Kattohaikara

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Kattohaikara
Ciconia ciconia (aka).jpg
Uhanalaisuusluokitus: Elinvoimainen [1]
Elinvoimainen
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Linnut Aves
Lahko: Haikaralinnut Ciconiiformes
Heimo: Kattohaikarat Ciconiidae
Suku: Kattohaikarat Ciconia
Laji: ciconia
Kaksiosainen nimi
Ciconia ciconia
Linnaeus, 1758
Levinneisyyskartta
Kattohaikaran levinneisyys. Vihreällä pesimisalueet ja sinisellä talvehtimisalueet
Kattohaikaran levinneisyys. Vihreällä pesimisalueet ja sinisellä talvehtimisalueet
Alalajit
  • C. c. asiatica
  • C. c. ciconia
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Kattohaikara Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Kattohaikara Commonsissa

Kattohaikara (Ciconia ciconia) on kattohaikaroiden heimoon kuuluva lintulaji. Suuressa osassa Eurooppaa kattohaikaraan suhtaudutaan myötämielisesti, ja paikoin haikaraa pidetään jopa hyvän onnen tuojana. Sen vanha suomenkielinen nimitys oli valkea tuonenkurki[2]. Nykyisen nimensä mukaisesti kattohaikara pesii usein katoilla. Kansanperinteessä niiden kerrotaan tuovan ihmisille vauvoja silkkinyyteissä.

Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kattohaikaran pituus on 100–110 cm, siipiväli 195–215 cm ja paino 2,3–4,4 kg. Se on lähes kokonaan valkoinen, ainoastaan siipisulat ovat mustat. Lisäksi haikaralla on pitkä punainen nokka ja jalat. Jalat ovat pitkät ja muihin haikaroihin verrattuna tukevat.

Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kattohaikara pesii Euroopassa, Länsi-Aasiassa sekä paikoin Afrikassa. Useimmat yksilöt talvehtivat Afrikassa Saharan eteläpuolella. Yksi alalaji elää Turkestanissa ja talvehtii Iranissa ja Intiassa. Suomessa säännöllinen vieras pääosin keväällä maan eteläosissa. Voimakkaat pitkäaikaiset etelänpuoleiset virtaukset huhti-toukokuussa tuovat Suomeen kattohaikaroita Virosta ja Venäjältä. Vuosittain tavataan joistain kymmenistä jopa neljään sataan kattohaikaraa.

Suomessa ensimmäinen onnistunut kattohaikaran pesintä todettiin vuonna 2015 Koskella Tl. Toukokuussa 2015 haikara pesi pylvään päähän rakennettuun pesään.[3][4] Ensimmäinen kuoriutunut poikanen havaittiin juhannuksena.[5][6] Poikasia kuoriutui kolme, mutta yksi kuoli, ja emo heitti sen pois pesästä.[7] Birdlife Suomi ja Ylen Turun toimitus järjestivät nimikilpailun, ja rengastuksen yhteydessä poikaset saivat nimikseen Kinttu ja Kontti.[8]

Kattohaikarapariskunta pesällä, Koski Tl heinäkuussa 2015.
Suomen ensimmäiset kattohaikaran poikaset Kinttu ja Kontti[8] sekä emo 24. heinäkuuta 2015.


Ooievaar met publiek in het Zwin.JPG

Elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rannikot, järvien, jokien ym. vesistöjen rannat, kosteikot ja pellot, niityt ja asutetut seudut.

Lisääntyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kattohaikara on sukukypsä neljän vuoden iässä. Emo munii 1–5 munaa pesään, joka usein sijaitsee katolla, mutta lintu kelpuuttaa pesäpaikakseen myös tornit, puhelinpylväät ja puut.

Haikaroille tehdään myös tarkoituksella pesäkehikkoja, koska kattohaikaran uskotaan tuovan onnea taloon.

Kattohaikaran muna.

Ravinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kattohaikaran ravintoon kuuluvat sammakot, matelijat, pienet nisäkkäät, kalat, madot ja hyönteiset.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. BirdLife International: Ciconia ciconia IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2. 2012. International Union for Conservation of Nature, IUCN, www.iucnredlist.org. Viitattu 25.3.2014. (englanniksi)
  2. Käytössä olleita ja ehdotettuja linnunnimiä Luettu 7.4.2011
  3. Sarita Blomqvist: Harvinaiselta kattohaikarapariskunnalta odotetaan jo perheenlisäystä 21.5.2015. Ylen uutiset. Viitattu 21.5.2015.
  4. Yrjö Hjelt: Historiallinen juhannusvauva tulossa 28.5.2015. Ylen uutiset. Viitattu 29.5.2015.
  5. Harvinaista Suomessa: Kattohaikarapariskunta sain ensimmäisen poikasen 20.6.2015. Aamulehti. Viitattu 20.6.2015.
  6. Anni Heikkilä: Suomen ensimmäinen ja ainoa kattohaikarapari sai poikasen 20.6.2015. Helsingin Sanomat. Viitattu 20.6.2015.
  7. Kattohaikarapariskunta menetti poikasen 12.7.2015. Aamulehti. Viitattu 13.7.2015.
  8. a b Sarita Blomqvist: Suomen ensimmäisistä kattohaikarasisaruksista tuli Kinttu ja Kontti 28.7.2015. Yle.fi Uutiset. Viitattu 28.7.2015.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]