Ero sivun ”Alavus” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Selaa historiaa interaktiivisesti
[katsottu versio][arvioimaton versio]
← Vanhempi muutosUudempi muutos →
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
VisuaalinenWikiteksti
p Käyttäjän 81.209.108.25 muokkaukset kumottiin ja sivu palautettiin viimeisimpään käyttäjän Raksa123 tekemään versioon.
Ei muokkausyhteenvetoa
Merkkaukset: Mobiilimuokkaus  mobiilisivustosta 
Rivi 1: Rivi 1:
{{Suomen kunta
{{Suomen kunta
| virallinen nimi = Alavus
| virallinen nimi = Kakke
| muunkieliset nimet = Alavo
| muunkieliset nimet = Alavo
| vaakuna = Töysä.vaakuna.svg
| vaakuna = Töysä.vaakuna.svg

Versio 22. marraskuuta 2017 kello 10.07

Kakke
Alavo

vaakuna

sijainti

Alavuden kaupungintalo kesällä 2014.
Alavuden kaupungintalo kesällä 2014.
Sijainti 62°35′10″N, 023°37′10″E
Maakunta Etelä-Pohjanmaan maakunta
Seutukunta Kuusiokuntien seutukunta
Kuntanumero 010
Perustettu 1865
– kauppalaksi 1974
– kaupungiksi 1977
Kuntaliitokset Töysä (2013)
Kokonaispinta-ala 1 151,50 km²
102:nneksi suurin 2022 [1]
– maa 1 087,24 km²
– sisävesi 64,26 km²
Väkiluku 10 933
90:nneksi suurin 31.12.2023 [2]
– väestötiheys 10,06 as./km² (31.12.2023)
Ikäjakauma 2020 [3]
– 0–14-v. 16,7 %
– 15–64-v. 54,6 %
– yli 64-v. 28,7 %
Äidinkieli 2023 [4]
– suomenkielisiä 97,4 %
– ruotsinkielisiä 0,1 %
– muut 2,5 %
Kunnallisvero 9,60 %
48:nneksi suurin 2024 [5]
Työttömyysaste 11,1 % (2015)
Kaupunginjohtaja Pekka Ala-Mäenpää
Kaupunginvaltuusto 35 paikkaa
  2017–2021[6]
 • Kesk.
 • Ps.
 • Kok.
 • SDP
 • KD
 • Vihr.
17
6
5
4
2
1
www.alavus.fi

Alavus (ruots. Alavo) on kaupunki Etelä-Pohjanmaalla Lapuanjoen yläjuoksulla. Kaupungissa asuu 10 933 ihmistä,[2] ja sen pinta-ala on 1 151,50 km2, josta 64,26 km2 on vesistöjä.[1] Väestötiheys on 10,06 asukasta/km2. Järviä on 60 kappaletta ja rantaviivaa yhteensä 324 kilometriä. Seinäjoelle on matkaa Alavuden keskustasta vajaa 60 kilometriä ja Tuurin kauppakylään noin seitsemän kilometriä. Alavuden naapurikunnat ovat Alajärvi koillisessa, Kuortane pohjoisessa, Seinäjoki lännessä, Virrat etelässä ja Ähtäri idässä.

Historia

Ihminen saapui Alavuden seudulle heti mannerjään peräydyttyä. Vanhimmat seudulta löytyneet kivikauden aikaiset löydöt sijoittuvat Suomusjärven kulttuurin aikaan. n. 8000- 5000 eaa. Kiviaseet, nuotion pohjat, kodan jäännökset ja palaneet luut kertovat paljon kivikautisen väestön elämästä.[7] Rantaviivan siirtyessä lännemmäksi myös asutus Alavuden alueella väheni huomattavasti, eikä siitä ole löydetty merkkejä kivikauden lopulla. Rautakautiset esineet osoittavat edullisen liikesijainnin ja hyvien kala-apajien houkutelleen paikalle väkeä jatkuvasti, vaikka suora vesitie olikin jo katkennut maankohoamisen vuoksi.[7]

