Buharan kansantasavalta
| Buharan kansan neuvostotasavalta Buharan sosialistinen neuvostotasavalta Buxoro Xalq Sovet Respublikasi Buxoro Sovet Sotsialistik Respublikasi |
|
|---|---|
1920–1924 |
|
 lippu |
 tunnus |
.svg) |
|
| Valtiomuoto | kansantasavalta (1920–1924) neuvostotasavalta (1924) |
| Pääkaupunki | Buhara |
| Pinta-ala | |
| – yhteensä | 182 193 km² |
| Väkiluku | yli 2,2 milj. |
| Historia | |
| – Perustettu | 8. lokakuuta 1920 |
| – Lakkautettu | marraskuu 1924 |
| Edeltäjä | Buharan emiirikunta |
| Seuraaja | Uzbekistanin sosialistinen neuvostotasavalta |
_01.jpg)
Buharan kansan neuvostotasavalta (uzb. Buxoro Xalq Sovet Respublikasi,[1] ven. Бухарская народная советская республика, Buharskaja narodnaja sovetskaja respublika[2]) oli Buharan emiirikuntaa seurannut kansantasavalta Keski-Aasiassa vuosina 1920–1924. Sen pinta-ala oli 182 193 neliökilometriä ja asukasmäärä yli 2,2 miljoonaa.[1] Asukkaista noin puolet oli uzbekkeja ja lähes kolmasosa tadžikkeja. Heidän lisäkseen oli turkmeeneja, buharanjuutalaisia, arabeja ja persialaisia.[3] Tasavalta rajoittui Turkestanin autonomiseen neuvostotasavaltaan, Horezmin kansantasavaltaan ja Afganistaniin. Sen pääkaupunki oli Buhara.[1]
Valtion nimi muutettiin syyskuussa 1924 Buharan sosialistiseksi neuvostotasavallaksi (uzb. Buxoro Sovet Sotsialistik Respublikasi,[1] ven. Бухарская советская социалистическая республика, Buharskaja sovetskaja sotsialistitšeskaja respublika[2]). Se lakkautettiin saman vuoden marraskuussa, ja sen alue liitettiin kansallisuusrajojen mukaan Uzbekistanin ja Turkmenistanin neuvostotasavaltoihin sekä Tadžikistanin autonomiseen tasavaltaan[1].
Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Buharan emiirikunnasta oli vuonna 1868 tullut Venäjän keisarikunnan alainen, mutta yhä keskiaikaisesti hallittu protektoraatti. Nuorturkkilaisten vallankumous vuonna 1908 ja varsinkin helmikuun vallankumous vuonna 1917 saivat džadidistit ja nuorbuharalaiset vaatimaan demokraattisia uudistuksia, mikä johti emiiri Olimxonin verisiin kostotoimiin. Emiirikunnan lakkauttamista halusivat myös bolševikit, jotka perustivat vuonna 1918 Buharan kommunistisen puolueen.[1]
Fayzulla Xoʻjayevin johtamat nuorbuharalaiset perustivat tammikuussa 1920 Taškentiin vallankumouksellisten keskustoimiston, joka ryhtyi solmimaan yhteyksiä bolševikkeihin[1]. Venäjän kommunistinen puolue hyväksyi nuorbuharalaisten yhteistyötarjouksen saman vuoden kesällä[2]. Turkestanin rintaman komentaja Mihail Frunze määräsi 15. elokuuta puna-armeijan joukot ”avustamaan Buharan työläisten kansannousua”, ja 2. syyskuuta puna-armeija valtasi Buharan ja syöksi emiirin vallasta[1].
Syyskuun 14. päivänä muodostettiin kansantasavaltaa johtanut vallankumouskomitea, jonka puheenjohtaja oli Abdulqodir Muhitdinov. Hallituksen (nasiirien eli kansankomissaarien neuvoston) johtajana toimi Fayzulla Xoʻjayev. Lokakuun 6.–8. päivänä 1920 järjestettiin kansanedustajien kokous (qurultoy), joka julisti Buharan kansan neuvostotasavallan perustetuksi.[1] Neuvosto-Venäjän hallitus tunnusti Buharan kansantasavallan itsenäiseksi valtioksi[2].
