Valko-Venäjän sosialistinen neuvostotasavalta

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli käsittelee vuosina 1919-1991 olemassa ollutta neuvostotasavaltaa. Vuonna 1919 toimineesta Valko-Venäjän neuvostotasavallasta on erillinen artikkeli: Valko-Venäjän sosialistinen neuvostotasavalta (1919)
Беларуская Савецкая Сацыялістычная Рэспубліка
Belaruskaja Savetskaja Satsyjalistytšnaja Respublika
Белорусская Советская Социалистическая Республика
Belorusskaja Sovetskaja Sotsialistitšeskaja Respublika
1919 – 1991
Valko-Venäjän sosialistisen neuvostotasavallan lippu   Valko-Venäjän sosialistisen neuvostotasavallan vaakuna
lippu vaakuna
Byelorussian SSR map.svg
Valko-Venäjän sijainti Neuvostoliitossa
Valtiomuoto sosialistinen neuvostotasavalta
Osa Neuvostoliittoa
Pääkaupunki Minsk
Pinta-ala 207 600 km²
Historia
 –perustettu
 –osa Neuvostoliittoa
 –itsenäistyminen

1. tammikuuta 1919

1922-1991
19. syyskuuta 1991
Virallinen kieli valkovenäjä (de facto) ja venäjä
Yleisimmät kielet puola (jiddiš v:een 1941)
Valuutta rupla (valkoven. рубе́ль, rubelʹ, ven. ру́бль, rublʹ) = kopeekka (valkoven. капе́йка, kapeika, ven. копе́йка, kopeika) (SUR)
Edeltäjä(t) Valko-Venäjän kansantasavalta
Seuraaja(t) Valko-Venäjän tasavalta
Motto Пралетарыі ўсіх краін, яднайцеся!
(Kaikkien maiden proletaarit, yhdistykää!)
Kansallislaulu Valko-Venäjän sosialistisen neuvostotasavallan hymni

Valko-Venäjän sosialistinen neuvostotasavalta, lyhenteeltä Valko-Venäjän SNT (valkoven. Белару́ская Саве́цкая Сацыялісты́чная Рэспу́бліка, Белару́ская ССР, БССР, Belaruskaja Savetskaja Satsyjalistytšnaja Respublika, Belaruskaja SSR, BSSR, ven. Белору́сская Сове́тская Социалисти́ческая Респу́блика, Белору́сская ССР, БССР, Belorusskaja Sovetskaja Sotsialistitšeskaja Respublika, Belorusskaja SSR, BSSR) oli asukasluvultaan viidenneksi ja pinta-alaltaan kuudenneksi suurin Neuvostoliiton neuvostotasavalloista. Valko-Venäjän neuvostovaltio perustettiin 1919 ja se kuului Neuvostoliittoon sen perustamisesta 1922 saakka, kunnes julistautui itsenäiseksi Valko-Venäjän tasavallaksi syyskuussa 1991.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Venäjän bolsevikit kukistivat Valko-Venäjän itsenäisyyden joulukuussa 1918 ja heidän johdollaan perustettiin vuoden 1919 alussa Valko-Venäjän sosialistinen neuvostotasavalta[1] (valkoven. Сацыялiстычная Савецкая Рэспублiка Беларусь, Satsyjalistytšnaja Savetskaja Respublika Belarus), jonka pääkaupungiksi tuli Minsk. Neuvostotasavallan itäisimmät osat, mm. Smolenskin alue liitettiin Venäjään.

Liettuan-Venäjän sodan aiheuttamien sotilaallisten vaikeuksien vuoksi bolsevikit yhdistivät Valko-Venäjän ja nukkevaltionsa Liettuan neuvostotasavallan Liettualais-valkovenäläiseksi neuvostotasavallaksi helmikuussa 1919. Pääkaupunkina oli Vilna, kunnes Puolan-Venäjän sodassa Puolan asevoimat valtasi sen huhtikuussa ja pääkaupungiksi tuli Minsk. Puolalaiset olivat vallanneet heinä-elokuuhun 1919 mennessä lähes koko Liettualais-valkovenäläisen neuvostotasavallan, jolloin sen seuraajaksi tuli uudelleen toimintansa aloittanut Valko-Venäjän sosialistinen neuvostotasavalta.[1]

Puolan-Venäjän sodan päättäneessä Riian rauhassa 1921 Valko-Venäjän silloinen länsipuolisko luovutettiin Puolalle.

Osana Neuvostoliittoa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Bolsevikkien vakiinnutettua valtansa Valko-Venäjän nimi muuttui muotoon valkoven. Беларуская Савецкая Сацыялістычная Рэспубліка, Belaruskaja Savetskaja Satsyjalistytšnaja Respublika[2][3] muodostaen yhdessä Venäjän, Ukrainan ja Transkaukasian kanssa Neuvostoliiton vuonna 1922.

Neuvostoliiton ja Saksan elokuussa 1939 solmiman hyökkäämättömyyssopimuksen salaisen lisäpöytäkirjan seurauksena alkoi toinen maailmansota syyskuussa 1939. Saksa ja Neuvostoliitto hyökkäsivät Puolaan, jonka pohjoinen itäosa tuli Valko-Venäjän hallintaan.

Saksan hyökättyä Neuvostoliittoon ja sen miehittämille alueille 1941 suurin osa Valko-Venäjästä ja miehitetty Puolan pohjoinen itäosa kuului miehityshallintoa edustaneen Ostlandin valtakunnankomissariaatin Valko-Venäjän pääpiiriin. Sen toiminta päättyi Neuvostoliiton puna-armeijan edettyä itärintamalla 1944.

Sodan jälkeen 1945 Puola joutui muodollisestikin luovuttamaan Neuvostoliiton vuonna 1939 ja uudelleen 1944 valtaaman itäisen alueensa, jonka pohjoisosa siirtyi virallisestikin Valko-Venäjälle.

Valko-Venäjän perustuslakiin tehtiin vuonna 1945 muutoksia, joiden seurauksena se kykeni joissakin asioissa toimimaan Neuvostoliitosta erillisenä ulkopoliittisena subjektina. Tämän vuoksi Neuvostoliiton lisäksi Valko-Venäjä ja Ukraina olivat erikseen Yhdistyneiden Kansakuntien jäseniä sen perustamisesta lähtien, eräänlaisena vastineena Ranskalle ja Britannialle. Käytännössä erityisasemalla ei ollut minkäänlaista merkitystä eikä Valko-Venäjä Neuvostoliitossa tosiasiallisesti harjoittanut itsenäistä ulkopolitiikkaa.

Valko-Venäjän puoluejohtajat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Valko-Venäjän kommunistisen puolueen ensimmäinen sihteeri oli käytännössä neuvostotasavallan korkein johtaja.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Конституция Социалистической Советской Республики Белоруссии What is Interpol (venäjäksi)
  2. Брыгадзін П. І., Ладысеў У. Ф.: Беларусь паміж Усходам і Захадам: Станаўленне дзяржаўнасці і тэрытарыяльнай цэласнасці Беларусі (1917-1939 гг.) (valkovenäjäksi)
  3. Neuvostotasavallan virallisen nimen muutosta ei kuitenkaan ole huomioitu suomen kielessä.