Asutus pysyi liikkuvana pyyntikulttuurina aina 1500-luvulle asti. Hämäläiset käyttivät seutua reittinä erämaihinsa ja Pohjanlahdelle. Savolaista kaskenpolttajaväestöä alkoi 1500-luvun lopulla asettua seudulle. Lapuanjoen laakson yläosaa kutsuttiinkin 1600-luvulla Lapuan Savoksi. Savolaisten kulttuuri oli jonkinlainen pysyvän maatalouden ja liikkuvan pyyntikulttuurin välimuoto. Suurin osa seudun väestöstä siirtyi muualle. Lopullinen asuttaminen tapahtui lännestä, pääasiassa Kyröjoen ja Lapuanjoen keskijuoksulle, jonne asettui satakuntalaisperäistä väestöä.[7]

Uudenkaarlepyyn kaupungin perustaminen Lapuanjoen suulle oli tärkeä tapahtuma Alavuden historiassa. Vuonna 1617 määrättiin Näsijärven pohjoispäässä sijaitseva Ruovesi Uudenkaarlepyyn kauppapiirin. Kuljetukset tapahtuivat Suomenselän yli pitkin Näsijärven muinaisen laskujoen vartta. Tämän vaiheen alkaessa Alavuden seutu oli vielä niin harvaan asuttu, että siellä oli veroluetteloiden mukaan vain kuusi taloa.[7]

Liikennettä välitti aluksi vain Hämeestä Pohjanmaalle johtanut ratsupolku, joten kaupankäynti jäi varsin vaatimattomaksi. Alavuden kehitys olikin hidasta koko 1600-luvun ajan. Tilanne muutti kuitenkin 1600-luvun lopulla, kun Ruovedeltä Uuteenkaarlepyyhyn rakennettiin maantie. Talojen lukumäärä oli noussut sadassa vuodessa ainoastaan kahteenkymmeneen. 1700-luvun lopussa taloja oli jo yli sata ja asukasluku nousi lähelle kahta tuhatta.[7]

Alavuden seutu kuului aluksi Ilmajoen seurakuntaan. Vuonna 1674 Alavudesta muodostettiin Ilmajoen saarnahuonekunta. 1701 Alavudesta tuli kappeliseurakunta ja se sai oman papin. Alavus liitettiin vuonna 1798 kappeliseurakunnaksi vasta perustettuun Kuortaneen kirkkoherrakuntaan. Alavutelaiset olivat tyytymättömiä siihen, että kirkkoherra asui Kuortaneella, joten vuonna 1835 Alavudesta tuli emäseurakunta jonka kappeliseurakunnaksi Kuortane puolestaan liitettiin ja vuonna 1837 Kuortaneen kirkkoherra muutti Alavudelle. Koko pitäjän nimeksi tuli vielä tuolloin Kuortane. Kuortane ja Alavus erotettiin kumpikin omaksi emäseurakunnakseen 1859 ja Alavus sai takaisin vanhan nimensä. Käytännössä seurakuntien ero tapahtui kuitenkin vasta 1875. Töysä erosi omaksi kirkkoherrakunnaksi vuonna 1896, jolloin Alavus sai nykyiset rajansa.[7][8]

Ensimmäinen kirkko rakennettiin Alavudelle todennäköisesti 1677, toinen kenties 1740-luvulla. Vuosina 1823–1825 rakennettu, Carl Ludvig Engelin suunnittelema kirkko tuhoutui tulipalossa 1912. Vain Carl Bassin suunnittelema kellotapuli säilyi. Kaupungin nykyinen K.S. Kallion piirtämä rapattu tiilikirkko valmistui 1914.[7]

Suomen sodassa Alavudella käytiin tärkeä taistelu, joka tunnetaan nykyisin Alavuden taisteluna. Suomen kenttäarmeija oli saanut perääntymisvaiheen aikana 14. heinäkuuta 1808 voiton Lapualla, mutta venäläiset uhkasivat tehdä sen tyhjäksi valloittamalla Alavuden tärkeän tienristeyksen. Carl Johan Adlercreutz päätti tällöin vallata Alavuden takaisin ja hyökkäsi 17. elokuuta 1808 noin 4 000 miehen voimin lähes puolta pienemmän venäläisjoukon kimppuun. Suomalaiset ryhmittyivät hyökkäykseen Alavuden kirkon vaiheille ja etenivät hyökkäykseen Alavudenjärven länsirantaa etelään. Röyskön tilan mailla Adlercreutz itse johti hyökkäystä venäläisten vasenta sivustaa vasten. Alipäällikköinään hänellä olivat muun muassa Vänrikki Stoolin tarinoista tutut Karl Leonhard Lode ja Johan Reinhold von Törne. Kun nykyisen Harrin kesäteatterin tienoilla sijainnut Härkönen oli vallattu rynnäköllä, venäläisiä ajettiin takaa puolitoista peninkulmaa pitkin Kuortaneen-Ruoveden harjua. Alavuden voittoa Suomen armeija ei kuitenkaan osannut käyttää hyväkseen.[7]

Alavuden vaakuna (1952–2012).

