interventsija v SSSR: Entsiklopedija, s. 643–644. Moskva: Sovetskaja entsiklopedija, 1987.
- 1 2 3 Oʻzbekiston milliy ensiklopediyasi, 3-jild, s. 498–499. Toshkent: Oʻzbekiston milliy ensiklopediyasi, 2002. ISBN 5-89890-052-7
- ↑ Bolšaja sovetskaja entsiklopedija, tom 28, s. 368. Moskva: Sovetskaja entsiklopedija, 1978.