Syyskuussa 1921 pidetty toinen edustajainkokous vahvisti Buharan perustuslain, jossa se määriteltiin demokraattiseksi kansantasavallaksi. Sen korkein elin oli vuosittain kokoontuva 350-jäseninen kansanedustajien kokous. Kokousten välillä johtoelimenä oli toimeenpaneva keskuskomitea, jonka puheenjohtajaksi valittiin Usmonxoʻja Poʻlatxoʻjayev. Keskuskomiteaan perustettiin turkmeeniosasto, jonka pohjalta luotiin myöhemmin turkmeenien autonominen alue.[1] Tadžikkien asuttama maan itäosa oli sotatoimialuetta, jossa siviilihallinnon muodostaminen alkoi vasta vuonna 1924[2][3].
Kansantasavallan hallitus koostui pääosin Buharan kommunistiseen puolueeseen liittyneistä džadidisteista, jotka pyrkivät tekemään itsenäistä politiikkaa. Se oli kuitenkin riippuvainen Neuvosto-Venäjästä, jonka joukot kävivät sotaa alueen basmatšikapinallisia vastaan. Buhara ja Neuvosto-Venäjä solmivat loka-marraskuussa 1920 väliaikaisen sotilaspoliittisen sopimuksen ja maaliskuussa 1921 liittolaissopimuksen.[1]
Uuden hallituksen tärkeimpiä uudistuksia oli maareformi, jossa emiirin, hänen sukulaistensa ja virkamiesten maaomaisuus takavarikoitiin ja jaettiin talonpojille. Samalla uudistettiin verotusta, perustettiin valtionpankki ja tehtiin rahauudistus. Pakkotoimet, väkivaltaisuudet, uskonnon ja papiston vastainen politiikka sekä puna-armeijan läsnäolo vähensivät hallituksen kannatusta ja kärjistivät maan sisäisiä ristiriitoja. Maatalouden tuotanto saavutti vuoteen 1923 mennessä lähes ensimmäistä maailmansotaa edeltäneen tason ja käsityöammatit, teollisuus ja kaupankäynti alkoivat elpyä.[1]
Buharan kansantasavaltaan kohdistunut ulkoinen painostus lisääntyi koko ajan. Neuvosto-Venäjä halusi nopeuttaa kehitystä kohti sosialismia, ja Buharan kommunistipuolue päätti kesäkuussa 1923 maan hallituksen ”neuvostolaistamisesta”. Monet entiset nuorbuharalaiset kuten ulkoministeri Otaulla Xoʻjayev, opetusministeri Abdurauf Fitrat, valtionvaraininisteri Sattor Xoʻjayev ja talousneuvoston puheenjohtaja Muinjon Aminov erotettiin tehtävistään ja korvattiin muualta tulleilla kommunisteilla. Muhitdinovin tilalle Buharan kommunistipuolueen vastaavaksi sihteeriksi valittiin Abdulla Rahimboyev. Lokakuussa 1923 pidetty edustajainkokous vei äänioikeuden kauppiailta, omaisuudenhaltijoilta ja entisiltä virkamiehiltä.[1]
Buharan ja Horezmin kansantasavalloista sekä Turkestanin autonomisesta neuvostotasavallasta muodostettiin maaliskuussa 1923 yhteinen talousalue, jota johtamaan perustettiin Keski-Aasian talousneuvosto. Bolševikit päättivät liittää Buharan ja Horezmin osaksi Neuvostoliittoa, mitä heijasti kansanedustajien kokouksessa 19. syyskuuta 1924 hyväksytty nimenmuutos Buharan sosialistiseksi neuvostotasavallaksi. Kokous hyväksyi myös ajatuksen Keski-Aasian jakamisesta kansallisuusrajojen mukaan.[1]
Turkestanin, Buharan ja Horezmin toimeenpanevat komiteat tekivät 18. marraskuuta 1924 yhteisen päätöksen toimivaltansa siirtämisestä Fayzulla Xoʻjayevin johtamalle Uzbekistanin SNT:n väliaikaiselle vallankumouskomitealle. Buharan neuvostotasavalta lakkautettiin marraskuun lopussa ja sen alue liitettiin Uzbekistanin ja Turkmenistanin neuvostotasavaltoihin sekä Tadžikistanin autonomiseen tasavaltaan.[1]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 Oʻzbekiston milliy ensiklopediyasi, 2-jild, s. 299–302. Toshkent: Oʻzbekiston milliy ensiklopediyasi, 2001.
- 1 2 3 4 5 Graždanskaja voina i vojennaja interventsija v SSSR: Entsiklopedija, s. 56, 81–83. Moskva: Sovetskaja entsiklopedija, 1987.
- 1 2 Abdullaev, Kamoludin: Historical Dictionary of Tajikistan, 3rd edition, s. xxvi–xxviii, 81–82. Lanham: Rowman & Littlefield, 2018. ISBN 9781538102510