Autonomian aika oli Alavudella ripeän kehityksen kautta. Uutta peltoa raivattiin ja väkiluku moninkertaistui. 1900-luvun alussa ylitettiin jo kymmenentuhannen asukkaan raja. [7]

Alavuden liikennesijainti oli parantunut entisestään Haapamäen–Seinäjoen rautatien avautuessa 1883. Rata linjattiin kuitenkin n. 3 km kirkonkylän pohjoispuolelta. Keskus jakautui kahtia, asemanseuduksi ja kirkonseuduksi. Maantieyhteyden merkityksen vähentyessä kehityksen painopiste siirtyi ainakin osittain asemanseudulle. Tämä kaksijakoisuus on ilmeisesti jossain määrin heikentänyt kaupunkimaisemman asutuksen kasvua. Toinen kasvua jarruttanut tekijä oli tiheään asutun kaupallisen vaikutusalueen puuttuminen. Naapurikunnat ovat Suomenselän tapaan pieniä ja kuntien väliset etäisyydet ovat pitkät. Alavuden liikennesijainti heikkeni 1971, jolloin Pohjanmaan rataa oikaistiin Alavuden ohi Tampereelta suoraan Seinäjoelle. Alavus oli kauppalana 1974–1976 ja kaupunginoikeudet se sai 1. tammikuuta 1977.[7] Vuoden 2013 alussa Töysän kunta yhdistyi Alavuden kaupunkiin kuntaliitoksen myötä.[9] Alavuden uudeksi vaakunaksi otettiin silloinen Töysän vaakuna.[10]

Väestönkehitys

Seuraavassa kuvaajassa on esitetty kaupungin väestönkehitys viiden vuoden välein vuodesta 1980 lähtien. Käytetty aluejako on 1.1.2013 tilanteen mukainen.

Alavuden väestönkehitys 1980–2016
Vuosi Asukkaita
1980
  
 13 580
1985
  
 13 781
1990
  
 13 785
1995
  
 13 472
2000
  
 13 135
2005
  
 12 868
2010
  
 12 439
2016
  
 11 929
Lähde: Tilastokeskus.[11]

Luonto

Töysänjokea Alavudella.
Alavuden keskustaajaman kartta OpenStreetMapissä 7/2013.

Alavuden kaupunki sijaitsee Pohjanmaan ja Järvi-Suomen vedenjakajan Suomenselän tuntumassa kaakkoisella Etelä-Pohjanmaalla. Se jakaantuu kahteen suunnilleen yhtä suureen osaan, itäiseen ja läntiseen, jotka ovat hyvin erilaisia. Läntinen puolisko on tasaista, aavistuksen verran luoteeseen kallistuvaa, pienten järvien ja soiden luonnehtimaa. Se on juuri sellaista, miksi Suomenselän suomaa tavallisesti kuvaillaan. Itäosa muistuttaa enemmän hämäläistä maisemaa.[7]

Maisemallinen raja läntisen suomaan ja itäisen mäkimaan välillä noudattaa suurin piirtein Lapuanjoen ja sen suurimman sivuhaaran Nurmonjoen välistä vedenjakajaa. Lapuanjoki alkaa Kukkolammesta Virroilta ja laskee savirantaiseen Rimpijärveen sekä edelleen kauniiseen kallio- ja hiekkarantaiseen Sapsalampeen. Täältä joki jatkuu Pahajoki-nimisenä ja virtaa mm. Alavudenjärven läpi kohti Kuortaneenjärveä. Alavuden länsiosan vedet keräävä Nurmonjoki alkaa Vehkajokena Vehkajärvistä aivan Suomenselän laelta. Allasjärvien kautta virrattuaan joki jatkuu allasjokena, kunnes se muuttuu hieman leveämmäksi Ahvenjoeksi Myllyjoen yhdyttyä siihen. Ahvenjoki virtaa aluksi Jääskänjärven läpi ja jatkuu edelleen Seinäjoen rajalle, jossa se levenee Lehmijoen haarassa Nurmonjoeksi. Nurmojoki saa vielä Kuorasluoman kautta Kuorasjärven vedet Alavuden puolelta. Nurmonjoki purkautuu Lapuanjoen pääuomaan Lapuan kaupungin keskustassa. Kaksi kilometriä leveä ja kymmenen kilometriä pitkä Kuorasjärvi on Alavuden suurin järvi. Yhdessä Jääskänjärven kanssa se poikkeaa rannoiltaan Suomenselälle tyypillisistä suolammista. Järvien kiviset ja hiekkaiset moreeniselännerannat ovat niin jyrkkiä, ettei vesialue pääse laajalti ruohottumaan. Näistä rannoista onkin tullut yksi läheisen Seinäjoen kaupungin tärkeimmistä virkistysalueista.[7]

Alavuden länsiosan maisemat ovat vaihtelevat. Suomenselän lakialueita luonnehtivat osittain puuttomat aapasuot, mutta alemmilla mailla on myös juovikkaita kermikeitaita. Järvien ja soiden väliin jäävät metsät ovat yleensä puolukkatyypin kankaita, joiden pinnassa jäkälikkö usein paljastaa peruskallion läheisyyden. Jääkauden tasaiseksi silottamia avokallioita on varsin paljon. Muutamilla ympäristöstään hiukan korkeammalle kohoavilla moreeniselänteillä maaperä on hedelmällisempää. Metsät vaihtuvat niillä kuusikkoisemmiksi mustikkatyypin kankaiksi. [7]

Läntisen Alavuden selänteiden suhteelliset korkeudet jäävät tavallisesti alle kymmenen metrin. Itäisellä mäkimaalla 20-30 metrin korkeuserot ovat tavallisia. Kalliopaljastumia on runsaasti. Kallioiden väliin on usein patoutunut pieni lampi. Laaksot ovat pienehköjä, joten luonto ei ole tarjonnut kovin hyviä edellytyksiä maanviljelykselle. Metsätalouden merkitys onkin itäisellä Alavudella huomattava. Alueen halki pohjois-eteläsuunnassa kulkeva Lapuanjoen latvahaaran laakso poikkeaa kuitenkin jyrkästi ympäristöstään. Leveän laakson pohjalla kiemurtelee pieni Pahajoki. Näsijärven muinaisen meriyhteyden pohjalle kerrostui aikanaan runsaasti hienojakoisia aineksia. Ne ovat nykyisin erinomainen perusta maanviljelykselle. Lapuanjoen kuuluisa lakeus alkaa täältä, joskin vielä vaatimattomana.[7]

Itäisen Alavuden luonnosta erottuu mäkimaan sekä harju- että laaksoseudun lisäksi kolmaskin alue. Se ei ehkä ole luonnonmaisemallisesti erityisen merkittävä, mutta elinkeinoelämän kannalta se on tärkeä. Koillisesta nimittäin suuntautuu kohti Lapuanjokea Kätkänjoen laakso. Joki leviää Ranta-Töysän järveksi hiukan ennen laskemistaan Lapuanjokeen asemanseudun pohjoispuolella. Kätkänjoen viljelyaukeat eivät vedä vertoja Lapuanjoen laaksolle. Metsät ovat sille tyypillisempiä muun itäisen Alavuden tapaan. Toiminnallinen yhteys ympäristöön on vahva. Itäisen Alavuden metsävarat on edullisinta kuljettaa laaksojen suuntaisesti Ranta-Töysään. Ja kun asemanseutukin on lähellä, ovat edellytykset puunjalostukselle hyvät.[7]

Talouselämä

Alavuden työttömyysprosentti on 8,1 % ja työllisyysaste 71 %. Alkutuotannon osuus elinkeinoelämästä on 18,5 %, jalostuksen 28,5 % ja palveluiden 49,2 %. Kunnassa on lähes 600 yritystä.

Taajamat

Alavuden keskustaajamaa.

Alavuden ja siihen liitetyn Töysän taajamia olivat vuoden 2011 taajamarajauksen perusteella[12]

Kylät ja kulmakunnat

Kuntaliitosta edeltäneen Alavuden alueella on 5 henkikirjakylää (tieto vuodelta 1967):[13]

  • Alavus
  • Rantatöysä
  • Sapsalampi
  • Sulkava
  • Sydänmaa

Alavuden osaksi liitetyssä Töysässä on 2 henkikirjakylää (tieto vuodelta 1967):[14]

  • Ranta-Töysä
  • Töysä

Muita kulmakuntia Alavuden ja siihen liitetyn Töysän alueella Hakojärvi, Housunkylä, Jokivarsi, Kattelus, Kaukola-Vehkajoki, Kontiainen, Kätkänjoki, Länsipuoli, Niinimaa, Pollari, Salonkylä, Seinäjärvi, Taipale, Timanttimaa, Tohni, Tuuri, Vetämäjärvi ja Ylipää.lähde?

Liikenne

Valtatien 18 ja Haapamäen–Seinäjoen-radan tasoristeys Tuurissa.

Alavus sijaitsee valtatien 18 ja kantatien 66 risteyskohdassa. Alavuden halki kulkee myös Haapamäki–Seinäjoki-rata, jolla kulkee jonkin verran matkustaja- ja tavaraliikennettä. Rata kuitenkin sivuaa Alavuden keskustan, ja Alavuden rautatieasema sijaitsee noin neljän kilometrin päässä keskustasta pohjoiseen. Toinen rautatieasema sijaitsee Tuurissa.

Nähtävyydet

Tuurin kyläkauppa.
  • Taidekeskus Harri
  • Alavuden kirkko ja kellotapuli
  • Muistojen Kappeli
  • Sotavanhuksen Museo
  • Pankkimuseo
  • Pentti Valkealahden kotimuseo
  • Raija Immonen-Oravan lasimaalaukset
  • Galleria Lasiatelje Myllynkivi
  • Entisen Kahran Kestikievarin lutti kantatie 66:n varrella
  • Uittomiesten muistomerkki
  • Kyläkauppa Veljekset Keskinen

Kulttuuri

Alavudella kansanmusiikkiperinne on ollut suosittua. Kesällä 2008 Alavudella järjestettiin kansanmusiikkitapahtuma Etelä-Pohjanmaan Spelit, joiden kävijämäärä kohosi 28 000 kävijään. Alavutelaista kansanperinnettä on maailmalle ollut viemässä muun muassa tanssi- ja musiikkiryhmä Lipparit. Alavudelta on tullut useita tunnettuja musiikin alan henkilöitä. Pauli Hanhiniemi lienee näistä tunnetuin, mutta myös pop-yhtye Movetronin kaksi jäsentä ovat alavutelaislähtöisiä. Myös Toivo Kuulan tiedetään syntyneen Alavudella.

Alavudella sijaitsee Taidekeskus Harri, jossa järjestetään muun muassa taidenäyttelyitä. Seudulla toimii myös vuonna 1946 perustettu kotiseutuyhdistys Alavus-seura.

Uskonnolliset yhteisöt

Alavuden kirkko.

Kunnassa toimii evankelisluterilainen Alavuden seurakunta[15], helluntaiherätykseen kuuluva Alavuden helluntaiseurakunta[16], Suomen Vapaakirkkoon kuuluva Alavuden vapaaseurakunta[17]¨, Suomen baptistilähetykseen kuuluva Alavuden baptistilähetys[18] sekä Jehovan todistajien seurakunta.[19]

Urheilu

Alavuden Peli-Veikot, APV, pelasi aluksi jalkapalloa jääkiekon tullessa myöhemmin saman nimen alle. Naisten jääkiekkojoukkue pelaa Suomen korkeimmalla sarjatasolla SM-sarjassa ja miehet taas jääkiekon II-divisioonassa. Nuorten joukkueet ovat viime vuosina saavuttaneet mitaleja eri ikäluokkien maakunnallisissa sarjoissa. Alavudelle rakennettiin vuonna 2008 jäähalli, jossa voidaan pelien lisäksi järjestää erilaisia tapahtumia.

SC Alavus on vuonna 1996 perustettu salibandyseura. Tällä hetkellä seuran väreissä on pelaajia viiden kunnan alueelta. Seuraan kuuluu miesten joukkue IV-divisioonassa, naisten joukkue II-divisioonassa ja lisäksi C2-poikien joukkue.

Alavuden Sydänmaan Nuorisoseuralla on edustusjoukkue salibandyn miesten V-divisioonassa.

Alavudella on myös hyvät mahdollisuudet uintiin, yleisurheiluun ja eri sisäliikuntamuotoihin Alavuden Kirkkokankaalla sijaitsevan Kunto-Lutran ja Urheilukeskuksen ansiosta. Urheilukeskuksessa sijaitsevat yleisurheilukenttä ja jäähalli. Seuratoimintaa Alavudella pitää yllä Alavuden Urheilijat, jonka lajeihin kuuluvat paini, uinti, yleisurheilu, painonnosto, voimistelu ja hiihto.

Alavudella on myös paljon motocross-harrastajia, ja Alavudella sijaitseekin yksi Suomen hienoimmista motocross radoista. Alavudella järjestetään sm-motocross osakilpailu.

Kuuluisia alavutelaisia

Lähteet

Viitteet

  1. ↑ a b Pinta-alat kunnittain (Excel) 1.1.2022 1.1.2022. Maanmittauslaitos. Viitattu 29.1.2022.
  2. ↑ a b Väkiluvun kasvu suurin lähes 70 vuoteen 26.4.2024. Tilastokeskus. Viitattu 28.4.2024.
  3. ↑ Väestö iän (1-v.) ja sukupuolen mukaan alueittain, 1972–2020 31.12.2020. Tilastokeskus. Viitattu 13.5.2021.
  4. ↑ Väkiluvun kasvu suurin lähes 70 vuoteen 31.12.2023. Tilastokeskus. Viitattu 29.4.2024.
  5. ↑ Kuntien ja seurakuntien tuloveroprosentit vuonna 2024 22.11.2023. Verohallinto. Viitattu 23.1.2024.
  6. ↑ Kuntavaalit 2017, Alavus Oikeusministeriö. Viitattu 8.6.2017.
  7. ↑ a b c d e f g h i j k l m n o Ossi Perälä: Finlandia, Otavan Maammekirja 7, s. 41-45. Keuruu: Kustannusosakeyhtiön Otavan painolaitokset, 1986. ISBN 951-1-08930-7.
  8. ↑ Alavus www.genealogia.fi.
  9. ↑ Alavuden ja Töysän liitolle valtiovallan sinetti viiskunta.fi. Viitattu 22.6.2012.
  10. ↑ Kaupungin vaakuna ja tunnus Alavuden kaupunki. Viitattu 21.8.2015.
  11. ↑ Väestö kielen mukaan sekä ulkomaan kansalaisten määrä ja maa-pinta-ala alueittain 1980–2012 22.3.2013. Tilastokeskus. Viitattu 1.4.2013.
  12. ↑ Taajama- ja haja-asutusalueväestö iän ja sukupuolen mukaan kunnittain 31.12.2011 8.2.2013. Tilastokeskus. Viitattu 22.3.2013.
  13. ↑ Eskola, Aarne ym. (neuvottelukunta); Eskola, Aarne ym. (neuvottelukunta); Tarmio, Hannu; Papunen, Pentti ja Korpela, Kalevi (toim.): Suomenmaa: maantieteellis-yhteiskunnallinen tieto- ja hakuteos. 1, Ahlainen – Hausjärvi, s. 33. Porvoo: WS, 1967.
  14. ↑ Tarmio, Hannu; Heinonen, Marketta ja Korpela, Kalevi (toim.): Suomenmaa: maantieteellis-yhteiskunnallinen tieto- ja hakuteos. 7, Ruotsinpyhtää – Öja, s. 317. Porvoo: WSOY, 1978. ISBN 951-0-06467-X.
  15. ↑ Alavuden seurakunta alavudenseurakunta.fi. Viitattu 29.12.2009.
  16. ↑ Alavuden helluntaiseurakunta gospeli.net. Viitattu 29.12.2009.
  17. ↑ Alavuden vapaaseurakunta alavus.svk.fi. Viitattu 29.12.2009.
  18. ↑ Alavuden Baptistilähetys uskonnot.fi. 26.10.2011. Viitattu 21.12.2012.
  19. ↑ Jehovan todistajat uskonnot.fi. Viitattu 29.12.2009.

Aiheesta muualla

Commons
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Alavus.

 

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Alavus&oldid=16913415”